Corinne Hofmann: Reunion in Barsaloi

Corinne Hofmann: Reunion in Barsaloi

Arcadia Books, 2007 (2005)

162 sivua

Kääntänyt (saksa-engl.): Peter Millar

(Wiedersehen in Barsaloi, 2005)

Luettu: 11.4.2015

Mistä: kirjastosta

Corinne Hofmannin muistelmien edellisen osan lukemisesta ehti kulua puolisen vuotta ennen kuin muistin hankkia tämän seuraavan kirjan kirjastosta. Kulunut aika ei haitannut vaan Hofmannin tarinaan pääsi takaisin mukaan heti kirjan ensimmäisiltä sivuilta

Corinne Hofmannin ja hänen tyttärensä Napirain lähdöstä Keniasta Sveitsiin on kulunut 14 vuotta. Corinne markkinoi elämäkertaansa ja osallistuu sen pohjalta tehtävän elokuvan projektiin ja hänen menneisyytensä Afrikassa on alati hänen ajatuksissaan. Kun avioero Lketingasta astuu voimaan niin eurooppalaisen kuin afrikkalaisen lainsäädännön mukaan päättää Corinne lähteä tapaamaan afrikkalaista perhettään. 15-vuotias Napirai hyväksyy äitinsä matkapäätöksen, mutta ei lähde äitinsä mukaan. Kenian lain mukaan Napirai kuuluisi alaikäisenä isälleen Lketingalle tai itse asiassa isoäidilleen Mamalle, lisäksi tytär on isänsä kulttuurissa avioliitonsolmimisiässä, joten hänen lähtemisensä mukaan olisi liian vaarallista. Corinne ei myöskään tiedä kuinka Lketinga suhtautuu häneen tai heidän avioeroonsa. Corinnen mukaan lähtee hänen kustantajansa sekä kameramies. Matkan varrella he tapaavat Corinnen afrikkalaisen perheen ja viettävät aikaa heidän kanssaan, he käyvät myös mm. Valkoinen masai -kirjaan perustuvan elokuvan kuvauspaikalla, Corinnen vanhan ystävän ja auttajan isä Giulianin luona, Wambassa sairaalassa, jossa Corinne synnytti Napirain ja jossa hän oli hoidettavana sairauden vuoksi sekä Likonin lautalla, jossa Corinne ja Lketinga kohtasivat ensimmäisen kerran. Reilun kahden viikon matkaan mahtuu paljon tunteita ja tapahtumia.

 At last I manage to get out and can see around me. There, some sixty feet away, in the shade of a leafy thorn tree, I spot Lketinga. Tall and proud, he´s standing with one leg elegantly crossed over the other, the typical pose of the Masai.

     I know there´s no way he´ll move an inch. It is simply not done for a traditional Samburu to come to a woman. So, with the eager eyes of the surrounding crowd watching, I walk up to him. There isn´t a thought in my head. I can´t think anymore. The only thing I´m aware of is the throbbing beat of my heart. Each step seems like an hundred.

Oli mielenkiintoista lukea kuinka Corinnen tarina jatkui, päästä hänen sanojensa välityksellä matkaamaan uudelleen Barsaloihin. Hofmann kuvaa kirjassaan kuinka hänen rakastamansa maa on muuttunut ja kehittynyt vuosien aikana hyvässä sekä pahassa ja kuinka hänen perheensä ja koko kylä otti hänet vastaan niin monen vuoden eron jälkeen. Corinnen tunteellinen tapaaminen sekä Lketingan että Maman kanssa oli kirjan parasta antia. Hofmann kuvaa taidolla tunteitaan ja kunnioitustaan Mamaa kohtaan sekä varovaisen lämmintä, mutta ei kovin välitöntä kohtaamista ja kanssakäymistä Lketingan kanssa. Pidin muutenkin paljon tuohon pieneen kylään sijoittuvista osuuksista ja niistä olisi voinut lukea paljon pidemmästi. Kirjan loppupuolella kuvatut vierailut muihin kohteisiin eivät yltäneet kiinnostavuudessaan saati tunnelmallisuudessaan samalle tasolle kylän tapahtumien kanssa, mutta niillekin oli syynsä ja paikkansa, ne kuuluivat olennaisesti Corinnen menneisyyteen Keniassa.

