24 kesäkuuta 2019

Lukumaraton #6



Olen useana päivänä katsellut levottomasti kirjahyllyjä tietyllä silmällä ja senhän tietää mitä se merkitsee. On perinteisen kesälomaohjelman eli vuorokauden lukumaratonin aika. Starttaan nyt keskiyöllä ja koko maanantai on pyhitetty lukemiselle. Tässä kirjoja, jotka keräsin lukupinoon, toki saatan lukea myös pinon ulkopuolelta. Näistä kesken on Jennifer Clementin Rakkaudesta aseisiin, taidan aloittaa sillä. Yritän päivittää väliaikatietoja vuorokauden mittaan.




klo 1.00 / 34 luettua sivua
Päätin, että aloitan sittenkin Jennifer Clementin Rakkaudesta aseisiin -romaanin alusta enkä jatka siitä mihin jäin kirjassa ennen lomamatkaa. Maratonin aloittaminen viivästyi hieman, luin hetken ja laitan nukkumaan niin jaksan aamulla herätä lukemaan.

klo 13.15 / 278 luettua sivua
Huh mikä aamupäivä! Rakkaudesta aseisiin oli samaan aikaan riipaisevan kaunis ja rankka. Nyt on pakko paeta taikamaailmaan, otan vihdoin ja viimein Harry Potter -sarjan uusintalukukierrokselle. Vuorossa on siis Harry Potter ja Viisasten kivi.

klo 20.50 / 613 luettua sivua
Paluu Tylypahkaan oli riemuisa! Aika ei onneksi ole kullannut Potter-muistoja vaan viihdyin loistavasti Harryn ja kumppaneiden kanssa. Viisasten kivi myös tasoitti mukavasti Clementin hurjan kirjan tunnekuohun. Mietin jo jatkaisinko seuraavaan osaan, mutta taidan tarttua seuraavaksi kotimaiseen vampyyriromaaniin eli lukuvuoron saa Terhi Tarkiaisen Pure mua.

klo 00.00 / 760 luettua sivua
Ilta vierähti nopeasti Tarkiaisen vampyyriromaaniin upotessa, olisin voinut jäädä pitempäänkin Annan ja Vladin seuraan, mutta nyt täytyy luovuttaa ja lähteä nukkumaan. 

23 kesäkuuta 2019

Laurent Gaudé: Montepuccion aurinko



Laurent Gaudé: Montepuccion aurinko
(aiempi suomennos nimellä Kirottu suku)
Bazar, 2012
267 sivua
Suomentanut: Anna-Maija Viitanen
(Le soleil des Scorta, 2004)
Luettu: 12.6.2019
Mistä: oma ostos


Lomamatkalukemisen suunnittelu on tarkkaa puuhaa. On mietittävä lukuolosuhteet, ennakoitava minkälaista kirjaa tekee mieli lukea ja on myös valittava varakirjat siltä varalta, että ykköskirjavalinta ei imaise mukaansa tai lukeminen sujuu niin hyvin, että tarvitsee monta kirjaa. Selailin pokkarivalikoimaani (joita on kätevin kuljettaa laukussa) ja nappasin mukaani Montepuccion auringon, vaikka sen kuvaus ei ehkä ollut niin lupaava kuin Hurrikaanissa tai Eldoradossa, jotka molemmat olivat hienoja lukuelämyksiä.

Karjavarkauksilla, maantierosvouksella ja muulla rötöstelyllä itsensä elättävä Luciano Mascalzone iskee silmänsä montepucciolaiseen Filomena Biscottiin vaikka tietää, että hänellä ei huonon maineensa vuoksi ole mitään mahdollisuutta saada häntä. Luciano joutuu vankilaan ja 15 vuoden tuomionsa aikana naisesta tulee hänelle pakkomielle. Päästyään vapauteen Luciano lähtee aasilla Montepuccioon, jossa hänen kohtalonsa odottaa.

Omistaa Filomena Biscotti ja kuolla. Muulla, millään muulla ei ollut arvoa.

Yhden erehdyksen seurauksena saa alkunsa Scortan suku. Sukupolvi toisensa jälkeen Scortat raatavat, pyristelevät ja pettyvät, mutta kokevat myös onnen hetkiä, kuin varkain, kunnianosoituksena Lucianolle, hänen elämäntavalleen ja vuosikymmeniä sitten varastamalleen onnen hetkelle. Scortat ovat samaan aikaan hyljeksittyjä ja arvostettuja, pelättyjä ja kunnioitettuja, he ovat sitkeitä kuin vanhimmat oliivipuut, jotka kärventyvät Italian kuuman auringon alla ja silti jatkavat elämäänsä.

Maa tuntui halkeavan auringon hehkusta. Oliivipuissa ei tuulen värähdystäkään. Oli liikkumatonta. Kukkulat olivat kadottaneet tuoksunsa. Kivet vaikersivat kuumuudessa. Elokuu lepäsi Garganon ylängön yllä painavana, korskeana kuin valtias. Oli mahdoton uskoa, että näilläkin seuduilla saattoi sataa. Että vesi kasteli peltoja ja juotti oliivipuita. Mahdoton uskoa, että eläimet tai kasvit saattoivat elää ja löytää ravintoa tämän kuivan taivaan alta. Keskipäivästä oli kaksi tuntia ja maa oli tuomittu kärventymään.

Heti ensi sivuilta lähtien Italian paahtava kuumuus, auringon kirkkaus ja kuumuuden tuoksu hyökyivät iholle, silmiin ja nenään. Elin Lucianon, Roccon, Domenicon, Giuseppen, Carmelan, Raffaelen, Elian ja Donaton mukana, tunsin heidän sisunsa, kuohuvan verensä, jossa on ripaus kostoa, hetkittäin kipunoivaa vihaa ja katkeruutta, heidän menetyksensä ja ilonsa. Oli vielä muitakin, Mykkä sekä muut puolisot ja lapset, Anna viimeisimpänä, sekä kirkon isät, jotka vaihtuvat siinä missä Scortat pysyvät. Kirja tuntui sivumääräänsä suuremmalta, täyteläiseltä ja runsaalta.

Gaudé kertoo monen sukupolven tarinan tiiviisti, ilman rönsyilyjä ja kuitenkin niin, että jokaisesta henkilöstä saa otteen, jokainen suvun jäsen nousee omaan arvoonsa, jättää jäljen. Jos kirjan tunnelma pitäisi tiivistää yhteen tai kahteen sanaan niin se olisi haikea ja katkeransuloinen. Elämä toisensa jälkeen alkaa ja päättyy, jokainen luopuminen sattuu, en haluaisi päästää irti vaan kuulla lisää.

Kolmen kirjan perusteella Gaudésta on tullut yksi suosikkikirjailijoitani. Kerronta on kaunista ja tiivistä, se jättää samaan aikaan nälän ja kylläisyyden tunteen. Toisaalta haluaisin lukea lisää, toisaalta kaikki on jo sanottu. Montepuccion aurinko on upea kirja, joka tuli luettua juuri oikessa paikassa oikeaan aikaan. Vaikka luin kirjan Italian sijaan Kreikassa tuntui kuin olisin ollut Montepucciossa.


Sitaattikunniamaininnan saa:

Scortilla on kyltymätön nälkä. Sammumaton halu syödä taivas ja juoda tähdet.


Pohjoinen lukuhaaste 2019: 12. Kirjan nimi on mielestäni kaunis
Pohjoisen lukuhaaste 2019, kesälukuhaastebingo: Kirja, jonka olet halunnut lukea lomallasi tai kun sinulla on aikaa
Helmet-lukuhaaste 2019: 42. Kirjailijan nimi viehättää sinua
Kirjankansibingo kesälle 2019: Nainen

21 kesäkuuta 2019

Matti Rämö: Polkupyörällä Thaimaasta Vietnamiin - Hymyn voimaa ja sodan jälkiä



Matti Rämö: Polkupyörällä Thaimaasta Vietnamiin
- Hymyn voimaa ja sodan jälkiä
Ylen äänikirja, 2018
Kesto: 12 h 38 min
Lukija: Matti Rämö
Kuunneltu: 6.6.2019
Mistä: ilmaiskappale (Yle Areenasta)


Päätin antaa Yle Areenan äänikirjoille uuden mahdollisuuden. Edellisestä kerrasta viisastuneena kokeilin ladata kunkin jakson puhelimelleni ja kas, kuuntelu sujui ihan mallikkaasti ilman ylimääräisiä pätkimisiä.

