28 marraskuuta 2021

Olli Jalonen: Taivaanpallo


 
Olli Jalonen: Taivaanpallo
(Angus #1)
Otava, 2018
461 sivua
Luettu: 4.11.2021
Mistä: kirjastosta


Olen lukenut joskus (aeb, aikaan ennen blogia) Olli Jalosen 14 solmua Greenwichiin ja siitä jäi hidas, jopa hieman pitkäveteinen mielikuva. Tästä syystä minulla oli Taivaanpallon suhteen hieman ristiriitaiset odotukset ja ilman lukupiiriä en ehkä olisi uskaltanut tarttua tähän.

1600-luvun loppupuolella Saint Helenan saarella pieni Angus on suorittanut ihailemaltaan Edmond Halleylta saamiaan tehtäviä, kiivennyt araukariaan merkitsemään lintuja ja tähtiä, päivin ja öin, jo viiden vuoden ajan. Kun olot saarella uuden kuvernöörin hallitessa huononevat, levottomuudet lisääntyvät eivätkä kirjeet kulje saarelta mantereelle ilman sensurointia saa Angus lopulta uuden tehtävän, tällä kertaa toiselta ihailemaltaan henkilöltä, pastori Martin Burchilta. Angus saa toimia viestin viejänä ja niin alkaa pitkä matka Berkeley Castle -laivalla kohti Lontoota ja Edmond Halleytä.

Minulta kesti jonkin aikaa tottua Jalosen kerrontaan, tarkemmin sanottuna minäkertoja Angukseen, joka on kirjan alussa noin 8- ja lopussa noin 13-vuotias. Anguksen ajatukset rönsyävät ja ryöpsähtelevät, välillä Angus tuntuu ikäiseltään ja välillä taas paljon ikäistään vanhemmalta. Ulkoisesti Anguksen käytös on hyvin hillittyä, kohteliasta ja melkein hienostunutta, siksi hänen ajatuksissaan tai puheissaan muutamaan kertaan toistuvat kuset ja paskat eivät millään tunnu sopivan hänen sanavarastoonsa ja nämä kohdat sorahtavat korvaan. Angus on hyvin tunnollinen ja suorittaa saamiaan tehtäviään valtavalla sinnikkyydellä ja rohkeudella, jopa oman henkensä uhalla. Anguksen matka araukarian latvasta Saint Helenalta Lontooseen, Islingtoniin ja aina Snowdonin huipulle Walesiin on pitkä ja pelottava ja sen aikana huomaan kiintyväni Angukseen. Jalonen on onnistunut luomaan uskottavan kuuloisen lapsikertojan, joka kehittyy tarinan aikana hienosti.

Taivaanpallossa ei tehdä pelkästään fyysistä matkaa vaan myös henkistä. Anguksen isä on kuollut, mutta hänen elämässään on miehen malleja, erityisen tärkeässä roolissa on kaksi hyvin erilaista miestä. Pastori  Burch opettaa Angukselle lukemista ja uskontoa, tutkija ja tähtitieteilijä Edmond Halley puolestaan luonnon ja tähtien tarkkailua. Kirjassa seurataan Anguksen kokemaa sisäistä kamppailua, kumman opit ja teoriat ovat oikeita, kumman viitoittamaa tietä seurata?

     Hän tahtoo opettaa minua samalla lailla kuin herra pastori on opettanut, mutta varmimmat asiat eivät ole samat. Herra pastorin opetukset ovat vielä minussa mutta nyt herra Halleyn opetukset tulevat entisen päälle ja alkavat tuntua enemmän tosilta. On kuitenkin vaikeaa kun molemmat ovat sisässä ja kumpaakin haluaisi noudattaa ja totella molempia. En tiedä mikä siinä on niin ikävää ja hiertää mieltä, ja joudun miettimään kerran ja toisen kerran ja usein mutta en saa tätä asiaa kokonaan selväksi.

Tapahtumat tuntuivat etenevän välillä hieman hitaasti, mutta samalla tarina lumosi minut, upeaa kuvausta minulle oudosta Saint Helenasta, menneistä ajoista ja levottomuuksista, uskonnon ja tieteen kilpailusta. Joskus käy niin, että kirja ei välttämättä ole täydellinen lukukokemus, mutta se herättää valtavasti ajatuksia ja huomioita, se jää syystä tai toisesta kuin surisemaan päähän. Taivaanpallo oli juuri sellainen kirja. Vaikka lukemisesta on jo useampi viikko ja puimme kirjaa lukupiirissä (tämä herätti paljon keskustelua!) huomaan edelleen ajattelevani kirjan henkilöitä ja tapahtumia. Kuinka kalliin ja iljettävän hinnan Anguksen äiti maksaa poikansa merimatkasta, miten inhottavasti herra Clarke kohtelee Angusta... Mietin myös miten Anguksen ja hänen tulevaisuuden haaveensa ja suunnitelmiensa käy sekä mitä Saint Helenalle jääneille perheenjäsenille kuuluu? Tarina jatkuu vielä jatko-osassa Merenpeitto, joten ehkä saan vielä näihin kysymyksiin vastauksen.


Sitaattikunniamaininnan saa:

Tällä puolella tuulet kiertyvät vinoon, tällä taivaalla tähdet ovat toiset.

Sekä:

Lukeminen ja kirjoittaminen eivät ole tietämistä vaan niin kuin tie tai hevoskyyti että niitä pitkin ja niitten mukana.

