Janne Kukkonen: Voro 2 - Tulikiven armeija
Like, 2019
280 sivua
Luettu: 2.5.2020 (#8 lukumaratonilla)
Mistä: kirjastosta
Lilja ja Seamus ovat jättäneet vanhat kulmat taakseen ja matkanneet uuteen kaupunkiin, jossa Liljan unelma varkaiden killan jäsenyydestä vihdoin toteutuu. Seuraava keikka vie Liljan kirjavarkaisiin, tehtävä ei kuulosta järin jännittävältä, mutta Lilja ei tiedä mihin tulee päänsä pistäneeksi. Tulikiven armeija on nousemassa, mutta kenen johdolla, kuka vie Talismaanin, jolla armeijaa hallitaan?
Kolmen kuninkaan aarteen lukemisesta ehti kulua jo 1,5 vuotta ja pikkuvarkaan seikkailusta oli mielessä oikeastaan vain tunnelma, mutta silti solahdin sujuvasti Liljan maailmaan ensi sivuilta alkaen ja pidin tarinasta. Kuvitus jatkaa ensimmäisestä osasta tuttua musta-valko-harmaata värimaailmaa ja erikokoisten ruutujen hyödyntämistä. Myös tällä kertaa Lilja joutuu hyvin nopeasti ongelmiin. Tavoitellesssaan vanhan talismaanin palasia Lilja törmää niin kuninkaalliseen armeijaan, kruununperilliseen, vanhoihin vihollisiin, jätteihin, eläviin kuolleisiin kuin ikiaikaiseen jumalolentoon, tuli-isä Ithieliin. Tällaisesta vaarojen ristitulesta on vaikea selvitä vahingoitta.
Räiskyvä Lilja ei jää hiljaiseksi suurenkaan vihollisen edessä ja pienen tytön suuri suu saakin hänet usein ongelmiin, toisaalta hänen sanavalmiudestaan on myös apua. Liljan tokaisut tuovat muuten niin vauhdikkaaseen ja synkkään varkauksia, kostoa, verta, petoksia ja kuolemaa tihkuvaan tarinaan sopivaa vastapainoa ja huumoria. Tulikiven armeija on hieman sekava kaikkine johtajineen ja armeijoineen, mutta yhteen putkeen (lukumaratonilla) lukeminen sopi tälle sarjakuvalle hyvin. Kukkonen on jättänyt vielä viimeisille sivuille sellaisen koukun, että tarinan on pakko saada jatkoa!
"Sirruun pieneen on isot miehet siottu,
tahtoon yhen ainoon pakotettu.
Talismaani joskus muinoin hakattu,
siihen miehen vappaus upotettu."
Kolmen kuninkaan aarteen lukemisesta ehti kulua jo 1,5 vuotta ja pikkuvarkaan seikkailusta oli mielessä oikeastaan vain tunnelma, mutta silti solahdin sujuvasti Liljan maailmaan ensi sivuilta alkaen ja pidin tarinasta. Kuvitus jatkaa ensimmäisestä osasta tuttua musta-valko-harmaata värimaailmaa ja erikokoisten ruutujen hyödyntämistä. Myös tällä kertaa Lilja joutuu hyvin nopeasti ongelmiin. Tavoitellesssaan vanhan talismaanin palasia Lilja törmää niin kuninkaalliseen armeijaan, kruununperilliseen, vanhoihin vihollisiin, jätteihin, eläviin kuolleisiin kuin ikiaikaiseen jumalolentoon, tuli-isä Ithieliin. Tällaisesta vaarojen ristitulesta on vaikea selvitä vahingoitta.
Räiskyvä Lilja ei jää hiljaiseksi suurenkaan vihollisen edessä ja pienen tytön suuri suu saakin hänet usein ongelmiin, toisaalta hänen sanavalmiudestaan on myös apua. Liljan tokaisut tuovat muuten niin vauhdikkaaseen ja synkkään varkauksia, kostoa, verta, petoksia ja kuolemaa tihkuvaan tarinaan sopivaa vastapainoa ja huumoria. Tulikiven armeija on hieman sekava kaikkine johtajineen ja armeijoineen, mutta yhteen putkeen (lukumaratonilla) lukeminen sopi tälle sarjakuvalle hyvin. Kukkonen on jättänyt vielä viimeisille sivuille sellaisen koukun, että tarinan on pakko saada jatkoa!
Sitaattikunniamaininnan saa:
Pohjoinen lukuhaaste 2020: 22. Suomalainen kirja, joka on käännetty useammalle kielelle
Helmet-lukuhaaste 2020: 7. Kirjassa rikotaan lakia
