Carolyn Keene: Neiti Etsivä kummitustalossa

Carolyn Keene: Neiti Etsivä kummitustalossa

(Neiti Etsivä #2)

Tammi, 1997 (1955)

121 sivua

Suomentanut: Leena Uoti

(Nancy Drew Mystery Stories 2: The Hidden Staircase, 1930)

Luettu: 27.7.2023 (#11 lukumaratonilla)

Mistä: kirjastosta

Drewn perheen kotiin saapuu kutsumaton, uhkaavasti käyttäytyvä vieras, joka onnistuu säikäyttämään yksin kotona olevan Paulan. Kuka on tämä Natan Gilbert, joka syyttää Paulan isää asianajaja Carson Drewta petkuttajaksi ja joka on myös Paulan ystävän Alli Hornerin kokemuksen mukaan kovin epämiellyttävä mies? Päivät kuluvat ja Paula lähtee tapaamaan Abigail Rowenia, jonka luona Paulalle tarjotaan uutta tapausta selvitettäväksi. Cliffwoodissa asuvien Rosemary ja Floretta Turnbullin talossa tapahtuu kummia ja iäkkäät kaksossisaret ovat jo valmiita hylkäämään sukukartanonsa ja muuttamaan muualle. Paula päättää lähteä Turnbullien vieraaksi tutkimaan taloa ja selvittämään mistä voisi olla kyse.

Kirja on julkaistu alun perin vuonna 1930 ja tarinan etenemisen lomassa on mukava huomata kyseiseen aikaan ja tapahtumapaikkaan eli Yhdysvaltoihin liittyviä yksityiskohtia. Drewn perheellä on taloudenhoitaja, Paula ihastelee ystävänsä tuomia kananmunia sillä hänen mukaansa kaupasta on viime aikoina saanut tuoreiden kananmunien sijasta lähinnä yli-ikäisiä munia, Carson Drew antaa tyttärelleen pienen revolverin turvaksi kummitusjahtiin, Turnbullin talossa ei ole sähkövaloja eikä puhelinta ja Paula ja hänen työmatkalle lähtevä isänsä joutuisivat viestimään toisilleen sähkösanomien avulle. Mikä aikamatka!

Neiti Etsivä kummitustalossa on erinomainen välipala, joka on helppo haukata yhdeltä istumalta. Alun tapahtumat vain paljastavat turhan paljon ja ainakin näin aikuislukijana osasin odottaa jo varhaisessa vaiheessa mihin suuntaan tarina etenee. Lapsena olen todennäköisesti ollut paljon enemmän tarinan pauloissa ja vähemmän selvillä kummituksesta. Vanha ränsistynyt kartano, kaksosteema (sekä kartano että sisarukset) ja tarinan tunnelma tarjoavat kuitenkin varttuneemmallekin lukijalle mukavan pienen ja nostalgisen jännityksen väristyksen.

Siitä on melkein seitsemän vuotta kun palasin Neiti Etsivän eli yhden lapsuuteni suosikkisarjan ja sen ensimmäisen osan pariin. Mietin tuolloin, että sarjan lukeminen jäänee ensimmäiseen osaan, mutta eipä jäänyt. Sarjan päähenkilö Paula Drew jäi kummittelemaan päähäni ja kun kirjastossa ei koskaan näkynyt tätä toista osaa tein lopulta varauksen ja luin tämän kesän lukumaratonilla. Nyt tuntuu siltä, että aion jatkaa sarjan parissa näin harvakseltaan luettuna.

Sitaattikunniamaininnan saa:

– Niin kauan kuin on elämää, on toivoa, ja keksin varmaan kyllä jotakin!

Helmet-lukuhaaste 2023: 33. Kirja, jonka voit lukea kerralla alusta loppuun

Carolyn Keene: Neiti Etsivä ja kadonnut testamentti

Carolyn Keene: Neiti Etsivä ja kadonnut testamentti
(Neiti Etsivä #1)

Tammi, 1996

120 sivua

Suomentanut: Leena Uoti

(The Secret of the Old Clock, 1930/1959)

Luettu: 30.11.2016

Mistä: kirjastosta

Villasukkalapset ovat innostuneet lukemaan Neiti Etsivä -sarjaa ja ajattelin, että nyt minulla on sopiva hetki palata sarjan pariin ainakin yhden (tietysti ensimmäisen) osan verran.

