Stephen King & Peter Straub: Pimeyden talo
(Black House, 2001)
Tammi, 2002
655 sivua
Oma Stephen King -projektini sai pitkästä aikaa jatkoa, kun otin Pimeyden talon (uudelleen) luettavaksi. Kirja löytyi omasta kirjahyllystä, harmi vain kun kirjaparin ensimmäinen osa eli Talismaani sieltä puuttuu. Täytyy pitää silmät auki jos sen vaikka jostain löytäisi edullisesti ja saisin täydentää kokoelmaa. Sitä odotellessa saatan vaikka syödä pussin jos toisenkin noita kuvassa näkyviä ihanuuksia ;)
Pimeyden talo on siis jatkoa Kingin ja Straubin Talismaani -kirjalle, jossa 12-vuotiaan Jack Sawyerin on kuljettava Amerikan ja Territorioiden -toisen maailman- halki saadakseen käsiinsä Talismaanin ja pelastaakseen sen avulla äitinsä hengen. Kirjojen julkaisujen väliin mahtuu 17 vuotta, tapahtumien väliin puolestaan hieman enemmän.
Jack Sawyer on jäänyt eläkkeelle etsivän työstä jo kolmekymppisenä. Erään murhatutkimuksen yhteydessä Jack tutustuu rauhalliseen French Landingin kaupunkiin, jonne hän päätyy myöhemmin asumaan. Kaupunki ei kuitenkaan ole niin rauhallinen kuin miltä näyttää. Kaksi lasta on siepattu ja murhattu, yksi on kateissa eikä lehdistön Kalastajaksi nimittämän murhaajan paljastaminen ja kiinnisaaminen tunnu edistyvän. Poliisipäällikkö Dale Gilbertson päättää saada Jackin mukaan tutkimuksiin. Jack on unohtanut Talismaanin ja lapsuuden seikkailunsa, mutta pian omituiset tapahtumat pakottavat hänet muistamaan menneisyyden tapahtumat ja tarttumaan jälleen uuteen tehtävään.
En osaa sanoa missä Kingin kädenjälki päättyy ja Straubin alkaa, sillä en ole lukenut Straubin muuta tuotantoa ja vertailukohtaa ei siis ole. En myöskään tiedä taustoja siitä miksi miehet päättivät kirjoittaa yhdessä nämä kaksi kirjaa. Teksti on saumatonta ja hyvin kingmäistä. Kirja alkaa pitkällä ja tarkalla ympäristön kuvauksella sekä uusien ja taas uusien (mielenkiintoisten) henkilöiden esittelyllä. Yksityiskohtia on lähes hengästyttävän paljon. Ehkä yksi syy siihen miksi King ei kaikkia miellytä on juuri hitaat, yksityiskohtaiset ja laajan henkilökartan piirtävät alut? Kun tapahtumat viimein pääsevät alkamaan se on menoa!
Kun henkilöitä on paljon menevät nimet varsinkin alussa sekaisin. Asiaa ei helpota jos nimet on kirjoitettu väärin: Ebbie Wexleristä tuli välillä Eddie, eikä kyseessä ollut eri henkilö vaan jossain vaiheessa b:t ja d:t olivat menneet sekaisin. Myös käännös ontui välillä. Minua ärsytti suunnattomasti lukea toistuvasti miten juomia sippaillaan, kun taas minun suuhuni sopisi paremmin siemailu. Onneksi henkilöillä ei ollut sippailulle enää aikaa kun kirja pääsi vauhtiin ja sain keskittyä tarinaan.
Murhaajan henkilöllisyys paljastetaan jo varhaisessa vaiheessa, joten kirjan jänintys tuleekin ihan muualta kuin sen selvittämisestä. Asiat vain mutkistuvat ja laajenevat, jopa meidän maailman rajojen ulkopuolelle. Pimeyden talo ei ole jännittävimpiä tai pelottavimpia Kingin kirjoja, mutta silti paikoitellen tiivis tunnelma pitää otteessaan. Tarina liittyy Kingin Musta torni -sarjaan, joka on yksi omista suosikeistani, joten senkin takia pidin kirjasta kovasti. Oman suosikkikirjailijan kirjaan on aina mukava tarttua!
Sitaattikunniamaininnan saa:
Pimeyden talo on siis jatkoa Kingin ja Straubin Talismaani -kirjalle, jossa 12-vuotiaan Jack Sawyerin on kuljettava Amerikan ja Territorioiden -toisen maailman- halki saadakseen käsiinsä Talismaanin ja pelastaakseen sen avulla äitinsä hengen. Kirjojen julkaisujen väliin mahtuu 17 vuotta, tapahtumien väliin puolestaan hieman enemmän.
Jack Sawyer on jäänyt eläkkeelle etsivän työstä jo kolmekymppisenä. Erään murhatutkimuksen yhteydessä Jack tutustuu rauhalliseen French Landingin kaupunkiin, jonne hän päätyy myöhemmin asumaan. Kaupunki ei kuitenkaan ole niin rauhallinen kuin miltä näyttää. Kaksi lasta on siepattu ja murhattu, yksi on kateissa eikä lehdistön Kalastajaksi nimittämän murhaajan paljastaminen ja kiinnisaaminen tunnu edistyvän. Poliisipäällikkö Dale Gilbertson päättää saada Jackin mukaan tutkimuksiin. Jack on unohtanut Talismaanin ja lapsuuden seikkailunsa, mutta pian omituiset tapahtumat pakottavat hänet muistamaan menneisyyden tapahtumat ja tarttumaan jälleen uuteen tehtävään.
Maailmat pyörivät hänen ympärillään, maailmat maailmojen sisällä ja toiset maailmat niiden rinnalla, maailmat joita erottaa toisistaan ohut kelmu, jossa on tuhat tuhatta ovea, kunhan ne vain jotenkin löytää.
En osaa sanoa missä Kingin kädenjälki päättyy ja Straubin alkaa, sillä en ole lukenut Straubin muuta tuotantoa ja vertailukohtaa ei siis ole. En myöskään tiedä taustoja siitä miksi miehet päättivät kirjoittaa yhdessä nämä kaksi kirjaa. Teksti on saumatonta ja hyvin kingmäistä. Kirja alkaa pitkällä ja tarkalla ympäristön kuvauksella sekä uusien ja taas uusien (mielenkiintoisten) henkilöiden esittelyllä. Yksityiskohtia on lähes hengästyttävän paljon. Ehkä yksi syy siihen miksi King ei kaikkia miellytä on juuri hitaat, yksityiskohtaiset ja laajan henkilökartan piirtävät alut? Kun tapahtumat viimein pääsevät alkamaan se on menoa!
Kun henkilöitä on paljon menevät nimet varsinkin alussa sekaisin. Asiaa ei helpota jos nimet on kirjoitettu väärin: Ebbie Wexleristä tuli välillä Eddie, eikä kyseessä ollut eri henkilö vaan jossain vaiheessa b:t ja d:t olivat menneet sekaisin. Myös käännös ontui välillä. Minua ärsytti suunnattomasti lukea toistuvasti miten juomia sippaillaan, kun taas minun suuhuni sopisi paremmin siemailu. Onneksi henkilöillä ei ollut sippailulle enää aikaa kun kirja pääsi vauhtiin ja sain keskittyä tarinaan.
Murhaajan henkilöllisyys paljastetaan jo varhaisessa vaiheessa, joten kirjan jänintys tuleekin ihan muualta kuin sen selvittämisestä. Asiat vain mutkistuvat ja laajenevat, jopa meidän maailman rajojen ulkopuolelle. Pimeyden talo ei ole jännittävimpiä tai pelottavimpia Kingin kirjoja, mutta silti paikoitellen tiivis tunnelma pitää otteessaan. Tarina liittyy Kingin Musta torni -sarjaan, joka on yksi omista suosikeistani, joten senkin takia pidin kirjasta kovasti. Oman suosikkikirjailijan kirjaan on aina mukava tarttua!
Sitaattikunniamaininnan saa:
"Nyt on pääsy sallittu", Jack sanoo. "Pääsy on sallittu ihan helvetisti."
Päätin myöskin tarttua härkää sarvista ja osallistua Kirjavan kammarin Karoliinan laatimaan ihanan laajaan So American -haasteeseen. Eniten minua kiinnostaa kolmiosaisen haasteen kaksi ensimmäistä kohtaa eli vuonna 2012 luettujen yhdysvaltalaisten kirjojen yhteenlaskettu määrä sekä alahaaste "kategoriat". Listaan osallistumiseni keskeneräisten haasteiden välilehdelle sitä mukaa kun luen kirjoja. Nappaanpa vielä mukaan yhden tammikuussa lukemani kirjankin.