Helmet-lukuhaaste 2021: 3. Historiallinen romaani

10 marraskuuta 2021

Stephen King: Mitä enemmän verta



Stephen King: Mitä enemmän verta
Tammi, 2021
400 sivua
Suomentanut: Ilkka Rekiaro
(If It Bleeds, 2020)
Luettu: 20.10.2021
Mistä: lahja


Tällä kertaa King tarjoilee romaanin sijasta neljän novellin kokoelman. Herra Harriganin puhelin kuvaa ystävyyttä, joka yltää yli ikävuosien ja jopa kuoleman rajan. Chuckin elämä kertoo miehestä, jonka sisälle mahtui koko maailma. Kirjan niminovellissa Mitä enemmän verta tavataan vanha tuttu Holly Gibney sekä katastrofinnälkäinen tv-toimittaja. Rotta on kertomus kirjailijasta ja romaanikäsikirjoituksesta, joka tulee todella kalliiksi.

Olen lukenut paljon Kingiä, mutta silti King osaa yllättää. Koskaan ei voi olla varma mihin suuntaan ja minkälaisiin tunnelmiin tarina lähtee. Etenkin Chuckin elämässä oli erikoinen ja outo tunnelma enkä saanut siitä ihan yhtä vahvaa otetta kuin muista, mutta tykkäsin siitä silti. Se jäi jopa vähän kummittelemaan mieleen. Mikä merkitys kaikilla Chuckin kiittämisillä lopulta oli? Mitä jos itse pääsisi astumaan kupoliin, näkemään enemmän kuin haluaisi?

Novelleissa on myös paljon tuttua. Yliluonnollisuutta, hyvän ja pahan taistelua, ystävyyttä. Etenkin Herra Harriganin puhelin on todella hieno ja myös kammottava kuvaus ystävyydestä. Jos joskus satun kuulemaan Tammy Wynetten kappaleen Stand By Your Man saan takuulla kylmiä väreitä. Ehkä novelleista saattoi löytää myös Stephen Kingin itsensä. Rotan päähenkilö Drew Larson kokee romaanin luomisen tuskaa ja hänen kohdallaan mietin kuinka paljon King oli kirjoittanut opettaja-kirjailijahahmoon itseään, ehkä kaikuja kirjailijanuraa aloittelevasta nuoresta Stephenistä. Toivottavasti King ei ole maksanut läpimurtoteoksestaan samanlaista hintaa kuin Larson omastaan... Tarina pistää miettimään haaveen hintaa sekä sitä onko hintaa valmis maksamaan. 

Tuttuudesta puheen ollen novellissa Mitä enemmän verta tapaa useammankin vanhan tutun kuten Etsivä löytää -etsivätoimiston Holly Gibneyn sekä Jerome Robinsonin. Holly on seikkaillut aiemmin romaaneissa, viimeisimpänä vuonna 2018 julkaistussa ja vuonna 2019 suomennetussa tarinassa Ulkopuolinen. Ihmettelin aluksi miksi ihmeessä King kirjoittaa useamman romaanin jälkeen Hollyn novelliin? Mitä enemmän verta on jopa tavallaan toisinto Ulkopuolisesta, mutta sellaista se on, maailmassa on pahuutta ja vaikka yksi paha poistuu tulee toinen tilalle. Joka tapauksessa Holly Gibney toimii myös novellissa. Lopussa olevassa tekijän saatteessa King avaa tämänkin tarinan taustoja ja siitä myös selviää, että Holly Gibney on yksi Kingin luoman laajan henkilögallerian suosikeista, eräänlainen lempilapsi. Ehkä tapaamme Hollyn vielä uudelleen.

Pidän siitä, että King ei pelkästään kerro kauheita ja pelottavia tarinoita vaan pistää lukijan myös ajattelemaan, esittelee erilaisia ajan asioita ja ilmiöitä. Näissä novelleissa esimerkiksi mietitään uutismaailmaa ja ilmiötä, että mitä verisempi uutinen sitä enemmän huomiota se saa eli ihmisten kärsimys tekee kauppansa. Kritiikkiä saa myös nykyajan kännykkäriippuvuus, pitääkö kaikki tieto olla käden ulottuvilla, pitääkö aina olla tavoitettavissa?

     Toisella korvallani, sillä joka osoitti taivaalle, kuulin hänen äänensä, heikon mutta erottuvan, olihan hautausmaalla uneliaan hiljaista: "En vastaa nyt puhelimeen. Soitan takaisin, jos on aihetta."
     Mutta ei hän soittaisi, vaikka olisikin aihetta. Hän oli kuollut.
     Palasin kotiin.

Rakastan Kingin romaaneja, mutta nautin myös erittäin paljon näiden hienojen, hyytävien ja jopa haikeiden novellien lukemisesta eikä jonkin asteinen novelliallergiani oireillut lainkaan tämän teoksen parissa. 


Sitaattikunniamaininnan saa:

Minä uskon, että ihmisellä kolahtaa, ei päässä vaan sielussa, kun hän löytää paikan, jonne kuuluu. Sen kutsun voi sivuuttaa, mutta miksi ihmeessä tehdä niin?

Sekä vaihtoehto vanhalle ei vara venettä kaada -viisaudelle:

Mutta ystäväni Bill opetti minut laatimaan aina varasuunnitelman. "Vyö ja henkselit, Holly", hän sanoi. "Vyö ja henkselit."

Pohjoinen lukuhaste 2021: 7. Vuonna 2021 julkaistu kirja (kirja ilmestynyt v. 2020, mutta suomennos v. 2021)
Helmet-lukuhaaste 2021: 35. Kirja, jonka ilmestymistä olet odottanut (uusi Kingin kirja on aina kirjavuoden kohokohta!)