Omalaatuinen vanhus Josua* Crawley on menehtynyt ja hänen viimeinen tahtonsa puhuttaa koko River Heightsin kaupunkia, niin suuri yllätys se on kaikille hänet tunteneille. Crawley on jättänyt köyhät sukulaisensa sekä lähimmät ystävänsä testamenttinsa ulkopuolelle ja heidän sijaan testamentannut koko omaisuutensa rikkaalle ja töykeälle Tophamin perheelle. Neiti Etsivä eli Paula Drew on varma, että jossain on oltava toinen, kiltit sukulaiset ja lähipiirin huomoiva testamentti. Paula alkaa penkoa tapausta ja kuin sattuman oikusta myrsky heittää hänet johtolangan luo.
* Takakannessa puhutaan Joshuasta, tekstissä Josuasta.

Isä väitti että Paula kykeni "haistamaan" kaiken salaperäisen paljon aikaisemmin kuin hän itse oli edes ymmärtänyt, ettei asia ollutkaan niin yksinkertainen kuin miltä se oli näyttänyt. Ja kun Paulalle kerran oli selvinnyt, että asiassa oli jotakin salaperäistä, hän en [sic] antanut myöten ennen kuin oli päässyt sen perille.
     Tätä Crawleyn juttua Paula oli "haistellut" jo pari päivää, vaikka hänen isällään ei ollutkaan sen kanssa mitään tekemistä. Hän vain väitti päättäväisesti "tuntevansa", että siinä oli jotakin salaperäistä.

Lapsena minulla ja Neiti Etsivällä oli monet jännittävät ja mukavat hetket yhdessä, mutta näin aikuisena taisin lukea tarinan liian kyynisin silmin. Minua ärsytti Paulan isän asianajaja Carson Drewn vanhanaikainen ja hieman alentuva ohhoh onpa nätissä päässäsi vallan ajatuksiakin -asenne Paulaa kohtaan (ehkä hieman kärjistettynä, mutta tuolta se välillä vaikutti). Paula on nokkela, taitava, vähän liian täydellinen kaikessa ollakseen uskottava, hän osallistuu isänsä mukana etsivien kanssa käytäviin työneuvotteluihin, pitää huolta kodista yhdessä Hanna-kotiapulaisen kanssa ja jakaa tarvittaessa käyntikortteja tapaamilleen ihmisille. Miksi 16-vuotiaalla on käyntikortteja? Minä vaan kysyn (ehkä kateellisena, omat blogikäyntikortit kun ovat edelleen tilaamatta).

Ihmettelin muuten melko sujuvassa suomennoksessa toistuvasti autosta käytettyä vaunu-sanaa sekä samoin useaan kertaan esiintyvää luuva-sanaa, joka Wikisanakirjan mukaan paljastuu riihen puintihuoneeksi. Kirja on julkaistu alunperin vuonna 1930 ja uudistettuna vuonna 1959, josta myös tämä suomennos on, joten ehkä vanhahtavat sanat selittynevät sillä. Silti ne särähtivät omaan korvaan hieman oudosti.

Onneksi tarina eteni vauhtiin päästyään oikein sujuvasti ja sain kokea ripauksen sitä lapsuudesta tuttua neitietsivätaikaa, en yhtään ihmettele, että viihdyin pienenä lukutoukkana sarjan parissa niin hyvin. Ehkä aika on kullannut ja muuttanut muistot mitä tulee esimerkiksi Neiti Etsivän persoonaan, tai sitten hän on myöhemmissä osissa hieman aloitusosan Paulaa särmikkäämpi. Jäin kaipaamaan Paulan parhaita ystäviä, George ja Bess kuuluvat muistoissani olennaisena osana sarjaan. Tässä tarinassa mainittiin Paulan ystävistä ainoastaan Helena Corning.

Vähän jännitystä, johtolankoja, uusia ystäviä, epätoivon hetkiä, vaaroja, selvittelyä ja loppuhuipennus. Ja sama kaava toistettuna osasta toiseen, yhteensä yli sata kertaa. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että taidan jättää sarjan tähän ja vain fiilistellä mukana villasukkalasten lukuhehkutuksessa.

Sitaattikunniamaininnan saa:

– Olen puolikuollut nälästä ja täysin kuollut väsymyksestä, sillä tietenkin rengas puhkesi matkalla.

Iin kirjaston lukuhaaste: 10. Kirja, jonka olet lukenut lapsuudessasi.