Käännös oli mukavan helppolukuinen, mutta muutamat kirjoitusvirheet häiritsivät. Pienten virheiden lisäksi kirjassa mainittu näyttelijätär Meryl Streep oli ainakin käännöksessä lipsahtanut Merlyn Streepiksi. Kirjan kuvitus puolestaan ansaitsee erityiskiitokset. Kirjassa on kaksi kuvaosiota, joissa molemmissa on useita värivalokuvia sekä siltä ajalta kun Corinne asui Keniassa että hänen vierailultaan siellä. On hienoa saada nähdä omin silmin kuinka henkilöt ovat vuosien aikana muuttuneet sekä aistia tunnelmia ja suhtautumista henkilöiden välillä. Esimerkiksi Corinnen ja Maman lämpimät välit välittyy tekstin lisäksi myös kuvista. Yhteisen kulttuurin tai kielen puuttuminen ei haittaa, luottamus ja jaettu menneisyys merkitsee enemmän. We were all the same, kuten Mama sanoi.

Hofmannin tuorein kirja Africa, my passion on myös pakko lukea.

Sitaattikunniamaininnan saa:

Even so, I can honestly and sincerely say that of all the adventures, emotions and risks I went through here, I regret not one.

Corinne Hofmann: Back from Africa

Corinne Hofmann: Back from Africa

Arcadia Books, 2013

173 sivua

Kääntänyt (saksa-engl.): Peter Millar

(Zurück aus Africa, 2003)

Luettu: 31.8.2014

Mistä: kirjastosta

Luin kesäkuussa Corinne Hofmannin hurjan mielenkiintoisen menestyskirjan Valkoinen masai ja päätin hankkia heti käsiini Hofmannin seuraavan kirjan. Koska OUTI-kirjastoista löytyi kaikki muut Hofmannin kirjat paitsi juuri etsimäni Back from Africa (Valkoisen masain jälkeen julkaistuja teoksia ei ole suomennettu) päätin esittää hankintapyynnön kirjasta. Onhan sääli, että kirjaston kokoelmista puuttuu yksi osa Hofmannin elämäntarinasta. Ilokseni hankintapyyntö toteutettiin ja sain uutuudenkarhean kirjan käsiini, vieläpä yllättävän nopeasti!

Neljän Kenian vuoden jälkeen lokakuussa 1990 Corinne onnistuu lähtemään takaisin Sveitsiin yhdessä pienen tyttärensä Napirain kanssa. Corinnen on rakennettava elämänsä uudelleen, hankittava kaikki asunnosta vaatteisiin ja oleskeluluvasta (Corinne on kansallisuudeltaan saksalainen, yli 6 kuukauden poissaolo Sveitsistä tarkoittaa, että Corinne on maassa turistina) työpaikkaan ja lapsenvahtiin. Onneksi Corinnen äiti asuu Sveitsissä yhden miesystävänsä kanssa ja Corinne ja Napirai saavat asua aluksi heidän luonaan, heidän ei siis tarvitse astua täysin tyhjän päälle. Pian Lketingalle ja perheelle Barsaloissa selviää, että Corinne ja Napirai eivät lähteneet Sveitsiin lomalle vaan lopullisesti. Siteet Afrikkaan ja entiseen perheeseen eivät kuitenkaan katkea, Corinne pitää säännöllisesti yhteyttä kirjeitse Lketingan pikkuveljeen Jamesiin ja tukee myyntiedustajan palkkansa turvin köyhissä oloissa elävää sukua.

Kun Valkoisen masain kiinnostavuus perustuu eksoottiseen ympäristöön jää pääasiassa Sveitsiin sijoittuva Back from Africa tältä osin väistämättä Valkoisen masain jalkoihin. Kuitenkin tarina on edelleen kiinnostava, Valkoinen masai koukutti Corinnen tarinaan ja oli mukava lukea mitä Corinnelle ja Napiraille tapahtui Keniasta lähdön jälkeen. Samaisesta syystä Hofmann on kirjansa kirjoittanutkin, hän sai niin paljon lukijapostia ja kyselyitä jatkokuulumisista, että päätti kirjoittaa tarinalleen jatkoa, vaikka oli aiemmin päättänyt toisin. Jos valkoinen masai on selviytymistarina on sitä myös Back from Africa. Kuinka selvitä Euroopassa kun on elänyt viime vuodet askeettista elämää Afrikassa täysin erilaisessa ympäristössä ja kulttuurissa, täysin irtautuneena länsimaisista tavoista ja tavaroista.

