Silja ja Mai

Maaria Päivisen esikoisteos Silja ja Mai tuli minulle kesän alkajaisiksi kylään, pysähdyttyään ensin Luen ja kirjoitan -blogin Paulalla. Lähtiessämme kesälomareissulle Silja ja Mai lähti mukaan, se pyöri ajatuksissa, mutta pysyi koko matkan laukussa. Luettuani kehuvia arvioita minulla oli suuri kynnys alkaa lukea kirjaa. Epäilin osaisinko, tykkäisinkö. Halusin odottaa oikeaa aikaa. Se tuli, kun ehdin hengähtää ja palautua lomareissusta. Silti lukemisessa meni aikaa, en halunnut kiirehtiä.

Siljassa ja Maissa kuljetaan hetki Siljan mukana, hänen silmin ja ajatuksin. Matka ei ole helppo, on rakkautta, vihaa, sairautta, maita. Tarina on täynnä vastakohtia. Kieli on kaunista ja runsasta, se on kuin pitkä runo. Se jättää lukijalle paljon tulkinnan varaa ja ajateltavaa.

Silja hieraisi ohimoitaan, haaveili aspiriinista, viivaimesta, antikvariaattilöydöistä. Niin, mitä tarvitsenkaan, ja Silja tiesi kaiken: paljon. Ihminen tarvitsee paljon. Ihminen tarvitsee almanakan, johon ruksia päivät, jolloin paljous on hilkulla täyttyä.

Silja ja Mai on merkillinen, merkityksellinen kirja. Myös lukukokemuksena. Aloitin kirjan alusta pariin kertaan. Ärsyynnyin Siljan sivistyssanoista, olisin halunnut tarkistaa ne vielä ostamatta olevasta sivistyssanakirjasta. Ihastuin uudissanoihin, sanamuotomuunnelmiin ja sanaleikkeihin, ne raikastivat tekstiä (tunnustan käyttäväni "omituisia" sanoja itsekin). Lukeminen oli kuin hengittämistä, huokailin väsyneenä, haukoin henkeäni hengästyneenä, sitten tuli taas rauhallinen suvantovaihe. Miten yhteen kirjaan voi mahtua tämä kaikki? Miksi siitä ei osaa sanoa enempää?

Tykkäsin kirjasta, sen kielestä ja erilaisuudesta. Silja ja Mai oli mukavaa vaihtelua "valmiiksi pureksittuihin" viihdekirjoihín. Kirjan henkilöt jäävät mieleen lukemisen jälkeen, tekisi mieli palata kirjaan uudelleen. Päätyisinkö erilaiseen tulkintaan? Mistä kaikki oikein alkoi? Oliko Mai Mai vai ei?

Siljasta ja Maista on Paulan lisäksi kirjoittanut Hanna. Kannattaa käydä tutustumassa myös Maaria Päivisen Pisara -blogiin, siellä on lisää hengästyttävää tekstiä, löytyypä tietoa seuraavasta kirjastakin (jota odotan innolla). Silja ja Mai on nyt valmiina jatkamaan matkaa, kuka haluaa sen seuraavaksi?

Ps. Meillä telttaillaan. Isompi Villasukkalapsi nukkuu jo, pienempikin alkaa hiljenemään. Saa nähdä pitääkö kipaista kesken yön omiin sänkyihin... Ahdasta ainakin on, teltta ei taida olla mitoitettu neljälle.

Kesämielellä

Ajattelin tehdä kirjapostauksen. Muutin  mieleni. Pääni on täynnä lukemani kirjan aiheuttamia ajatuksia, mutta en saa niitä sieltä ulos. Parempi siis jäsennellä ajatuksia, kirjoittaa ne myöhemmin. Keskittyä nyt kesäpäivän tunnelmiin.


Herkuteltiin marjoilla, keksimuruilla ja kermavaahdolla.

Käytiin mökkimaisemissa.

 Kirppu keräsi voikukkia, pieniä aurinkoja.

Ihana, valtava tuomi. Tästä se kesä alkaa.

Tuoksu oli jo alkanut hiipua, kukat loistivat vielä.

Istutin tytöille kukkia. Piipero puhalteli saippuakkuplia, yritti ainakin.

Operaatioita

Tuossa aikaisemmassa postauksessa kerroin, että meillä ei nyt leivota pullaa. No, leivottiin kuitenkin. Tuli nimittäin Kirpun ja Piiperon kanssa puhe laskiaispullista ja lupasin että tehdään niitä yhdessä.

Pitäisi varmaan leipoa vähän useammin: Edellisellä kerralla olin laittamassa taikinaa nousemaan ja huomasin että margariinisula oli unohtunut taikinasta. Ei muuta kuin rasva sekaan, sekoitus, ja taikina liinan alle nousemaan. Hyviä tuli. Nyt lauantaina taikinan kanssa ei ollut ongelmia, mutta pullat näyttivät jotenkin paljailta. Tytöt hoiti hienosti sokeroinnin, mutta joopa joo, minä korvapuusti-ihmisenä unohdin pullista voisilmän! Sunnuntaiksi pullat saivat täytettä ja näyttivät tältä:

Herkkuhetkeen pullien kaveriksi keitettiin kaakaota. Hyvä että ehti pullat ja neitien kupit saada pöytään ja kuvan räpsäistyä niin pullat siirtyivät parempiin suihin. Kelpasivat siis voisilmän puutteesta huolimatta :)

Viime viikolla sain päätökseen toisenkin operaation. Luin Stephenie Meyerin Houkutus-sarjan muutamassa viikossa. Hyvä että malttoi illalla nukkumaan laittaa, kummasti tuo vampyyrimaailma sai koukkuun! Päähenkilöiden kemia ja keskinäinen vetovoima toimi hyvin. Joitakin pieniä epäuskottavuuksia kirjoissa oli, mutta kun niitä ei jäänyt miettimään niin ei kokonaisuus kärsinyt. Aamunkoi -päätösosa meni minusta vähän "yli", Bellan tila tuntui vähän keinotekoiselta. Mutta silti: kun luki viimeisen sivun, tuli haikea olo. Nyt se loppui.

Sarjan elokuvissa olen vähän jäljessä. Epäilystä ei näkynyt kirjastossa olevan, pitänee lähteä R-kioskin vuokratarjontaa katsomaan. Kaksi ensimmäistä osaa olen katsonut (Houkutuksen jo kahdesti), jäävät kyllä kirjoille kakkoseksi. Hienoja maisemia, vahvaa tunnelmaa musiikkeineen ja hyvät näyttelijät.  Elokuvat toimi hyvin kirjojen jälkiruokana mutta ei välttämättä pääruokana ilman kirjoja...