Kristiina Vuori: Siipirikko

 

Kristiina Vuori: Siipirikko

Tammen äänikirja, 2013
  14 levyä, kesto n. 16 h 13 min
Lukija: Kaija Pakarinen
Kuunneltu: 30.7.2018
Mistä: kirjastosta

En ole aiemmin lukenut Kristiina Vuoren kirjoja, mutta kun Johanna Valkaman Metsän ja meren suku -sarja imaisi mukaansa ajattelin tutustua seuraavaksi Vuoren kirjoittamaan historialliseen viihteeseen.

Pientilan tytär Selja on kahdeksan kun hänen Hämeen Sotjalassa sijaitsevaan kotikyläänsä hyökätään. Osa kyläläisistä tapetaan ja osa viedään orjiksi, mukaan lukien Selja sekä häntä neljä vuotta vanhempi suurtilan tytär Cecilia "Selja" Kokko. Cecilian taival päättyy kesken matkan kun taas Selja viedään Laatokan Karjalaan, Mielo Alestarinpojan omistamaan Ahtilaan. Selja vihaa Mieloa, mutta hänen ansiostaan Selja sentään pääsee työskentelemään kirjurina ja käsittelemään metsästyslintuja. Selja onkin onnellisimmillaan kouluttaessaan kotkanpoika Primusta. Vuosien kuluessa todelliseksi uhaksi Seljalle nousee Mielon sijaan tämän sisarenpoika, julma Pessi. Kun Seljalle selviää mikä häntä odottaa hän ymmärtää, että pako on ainoa keino pelastua, mutta se ei onnistu vain omin avuin.

     "Meidän ei tarvitse päästä kuin Viipuriin asti. Siellä on hämäläisiä siirtolaisia. Ties vaikka sinunkin sukulaisiasi."
     Yötuuleen haihtuvat sanat saivat Seljan leukaperät kiristymään. Sukua muka. Hänen perheensä oli kuollut, eikä jäljelle jääneestä suvusta kannattanut edes kuiskaten mainita. Mielon etusormessa kimalteleva kultainen kotka härnäsi Seljan mieltä ja nostatti aavistuksen häpeästä. Isäntä oli kysellyt sormuksesta, jonka oli Sotjalasta ryöstösaaliina anastanut. Se oli sinettisormus, arvokas ja selvästi varakkaan valtaherran omaisuutta. Selja ei ollut kieltänyt eikä myöntänyt. Hän oli vaiennut, ja vaikenemalla päästänyt valheen sydämeensä.

Tuosta kultaisesta kotkasormuksesta, aiemmin menehtyneen rälssineito Cecilian suvun merkistä, tulee hengissä selvinneen Seljan ankkuri, onnenamuletti, jonka varaan hän pistää koko elämänsä. Mutta mitä pidemmälle aika kuluu sitä raskaammaksi tuon valheen merkin kantaminen käy. Tarina rakentuu Seljan lisäksi oikeastaan kolmen kortin, kultasormuksen, Primuksen sekä ritari Aijon varaan, valheen, vapauden, uskollisuuden ja rakkauden ympärille.

Seljan tarina ajoittuu vuosille 1306-1323. Vaikka tarina etenee melko verkkaisesti ehtii Seljalle tapahtua paljon ja kun jäin loppuun päästyäni pyörittelemään tarinaa mielessäni tuntui se todella runsaalta. Vuori koukuttaa lukijan (tai siis tässä tapauksessa kuulijan) mukaansa ja noin vartin työmatkat tuntuivat hetkittäin liian lyhyiltä, Seljan vaiheita olisi mielellään seurannut pidempiä pätkiä kerrallaan. Lyhyissä pätkissä kuunneltuna oli kuitenkin se etu, että tietyt kliseet, ennalta-arvattavat tai minun makuun liian siirappiset kohtaukset ehtivät laantua mielessäni vähemmän ärsyttäviksi.

Siipirikko on sujuva ja viihdyttävä tarina, mutta lisäksi se on kiinnostava kurkistus 1300-luvun elämään. Ihmisten arkea on kuvattu monesta eri näkökulmasta orjasta hallitsijaan, toki puitteita on muokattu juoneen sopivaksi. Kirjan lopussa on vielä katsaus, jossa Vuori peilaa Siipirikon maailmaa historiaan. Siinä kuvataan kirjan ajan elämää ja tapoja, niin haukkametsästystä, orjuutta, linnoja, hallitsijoita ja heidän välisiä kiistojaan kuin saunakulttuuriakin. Tämä tietoisku jäi vähän turhaksi täytteeksi, Seljan tarina riitti minulle.

Sitaattikunniamaininnan saa:

"En minä kuolemaa pelkää vaan elämää kiinnijäämisen jälkeen."

Helmet lukuhaaste 2018: 46. Kirjan nimessä on vain yksi sana.

Kirjankansibingo kesä 2018: Linna tai kartano (taustalla näkyy linnan muuri).