     Whatever it is, I´m stunned by all the nudity and love scenes in modern films. In Kenya people don´t kiss in public or even hold hands; in fact the Samburu don´t kiss at all. I gradually realise that over the past four years I´ve turned into a prude.
     After a few days my mother says I really ought to buy some new clothes. So I head out for the shops leaving her to look after Napirai. But all these shops jammed full of clothes and other goods make me nervous. I don´t know what suits me any more and so I buy leggings, which seem to be fashionable, and a jumper. It seems incredibly expensive. For the same amount of money back in Kenya I could have bought at least three or four goats or a magnificent cow.

Back from Africa on sivumäärältään puolet lyhyempi kuin Valkoinen masai, mutta kattaa pidemmän ajan Corinnen elämästä. Kun noin kymmenen vuoden tapahtumat kuvataan alle 200 sivussa on selvää, että tarinassa ei paneuduta hirvittävän tarkkoihin yksityiskohtiin. Nopeasta tapahtumien käsittelystä huolimatta Corinnen ja Napirain tarinasta nautti eikä se tuntunut hätäisesti kirjoitetulta. Corinnen matka Kilimanjarolle saa yllättävän paljon tilaa kirjasta, mutta nousu vuorelle oli mielenkiintoista luettavaa.

Mikä jäi päällimmäisenä mieleen kirjasta on se hurjan voimakas positiivinen elämänasenne, joka Corinnesta huokuu. Vastoinkäymiset eivät kaada ja muutoksia ei tarvitse pelätä vaan ne voi nähdä myös vahvuutena, mahdollisuutena parempaan.

Often people ask me if I ever regret having fallen in love with a Samburu warrior. It is a question I can answer without the slightest doubt: Never! I had the privilige to become part of a culture that in all probability will not exist for very much longer, and at the same time to know what a great love can be like. If there is any chance that we really have lived several lives then I am certain that at one stage I was born into a Samburu tribe. That´s the only explanation I can imagine for the feeling I had back then that I had arrived home and that despite all the problems, I felt so safe and protected among Lketinga and his family.

Pitänee varata saman tien Hofmannin seuraava kirja Reunion in Barsaloi, joka jo nimensä perusteella lupaa mielenkiintoista tarinaa!


Sitaattikunniamaininnan saa:

I´ll manage it all, I know I will.

Corinne Hofmann: Valkoinen masai

Corinne Hofmann: Valkoinen masai

WSOY, 2000

347 sivua

Suomentanut: Liisa Paakkanen

(Die weisse Massai, 1998)

Luettu: 3.6.2014

Mistä: kirjastosta

Valkoinen masai päätyi luettavien listalleni työkaverin kehujen perusteella. Kirja on ollut kirjastosta lainassa jo kauan, mutta nyt viimein viiden uusintakerran jälkeen ja eräpäivän paukkuessa päätin tarttua siihen. Ihan outo tarina ei minulle ollut sillä näin pitkän pätkän kirjan pohjalta tehtyä elokuvaa kun se tuli joskus televisiosta (Google tiesi kertoa, että se oli niinkin kauan sitten kuin 7.10.2011, huh, niin se aika rientää!).

Valkoinen masai on Corinne Hofmannin omaelämäkerta tai muistelmateos hänen Kenian vuosistaan. 27-vuotias Sveitsin Bielissä hääpukujen sekä käytettyjen vaatteiden kauppaa pitävä Corinne matkustaa lomamatkalle Keniaan Mombasaan yhdessä miesystävänsä Marcon kanssa. Kolmantena lomapäivänään he näkevät Likonin lautalla tumman, eksoottisen miehen. Mies on Lketinga Leparmorijo, masaisoturi, eikä Corinne saa silmiään irti hänestä. Ennen kuin loma on lopussa on Corinne ottanut uuden suunnan elämälleen, hän haluaa viettää loppuelämänsä Lketingan kanssa. Puolen vuoden kuluttua Corinne toteuttaa haaveensa ja palaa Keniaan. Monen mutkan, matkan ja byrokratian pyörien pyörähdysten kautta hän päätyy asumaan Lketingan luo Barsaloin kylään, samburuheimon pariin, mutta se on vasta pitkän matkan alku.

