Kuten kuvasta näkyy, meillä ei ole enää lunta :) Nurmikko on jo
paikoitellen kuivunut sen verran, että sille saattoi laskea kirjan ja
Kirppu-tytön tekemän ötökkäkirjanmerkin. Kesää odotellessa...
H.E. Bates: Oi ihana toukokuu
(koostuu kirjoista:
The Darling Buds of May, 1958
A Breath of French Air, 1959
When the Green Woods Laugh, 1960)
Gummerus, 2006
381 sivua
Pikkuisen viivästyi Oi ihana toukokuun lukeminen, sillä tarkoitus oli lukea se jo viime vuoden toukokuussa. Kirjasta tehty tv-sarja on ollut yksi suosikeistani ja odotukset kirjan suhteen olivatkin korkealla. Ajattelin, että kirja saattaisi myös sopia purkamaan pitkin kevättä vaivannutta lukutukosta.
Oi ihana toukokuu -nimen alle on koottu yksiin kansiin koko kolmiosainen kirjasarja. Kirja kertoo Englannin maaseudulla asuvasta Larkinin omalaatuisesta perheestä; Pappa ja Mamma Larkinista, heidän lapsistaan sekä mm. eräästä veroviraston edustajasta, herra Charltonista. Omenapuut kukkivat, satakielet laulavat, pekoni paistuu (ja maistuu) ja Pappa Larkinin mielestä kaikki on kerrassaan mainiota.
Oli vuoden ensimmäinen kuuma päivä, ja toukokuun auringon paahteessa rekan nokkapelti loisteli kirkkaan emalinsinisenä. Laakson läpi mutkittelevan tien molemmin puolin näkyi silmänkantamattomiin omenatarhoja, joissa myöhään auenneet omenankukat näyttelivät vaaleana konfettina säteileviä terälehtiään.
- Zinnia, Petunia, Primrose, Victoria, Montgomery, Mariette! Pappa pyöräytti auki kuuden nimen uljaan nauhan, mutta sai vain viisi jäätelönsekaista vastausta.
- Missäs Mariette? Eikö Mariette olekaan mukana?
- Olen minä, Pappa.
- Hyvä juttu. Luulin että olit päässyt putoamaan.
- Ei, täällä minä olen, Pappa.
- Mainiota! Pappa sanoi. - Pitäisikö minun hakea lisää jäätelöä? On niin kuuma että Mammanne on melkein sulanut.
Olisi voinut olla ihan hyvä idea jättää lukeminen paria viikkoa myöhemmäksi. (Räntä)sateisessa ja kylmässä säässä ei aivan täysin voinut eläytyä kirjan auringonpaisteiseen tunnelmaan. Tämä voisikin olla loistava kesäkirja heinäkuun helteisiin. Mutta silti. Nautin suunnattomasti Batesin sujuvasta kerronnasta, ihanista maisema- ja ruokakuvauksista ja Larkinin perheen villistä menosta. (Mamma Larkinin kokkauksista innostuneena halusin äitienpäiväkakun sijasta englantilaisen aamiaisen ja voi että oli hyvää!)
Perhe rikkoo perinteitä ja elää aikaan nähden varsin epäsoveliaasti avoliitossa, muutenkin käytös ja ajatukset ovat varsin vapaamielisiä -esimerkiksi veroja maksetaan jos jaksetaan-, mutta omasta perheestä ja lähimmäisistä pidetään aina huolta. Vaikka se vaatisi pientä tuuppausta ja ohjailua oikeaan suuntaan kuten herra Cedric "Charley" Charltonin tapaus osoittaa.
Että ei menisi ihan hehkuttamiseksi on pakko mainita parista asiasta. Jäin hieman miettimään herrojen Charlton ja Larkin kohtaamista. He eivät ennestään tunne toisiaan ja vaikka herra Charlton esittelee itsensä Papalle ainoastaan työpaikkansa ja toimittamansa asiansa kautta sanomatta nimeään, tietää Pappa kuitenkin esitellä hänet tyttärelleen Mariettelle nimellä. Toinen soraääni oli lopussa tapahtuva erään Pappa Larkinia käsittelevän asian käsittely, se tuntui jotenkin päälleliimatulta.
Kaiken kaikkiaan kirja sai minut virittäytymään kesämielelle ja lukutukoksen purkajana tämä oli nappivalinta! Toivottavasti sain myös imettyä itseeni Larkinien elämänmyönteisyyttä ja leppoisuutta. Myös Lumiomenan Katja nautti Oi ihana toukokuun lukujumilääkkeeksi. Hänen tavoin minäkin pidän kirjan omassa hyllyssäni ja saatanpa palata siihen useammankin kerran. Enkä pistäisi pahakseni, vaikka YLE näyttäisi tv-sarjan uusinnan uusintana :)
Sitaattikunniamaininnan saa:
Sillä niinhän se on, että tänään tässä ja huomenna ties missä.
TBR 2/100