Tällä kertaa Rämö pakkaa polkupyöränsä sekä varusteensa ja lentää Bangkokiin. Thaimaasta Rämö polkee Kamputseaan, Vietnamiin ja Laosin kautta takaisin Thaimaahan. Parin kuukauden ja 4 510 kilometrin pituisen polkaisunsa aikana Rämö ehtii näkeä ja kokea paljon. Keppostelijat säikäyttelevät matkalaista, välillä menoa kirittävät paikalliset lapset, poliisit sekä ärhäkät koirat. Taukopaikaksi saattaa vahingossa valikoitua kioskin tai majatalon sijaan maaseutubordelli. Vastaan tulee upeita maisemia ja myrskytuhoja. Paikoitellen kieli aiheuttaa ongelmia ja käteen saattaa jäädä ajo-ohjeen sijasta tupakka-aski, myös perusmuonan eli nuudelikeiton pyytämisessä on omat vaikeutensa.

Toriruokalassa tapailen pho'-nuudelikeiton vietnaminkielistä lausumista: föö-ö'. Onnistun vihdoin tavoittamaan yksinkertaisen sanan sävelkulun tarpeeksi oikein, eikä muonakojun nainen kysy mitään vaan viittaa istumaan muovituolille.

Fyysisen voimankoitoksen lisäksi matka käy myös henkisesti raskaaksi, sillä Rämö käy katsomassa sotien muistomerkkejä kuten punakhmerien Tuol Slengin vankilamuseota sekä muita historiallisia paikkoja, joissa sodan kauhut tulevat järkyttävällä tavalla iholle. Tämän vastapainoksi Rämö käy myös monissa temppeleissä, joissa voi rauhoittua ja ladata henkisiä akkujaan. Matkallaan Rämö tapaa uusia tuttavia, joilta kuulee kiinnostavia tarinoita, välillä Rämö pitää tapaamilleen ihmisille englannin kielikylpyjä. Yksinäisen puurtamisen väliin on hyvä saada sosiaalisia kontakteja, olivat ne sitten juttutuokioita tai hymyjä.

     Matka jatkuu tienvarsitalojen kujassa. Leveät lautaterassit kurottuvat pientareelta koteihin, jotka hivuttautuvat paalujen päällä pellonreunan ylle. Rakennusten alla kulkee notkea vesiputki talosta toiseen. Kapealle penkereelle on levitetty kuivumaan riisiä, kookospalmun lehtiä, kookospähkinän kuoria, risuja ja puuklapeja. Ihmisiä istuskelee kahviloissa ja kotien edessä, ja saan jatkuvaa kannustusta, kun kaikenikäiset nauravat ja huutelevat ja hymyilevät ja vilkuttavat. Soitan kilikelloa yhtenään. Vaikka jo Kamputseassa päivittäinen innostus on ollut ylitsevuotavaa, niin vietnamilaisten reaktio on vielä vahvempi.

Kirja on mielenkiintoinen yhdistelmä matkailua, sotahistoriaa, kuntoilua ja lähes meditatiivista asioiden pohdiskelua. Rämön itsensä lukema kirjaa on todella helppoa ja mukavaa kuunnella. Elävä luenta toi tarinaan lisäväriä ja esimerkiksi aiemmin mainitsemani nuudelikeiton tilaus kirvoitti useammat naurut, sen verran hauskalta ääntäminen kuulosti. Hain äänikirjan tueksi kirjastosta myös painetun kirjan, sillä Rämön matkaltaan ottamat valokuvat sekä Cira Almentin piirrokset rikastavat tarinaa.


Sitaattikunniamaininnan saa:

Lähdön hetkellä vapauden hurmoksellinen illuusio häivyttää väsymyksen ja huolet ja epäilyt.


Pohjoinen lukuhaaste 2019: 10. Kirja kirjailijalta, jolla on samat nimikirjaimet kuin minulla
Pohjoisen lukuhaaste 2019, kesälukuhaastebingo: Kirja kesäpuuhista kuten grillauksesta, maalauksesta, puutarhanhoidosta tai uimisesta (pyöräily)
Helmet-lukuhaaste 2019: 23. Kirjan nimessä on jokin maa
Kirjallinen maailmanvalloitus: Vietnam
Lähden mukaan myös Oksan hyllyltä -blogin kirjankansibingoon kesälle 2019 ja rastitan ensimmäiseksi ruudun Matkalla.

03 kesäkuuta 2019

Kalle Päätalo: Nouseva maa



Kalle Päätalo: Nouseva maa
(Iijoki #15)
Gummerus, 1985
639 sivua
Luettu: 28.5.2019
Mistä: lahja


Tänä vuonna tulee 100 vuotta Kalle Päätalon syntymästä ja mikä olisi parempi tapa juhlistaa juhlavuotta kuin lukea Pätaloa. Iijoki-sarjan lukuprojektini on edennyt jo yli puolivälin, mutta vielä on luettavaa jäljellä.