Kysyn Lketingalta, mistä nuo kaikki kärpäset tulevat. Hän osoittaa yön aikana kertynyttä vuohenlantaa. Päivän kuumuudessa lanta kuivuu ja kärpästen määrä vähenee. Sen vuoksi en ole edellisenä iltana tuntenut niiden vaivaavan yhtä pahasti. Lketinga sanoo nauraen, että tämä on vasta alkua - kun ensimmäiset lehmät tulevat paikalle, tilanne pahenee, koska maito vetää puoleensa tuhansia kärpäsiä. Niitäkin epämiellyttävämpiä ovat hyttyset, joita ilmaantuu sadekuurojen jälkeen. Teen juotuani tahtoisin joelle päästäkseni viimeinkin pesulle. Lähdemme varustautuneina saippualla, pyyhkeellä ja puhtailla vaatteilla. Lketinga kantaa keltaista kanisteria tuodakseen sillä Mamalle seuraavan teeveden. Kävelemme kapeaa tietä kilometrin verran, kunnes saavumme leveälle joenuomalle, jonka edellisenä päivänä ylitimme maasturilla. Uoman kummallakin puolella on isoja, meheviä puita, mutta vettä en näe missään. Kävelemme pitkin kuivaa joenpohjaa, kunnes mutkan takaa ilmaantuu näkyviin kallioita. Täällä virtaa hiekassa pieni puro.

Jopa oli mielenkiintoinen kirja! Corinne on melko (hullun?)rohkea nainen, jättää kaiken taakseen miehen takia, jota on tavannut vain lyhyitä hetkiä muutamana päivänä ja jonka kanssa hänellä ei ole yhteistä kieltä sillä sekä hän että Lketinga eivät juurikaan osaa englantia (silti he tuntuvat ymmärtävänsä toisiaan ihmeen pian ja hyvin, nopeaa kielen oppimista ehkä?). Corinne on myös sinnikäs, hän ei anna periksi pienille tai edes suuremmille vastoinkäymisille vaan taistelee paikastaan täysin erilaisessa kulttuurissa ja yhteisössä, taiteilee eurooppalaisten ja afrikkalaisten tapojen välillä ja onnistuu jopa hankkimaan elantonsa uudessa maassa. Yhteentörmäyksiltä ei voi välttyä eikä elämä lopulta mene ihan niin kuin Corinne on odottanut.

Teksti on nopealukuista ja sujuvaa. Kerronta keskittyy Corinnen ja Lketingan suhteeseen sekä Corinnen asioiden järjestelyyn, mutta samalla toki sivutaan myös kenialaista arkea. Valkoisen naisen, mzungun, asuminen pienessä muutaman neliön kokoisessa majassa eli manyattassa yhdessä kolmen muun henkilön kanssa, ruoka, hygienia, masaisotureiden rituaalit juhlineen, kaikki tuo oli todella mielenkiintoista luettavaa, samoin kaikki se byrokratia lahjuksineen, johon Corinne ja Lketinga törmäävät useampaan kertaan. Kirjan keskivaiheilla on myös muutamia valokuvia, jotka ovat mukava lisä kirjaan.

Valkoinen masai kattaa noin neljän vuoden ajanjakson, mutta jäin kaipaamaan tietoa siitä mitä perheelle tapahtui myöhemmin. Huomasin, että Hofmann on kirjoittanut elämästään useamman kirjan, Züruck aus Africa 2003 (Back from Africa), Wiedersehen in Barsaloi 2005 (Reunion in Barsaloi) sekä Afrika, meine Passion 2011 (Africa, my passion). Näitä uudempia ei siis ole suomennettu, kiinnostus näitä kohtaan on sen verran kova, että pitänee jatkaa englanniksi.

Sitaattikunniamaininnan saa:

Mombasan lentoasemalle saavuttuamme meidät kietoo sisäänsä tropiikin ihana ilma, ja heti siellä vaistoan: tämä on minun maani, täällä tunnen oloni hyväksi.

TBR 17/100

- - -

Le Masque Rouge -blogin Emilie pisti pystyyn kesäisen kirjabingon, jossa osumia eli lokeroita saa kuitatuksi lukemalla kirja, joka sopii lokeron kuvaukseen. Bingoamista voi jatkaa kesän ajan eli heinäkuun loppuun asti. Emilie palkitsee  muutaman bingomestarin kirjapalkinnolla. Lähden itse tavoittelemaan ainakin yhden rivin bingoa. Valkoinen masai sopii ruutuun Tositarinaan perustuva: