Näytetään tekstit, joissa on tunniste Coelho Paulo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Coelho Paulo. Näytä kaikki tekstit

14 elokuuta 2011

Coelho ja kauniit kuvat

Kävin joku aika sitten kurkistelemassa anoppilan kirjahyllyä ja sieltä pisti silmään väriläiskä, Paulo Coelhon Rakkaus, ajattomia mietelauseita -kirja. Selailin kirjaa ensin kiikkutuolissa seurustelun lomassa ja otin sen sitten kotiin luettavaksi, etten nyt ihan lukutoukan mainetta saa. (Hah, myöhäistä... Mieskin juuri eilen huomautti, että "minunlaiselleni" pitäisi olla sellaisia suihkukirjoja, että saisin lukea suihkussakin. Siis samalla periaatteella kuin lasten kylpykirjat, sellaiset pehmeät muoviset. Siinäpä jollekin haastetta! Kuinkahan paksu olisi esimerkiksi Taru sormusten herrasta -trilogia suihkukirjana...)




Paulo Coelho: Rakkaus, ajattomia mietelauseita
(Amor)
kuvittanut Catalina Estrada
Bazar, 2010
128 sivua


Tähän pieneen kirjaan on koottu Coelhon mietteitä rakkaudesta, ajatelmia hänen kirjoistaan (mm. Valkyriat, Portobellon noita, Zahir) ja kolumneistaan. Mietelauseet on jaettu kahdeksaan aihealueeseen. Kirjan kauniin ja värikkään kuvituksen on tehnyt Catalina Estrada.








En ole aikaisemmin lukenut Coelhoa, olen kuvitellut hänen kirjansa jotenkin vaikeiksi, tai siis filosofisiksi, hirveän syvällisiksi ja pohdiskeleviksi. Osa Rakkaus -kirjan mietelauseista on hyvinkin yksinkertaisia, joitakin joutuu ajattelemaan pidempään. Kirja toimi hyvin iltalukemisena, muutama sivu ennen nukkumaan menoa oli ihan sopivasti.

Kaikki rakastavaiset, niin miehet kuin naisetkin,
säikähtävät ajatusta,
ettei rakkaus olekaan pelkkä siunaus vaan samalla
jotain äärimmäisen vaarallista ja ennalta arvaamatonta,
jotain joka voi aiheuttaa vakavia vaurioita.
Jokaisen rakastuvan tuleekin tajuta,
että hän altistaa niin ruumiinsa
kuin sielunsakin monenlaisille ruhjeille,
mutta että hän ei voi syyttää siitä koskaan kumppaniaan,
koska riski on sama molemmille.

Kolumni - Rakkauden haavoittamien käyttäytymissäännöt

Rakkaus -kirjan perusteella mielikuvani Coelhosta ei ainakaan hirveästi muuttunut. Ihan mukava kirja, mutta ei herättänyt mitään suuria tunteita. Kuvituksesta tykkäsin kovasti, ilman sitä kirja olisi ollut aika tylsä. Mietelausekirjan perusteella tietää vähän mitä odottaa, mikäli jatkan Coelhon tuotantoon tutustumista. Mitä Coelhon kirjaa suosittelisitte tällaiselle vasta-alkajalle?