Messukylässä Kallen ja Lainan taloudessa eletään jälleen uudenlaista arkea kun Kallen Edith-sisar, "Eeti", asuu heidän luonaan ja kokeilee siipiään tehdastyöläisenä. Maailmalla on edelleen levotonta, eletään toisen maailmansodan loppua ja Yhdysvaltojen hirmuaseet, atomipommit, puhuttavat myös Messukylän asukkaita. Työrintamalla Kalle pääsee toden teolla mukaan Pilvinen & Kurun työporukoihin opettelemaan kirvesmiehen ammattia, mutta työtilanne vaihtelee ja Kalle täyttää tilipussia tekemällä edelleen polttopuita osuusliikkeessä. Myös Messukylän kunnan ja Tampereen kaupungin metsäpalstoilta löytyy työtä tekevälle miehelle. Kirjoittamisellekin pitäisi löytää aikaa, vaikka siitä saatavat palkkiot jäävätkin harmittavan pieniksi. Yllättäen Eetistä on apua myös kirjoittamisessa kun Kalle sanelee ja Eeti kirjoittaa tarinaa ylös, tosin yhteinen kirjoitus on yltyä sisarelliseksi inttämiseksi...

     Havahdun kysymään kertumukseni sanelun välissä: – Kait kirjotat Simon isolla alakukirjaimella?
– Totta kait! Erisnimi... Pölöjänäkö minnua pijät?
– Entä minkälaisella puustamella olet kirjottanu hirven ensimäisen kirjaimen?
– Isolla... Mutta jaa! Hirvihän ei maha ollakkaa erisnimi! Noh, minä korjaan.
– Tässä sitä ollaan, kun hosut! Kirjotat justiin niin kun minä sanon. Välimerkit ja isot puustaimet...
– Oletko ite niistä niin halleluja? Tarkotan pisteitä ja pilikkuja ja tupla- ja puolipisteitä. Ja mihin tullee kysymys- ja karjasumerkki.
– En läheskää halleluja. Mutta tiijän niistä enempi mitä sinä.
– No selevitähän etteenpäin. Että mitä ne Simo ja hirvi sitte touhusivat. Anna kielesi lakratella! Minä tyttö huitelen sanoja paperille.

Kalle juurtuu Tampereelle yhä tiiviimmin, kiitos työpaikan ja ystävien, mutta myös rintamamiestontin, jonka Kalle ja Laina saavat Viialan ja Vilusen mailta. Vielä ei tontille nouse huussia suurempaa rakennusta, mutta saapahan istuttaa perunaa omaan maahan! Vaikka tuleva kotitalo on vasta tulevien vuosien haave on Kallella kirkkaana mielessä yksi asia: Ja minun mökkini vesipumpussa ovat jatkuvasti tiivisteet kunnossa! Niin monet kerrat on Kalle omalla vedenpumppausvuorollaan taistellut viallisen vesipumpun kanssa kiroten saamatonta Kuusisen Ukkia, joka ei viitsi hoitaa pumppua kuntoon...

Tässä osassa sukelletaan syvemmälle rakennustyöhön, tekniikkakuvaus ja ammattitermit tuovat tarkkuudessaan hetkittäin mieleen Antti Hyryn Uunin. Osa rakennussanastosta on tuttua, mutta välissä oli pakko kääntyä Googlen puoleen selvittääkseni bulldoglevyjä ja kattoansaita. Työllä on suuri merkitys kirjassa, mutta minua kiinnostaa enemmän Kallen ihmissuhteiden kuin yksityiskohtaisten rakennustöiden kuvaus. Ihmissuhteissa onkin taas kertomista ja selvittelemistä, varsinkin eräiden harjannostajaisten jälkimainingeissa. Kalle tuntuu taas yrittävän keksiä oikeutuksen touhuilleen vaikka kiven kolosta tai kuun väärästä asennosta, ainakin syy voisi olla Lisäkkään Sallin. Ei käy tylsäksi tämän sarjan lukeminen!


Sitaattikunniamaininnan saa (Lainan tokaisu koskien Kuusisella asumista, mutta kuvaa hyvin koko kirjaa):

Tämä on yllätysten talo. Joutuu elämään jatkuvasti epävarmuudessa, mitä milloinkin tapahtuu ja kuinka kukin asia kääntyy.

Pohjoisen lukuhaaste, kesälukuhaastebingo: Lue kotona sateisena iltapäivänä
Helmet-lukuhaaste 2019: 18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja