Käärinliinat

Marko Hautala: Käärinliinat

Tammi, 2010 (alunperin julkaistu 2009)

279 sivua

Kun Sinisalon novellikokoelma oli minun valintani lomalukemiseksi, otti mies mukaan Marko Hautalan Käärinliinat. Ehdimme sopivasti lukea omat kirjamme, joten teimme välissä vaihdon. Luin myös "muumiokirjan" -joksi tytöt kirjaa kutsuivat- lähes loppuun reissussa. Käärinliinat on ollut pitkään luettavien listallani, joten kuusi kovaa kotimaista -haaste sai nopeasti jatkoa.

Käärinliinojen päähenkilönä häärii mielisairaanhoitajana työskentelevä Mikael Siinto sekä hänen potilaansa, iäkäs lapsentappaja Olavi Finne, mutta myös muutamat muut saaat toimia kertojana. Tapahtumat sijoittuvat suurimmaksi osaksi Högholmin mielisairaalaan, mutta välillä pistäydytään niin Mikaelin kotona, baarissa kuin Finnen muistoissakin. Kirjassa käsitellään myös ihmismieltä ja sen sairauksia, niin näkyviä kuin piileviäkin. Mielenterveys on häilyvä käsite, kuka on sairas ja kuka terve -tai vielä sairaampi?

Mikael laskeutui takaisin lattiatasoon. Täällä ei lennelty. He olivat valkeita ankkureita, jotka estivät liihottelijoita karkaamasta kiertoradalle.

Päästyäni lukemisen vauhtiin odotin koko ajan, että Siinto selvittäisi mikä Finne on miehiään ja mihin hänen egyptipainotteiset harhansa liittyvät. Aineksia oli vaikka mihin, ajattelin, että tästähän voi tulla mielenkiintoista. Tarina kuitenkin pyöri mielisairaalan potilaiden ja hoitajien ympärillä ja sivut sen kuin vain vähenivät.

En tiedä jäikö Hautalalla tarinan langanpätkät solmimatta yhteen vai tiputinko itse lukijana langat käsistäni, mutta aloin jo epäillä jäikö minulla joitain sivuja välistä. Jostain syystä minulle jäi vaikutelma kuin Hautala olisi lopettanut kirjan kiireellä ja unohtanut tarinasta osan. Vaikka pidänkin avoimemmista lopuista, tuntuu kuin minulle ei olisi jäänyt kirjasta käteen juuri mitään. Kun kirjasta oli jäljellä 30 sivua huomasin mihin kirja on menossa, mutta kysymyksiä jäi liikaa ja yhteenveto puuttui. Varsinkin Finne jäi irralliseksi hahmoksi loppuun nähden.

Jäin miettimään vuoden -95 jääkiekon MM-kisoja ja Ville Peltosen pelinumeroa, joka oli 16. Ehkäpä silläkin oli joku merkitys, mutta jäi vain minulta huomaamatta.

Kuusi kovaa kotimaista -haaste (2/6)

Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä tarinoita

Johanna Sinisalo: Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä tarinoita

Teos, 2010 (alunperin julkaistu 2005)

481 sivua

Lähdimme viime viikolla lomamatkalle Teneriffalle ja mietin pitkään mitä ottaisin mukaan lukemiseksi. Halusin mukaan pokkarin, josta riittäisi lukemista vähän pitempään. Lopulta Tessa helpotti valintaani suosittelemalla tätä kevyttä tiiliskiveä. Valintaa puolsi myös se, että olen aikonut tänä vuonna venyttää lukumukavuusalueeni rajoja - novelleja ei ole hirveästi tullut luettua. Samalla sain korkattua Morren ideoiman Kuusi kovaa kotimaista -haasteen, jonka liitän myöhemmin keskeneräisten haasteiden välilehdelle.

Johanna Sinisalon novellikokoelma koostuu viidestätoista tarinasta, joissa kaikissa on paljon tuttua ja ripaus jos toinenkin erikoisia aineksia. Olen lukenut useita blogiarvioita Sinisalon kirjoista ja tiesin odottaa omalaatuisia tarinoita, mutta silti kirjailija pääsi yllättämään. Ensimmäistä kertaa blogihistoriani aikana en kirjoittanut kirjasta ensimmäistäkään kommenttia, sivunumero/sitaattimainintaa tai muunkaanlaista muistiinpanoa. Eikä kyse ollut lukuympäristöstä, sillä luin kirjaa lähinnä iltaisin hotellissa, muistilappu kirjan välissä ja kynä vieressä.

Sadia tiesi heti mitä tehdä. Hän keskittyi, hakien karhun ajatuksia risteilevien mielilankojen keskeltä, ja tavoitti ne. Pojan horjahdellessa Sadiaa kohti karhu hidasti juoksuaan, nousi takajaloilleen ja urahteli. Sitten se laskeutui taas neljälle jalalle ja Sadia näki sen olevan selvästi tsirnikan piirissä.

Novellikokoelman aloittava Lukko sai minut heti innostumaan kirjasta. Toinen novelli Palvelukseen halutaan kokenut neitsyt ja samaan aiheeseen liittyvä Metsän tuttu vetosivat johonkin alkukantaiseen ja ehkä johonkin esiäitien perimän osaan minussa. Etiäinen puolestaan aiheutti erinäisiä paniikkitiloja ja painajaisia, ehkä siitäkin syystä, että ne ovat itsellenikin jollain tasolla tuttuja.

Myös niissä novelleissa, joista en hirveästi pitänyt (mm. Me vakuutamme sinut, Valkoinen hiiri) oli joku elementti, ajatus tai kritiikki, joka nosti novellin eri tasolle. En tiedä mikä kielipoliisi minussa nostaa päätään, mutta puhekielen käyttö useissa novelleissa alkoi ärsyttämään. Se olikin ainoa negatiivinen asia kirjassa.

Jos lukukokemusta pitäisi kuvata yhdellä sanalla, se olisi "Oho!". Sinisalon novellikokoelma toimii aivotuuletuksena, ajatukset on tarinoiden myötä pakotettava uusille urille ja uomiin. Tarinat herättelevät ja ravistelevat, tähän liittyen erityisesti päätösnovelli Yhdeksän ruukkua toimisi malliesimerkkinä. Sinisaloa on ehdottomasti luettava lisää!

Täällä vielä Tessan mietteet kirjasta, suosittelut osui ja upposi!

Kuusi kovaa kotimaista -haaste (1/6)

Näkymättömät kädet

Ville Tietäväinen: Näkymättömät kädet

WSOY, 2011

216 sivua

Tämän  vuoden tavoitteenani on laajentaa lukemistani, poistua välillä mukavuusalueelta ja tutustua vähemmän lukemaani kirjallisuuteen. Kun Satun luetut -blogissa pyörähti jälleen käyntiin minihaastesarja aloitusaiheena sarjakuvat, päätin vihdoin hakea luettavakseni paljon bloginäkyvyyttä saaneen Ville Tietäväisen Näkymättömät kädet.

Sarjakuva-albumin päähenkilö on köyhä marokkolainen Rashid, joka yrittää elättää perhettään huonohkolla menestyksellä. Kun Rashid saa mahdollisuuden lähteä tienaamaan rahaa Eurooppaan, hän päättää tarttua tilaisuuteen ja lähtee etsimään uutta suuntaa elämälleen.

Näkymättömät kädet vaatii ehdottomasti tietynlaiset puitteet lukemiselle, eli riittävästi valaistusta ja rauhallisen lukupaikan. Lasten lähellä tätä albumia ei kannata lukea, sen verran "levotonta" kuvitus välillä on. Väritys on hyvin synkkää ja tummaa liikkuen lähinnä ruskean, harmaan ja mustan sävyissä.

Sarjakuvan mielenkiintoisesta aiheesta huolimatta en oikein ihastunut. En tiedä oliko syynä aiemmin mainitsemani synkkä ja yksityiskohtainen kuvitus vai rönsyilevä puhe taustalauluineen, -rukouksineen (?) ja äännähdyksineen, mutta hieman kylmäksi se kuitenkin jätti. Tietäväinen on selvästi tehnyt taustatyönsä, mutta odotin kuitenkin selkeämpää tarinaa ilman dialogiin jääviä "aukkoja". Myös piirrosjälki on sinänsä hyvää, mutta väritys teki lukemisesta raskasta. Ehkä mielipiteeseeni vaikuttaa se, että en ole tottunut lukemaan tämänkaltaisia sarjakuva-albumeja.

Jotain vaikutusta albumilla silti oli, sen lisäksi että loppu pysäytti minut täysin. Mietin vihannestiskillä kaksi kertaa mitä valitsen.

... Teette työt, joihin eurooppalaiset eivät suostu. Seutu kuhisee työttömiä, mutta vain te jaksatte kasvihuoneilla. Teidän ja kanssaveljienne kasvattamat hedelmät ja vihannekset täyttävät Euroopan markettien hyllyt... Te olette perusta taloudelle, jota EU tukee miljardeilla! Yli 16 000 jalkapallokentän kokoista kasvihuonetta näkyvät kuuhun asti!

Näkymättömät kädet on lukenut myös Booksy, Norkku ja Maija, muutamia mainitakseni.  

Satun minihaaste 1/12: Sarjakuvat
Kirjallinen maailmanvalloitus: Espanja

Kirjahyllyn täytettä ja jos minä saisin valita

En aikonut edes kurkata verkkokirjakauppojen kirja-aleja, mutta Adlibriksen hyvin suunniteltu markkinointi toimi jälleen. Pikkuisen puolivahingossa napsautin sähköpostimainoksen alelinkkiä ja no... sanotaanko, että sisäinen kirjahamsteri pääsi irti... Seitsemän ylintä on Adlibriksesta (ale on vielä voimassa, vierailu sivuilla ihan omalla vastuulla!), neljä alinta on sitten kahdesta kirjakerhosta. Liityin kirjakerhoihin ennen kuin löysin verkkokirjakaupat, nyt alkoi tuntua, että en jaksa peruutusrumbaa. Käytinkin kertyneet bonukset/bonusrahat ennen jäsenyyksien lopettamista.

Ódinnin ratsu - Skandinaaviset jumaltarut (toim. ja suom. Anni Sumari)

"Huikeaa mytologista draamaa groteskilla huumorilla höystettynä" lupailee takakansi. Tätä ei voinut vastustaa, todennäköisesti kiinnostaa sekä minua että miestä. Kreikkalainen mytologia on tutumpaa, mutta skandinaaviseen mytologiaan täytyy ehdottomasti tutustua!

Käärinliinat (Marko Hautala)

Kirja on ollut pitkään luettavien listalla, nappasin ostoskoriin kun kerran halvalla sai... Suosittelin jo miehellekin vaikka en ole itsekään lukenut ;) 

Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä tarinoita (Johanna Sinisalo)

Lupasin itselleni, että luen tänä vuonna lisää novelleja. En ole Sinisaloonkaan vielä tutustunut, joten kaksi kärpästä yhdellä iskulla! Ilmeisesti luvassa on vinksahtaneita ja päälaelleen kääntyneitä asetelmia, kuulostaa hyvältä!

Kenttäharmaita naisia (Irja Virtanen)

Naisten tuntemattomaksi sotilaaksi nimetty teos näyttää sodan naisten näkökulmasta. Tämä menee äidille syntymäpäivälahjaksi, mutta voisin itsekin lukea sen jossain vaiheessa.

Lumikko ja yhdeksän muuta (Petri Ilmari Jääskeläinen)

Kirjablogeissa on kehuttu Jääskeläisen kirjoja niin paljon, että pakko aloittaa tutustumaan hänen tuotantoon!

Paperitalo (Carlos Maria Dominguez)

Nainen jää auton alle kun syventyy liikaa juuri ostamaansa kirjaan. Lukeminenko vaarallista? Tästä täytyy ottaa selvää... 

Epätavallinen lukija (Alan Bennett)

Pikkuisen samaa sarjaa kuin Paperitalo. Kuningatar muuttuu lukutoukaksi ja hovi sekoaa. Ainakin Hannan ja Maijan arviot saivat kiinnostumaan tästä. 

Harry Potter ja Azkabanin vanki (J.K. Rowling)

Tämä ei ollut edes alennuksessa, mutta kun käytin bonusrahan niin sain edullisemmin. Kohta on kaikki Potterit kasassa, vain H.P. ja Viisasten kivi sekä H.P. ja salaisuuksien kammio puuttuvat. Sitten luen koko sarjan uudelleen. 

Kirjavaras (Markus Zusak)

Yksi suosikkikirjoistani, joka oli saatava omaan kirjahyllyyn! 

Rakkauden aikakirja (Elif Shafak)

Paljon kehuttu kirja, erittäin kaunis kansi. Muita syitä ei tarvinnut. 

Koston enkelit (David Baldacci)

Miehen valinta. Hyllystä löytyy pari muutakin Baldaccin kirjaa, joten sinne vain rivin jatkoksi. Pitää itsekin lukea sopivassa välissä.

Sitten haastejuttuja. Sain useammassakin blogissa kiertäneen Jos minä saisin valita -haasteen Maijalta ja ANNIlta, kiitos! Pidemmittä puheitta, jos minä saisin valita:

• Kenenkään ei tarvitsisi nähdä nälkää tai kärsiä sodista.
• Työt jakautuisivat tasaisemmin; miksi joidenkin pitää tehdä järkyttävän pitkiä päiviä samalla kun toiset ovat kokonaan ilman työtä?
• Ihmisistä pidettäisiin huolta elämän alusta loppuun saakka, ihmisarvoisella tavalla.
• Suvaitsevaisuus ja tasa-arvo eivät olisi vain sanahelinää tai ihanne, vaan arkipäivää ja todellisuutta.
• Lapset saisivat turvallisen lapsuuden ilman alkoholinhuuruisia humalaisia vanhempia ja perheväkivaltaa.
• Ihmiset ymmärtäisivät olla onnellisia siitä mitä on eikä aina haikailla sitä mitä ei ole.

Listaan voisi vielä lisätä valinnat kovien pakkasten lopettamisesta, uudesta kirjahyllystä ja monesta muusta, mutta tuo viimeinen mainitsemani valinta sai muuttamaan mieleni. Meillä kuitenkin on katto pään päällä, mahdollisuus lämmittää leivinuunia, suurentaa lämmitystä ja kirjoillekin on hyllyt (ja jo se, että kirjoja edes on...) niin ei voi valittaa :)

Minä rakastan sinua nuori mies

Maaria Päivinen: Minä rakastan sinua nuori mies

ntamo, 2011

Kannen kuva: Anni Halonen

200 sivua

Ei, tämä ei ole rakkauden tunnustus miehelleni (joka tosin sen ansaitsee, terveisiä vain mikäli käyt täällä kurkkaamassa ♥) vaan Maaria Päivisen uutukaisen nimi. Kirjailijan esikoisen (Silja ja Mai) jälkeen odotin innolla minkälaista sanojen helminauhaa Päivinen tällä kertaa tuottaa. Tein kirjasta hankintapyynnön kirjastoon ja sain vielä loistavaa palvelua. Kirjastosta nimittäin soitettiin väliaikatietoja ja kerrottiin kirjan olevan tulossa, pahoiteltiinpa vielä kun on kestänyt niin kauan!

Minä rakastan sinua nuori mies -kirjan tarinan runko on tuttu. Mariellan mies on menehtynyt eikä Mariella oikein pääse jaloilleen. Hän yritää paikata miehen jättämää aukkoa työnteolla ja matkustamisella, saada itsensä taas tuntemaan, äärimmäistenkin kokemusten kautta. Mariella saa tukea veljeltään Seamilta, kunnes tavallaan menettää hänetkin. Perinteiseen selviytymistarinaan on lisätty mausteeksi scifimäisiä piirteitä, kun ihmisiä hallitaan tietokoneen välityksellä DLA:ssa, Delete Life Archivessa. KLIK -ja ihminen on poissa, ainakin virallisesti.

Vaikka MRSNM on Päivisen esikoiskirjan tavoin salaperäinen ja jättää lukijalle tulkinnan varaa, se on silti edeltäjäänsä selkeämpi ja tarinavetoisempi. Kirja ei ole tutusta juonikuviosta huolimatta tylsä, se on kokonaisuutena täysin omaa laatuaan. Siinä sivutaan useita vakavia aiheita kuten vanhempien avioero, puolison kuolema, alistaminen ja kulttuurierot. Kaunis kieli yhdistettynä synkkäsävyiseen ja paikoin rujoon sekä väkivaltaiseen tarinaan yksinkertaisesti toimii! Päivinen saa jälleen kielellään kirjan elämään ja hehkumaan.

Mitään hän ei tuntenut, ja silti tunsi kaiken. Hän tunsi, kuinka koko maailma kolahti. Kuinka tulivat vyörymät, kuinka aallot paiskautuivat tutuille rannoille, mannerlaatat kohtasivat toisensa kilometrien syvyyksissä hänen allaan. Kuinka kuului KLIK jossakin siellä alla.

Siljan ja Main jälkeen odotukseni Päivisen toisen kirjan suhteen olivat aika korkealla. Samalla hieman hirvitti onnistuuko hän kirjoittamaan heti perään yhtä vaikuttavan kirjan. Ei tarvinnut pettyä, pidin tästä vielä esikoisteosta enemmän. Kun kotimaisen kirjallisuuden lukeminen jää minulla ulkomaista vähemmälle, on aina ilo löytää vähemmistön joukosta tällaisia helmiä! Toivottavasti Päivinen huomattaisiin laajemminkin ja mahdollisimman moni löytäisi hänen kirjansa.

Useissa blogeissa tehty kommentointiuudistus sai aikaan sen, että en meinannut päästä blogeihin tai voinut kommentoida niihin. Vaihdoin selaimen IE:sta Firefoxiin ja johan toimii :)

Veljeni, Leijonamieli

Astrid Lindgren: Veljeni, Leijonamieli

(Bröderna Lejonhjärta, 1973)

Kuvitus: Ilon Wikland

WSOY 1986

230 sivua

Olen edelliskesän kesälomamatkastamme saakka miettinyt olenko koskaan lukenut Astrid Lindgrenin Veljeni, Leijonamieli -kirjaa. Kyseinen tarina oli nimittäin osa Junibackenin satujunamatkaa. Tarinan alku tuntui tutulta mutta aloin kuitenkin epäillä, että kirja on lukematta. Kirjastosta kirja mukaan ja arvoitusta selvittämään.

10-vuotias Kaarle "Korppu" Leijona on ollut pienestä pitäen heikko ja sairastellut paljon. Hänen 13-vuotias isoveljensä Joonatan on hänelle tärkeintä mitä maa päällään kantaa. Joonatan kertoo Korpulle Nangijalasta, retkitulien ja satujen maasta, jonne ihminen pääsee kuoltuaan. Sinne Korppu voi mennä odottamaan veljeään, eikä odottaminen tunnu pitkältä vaikka menisi vuosia ennen kuin he kohtaavat. Ei kuitenkaan mene kauaakaan kun molemmat veljekset vuorollaan päätyvät Nangijalaan. He elävät todeksi satua, mutta satu ei ole aina hyvä, se voi olla myös paha. Ilkeä Tengil ja hänen hirvittävä suojattinsa Katla uhkaavat sekä Ruusulaakson että Kirsikkalaakson asukkaita. Tarvitaankin paljon rohkeutta ja rakkautta, jotta Nangijalassa olisi taas rauha. Sitten on  myös Nangilima.

- En minä kyllä yhtään ole kaunistunut, sanoin.
Mutta Joonatanin mielestä olin kovasti muuttunut entisestäni.
- Ja sitä paitsi näytät niin terveeltäkin, hän sanoi.
Silloin minä oikein rupesin tunnustelemaan oloani. Ja tunsin siinä sillalla maatessani, että olin terve ja iloinen pikkuvarpaitani myöten, miksi minun muka olisi pitänyt niin kaunis olla? Jalat ja kädet ja kaikki paikat tuntuivat niin onnellisilta, että niitä ihan nauratti.

Lindgrenissä on jotain samankaltaista kuin Tove Janssonissa; taitavia tarinankertojia molemmat, osaavat vedota tunteisiin ja heittävät tekstin lomaan pieniä koukkuja, ajatushelmiä. Tekstiä lukiessa melkein hymisee ilosta ja ihastuksesta, välillä taas lähes pidättää henkeä (ja itkua). Ilon Wiklandin kuvitus sopii kirjaan erittäin hyvin, varsinkin kun kuvia on juuri sopivasti ja ne sijoittuvat sopiviin kohtiin.

Miten minä olen onnistunut ohittamaan tämän ihanan kirjan? Muistaisin varmasti mikäli olisin tämän aiemmin lukenut, niin suuren vaikutuksen se teki. Lindgren kuvaa sisarusrakkautta pakahduttavan kauniisti ja rakentaa samalla jännittävää tarinaa, joka kiihyttää vaivihkaa vauhtia kohti yllättävää loppua. Ronja Ryövärintytär, tähänastinen Lindgren-suosikkini, joutunee tästä lähin jakamaan ykköspaikan Veljeni, Leijonamielen kanssa.

Kirjasta on vaikea sanoa mitään, siitä ei puutu mitään eikä siinä ole mitään liikaa. Ehkä ajan kuluessa ja jälkitunnelman heiketessä osaisi sanoa jotain enemmän, mutta tarvitseeko edes? Kirja ei varmasti unohdu ihan heti, varsinkin kun saa päivittäin katsoa omia tyttäriä, tuota Kaarle ja Joonatan Leijonamielen kaltaista saumatonta parivaljakkoa. Parhaita ystävävyksiä, tappelupukareita ja toistensa tärkeimpiä ihmisiä ♥     

Viime vuoden puolella kesken jäänyt 10 klassikkoa haaste saa nyt arvoistansa jatkoa. Veljeni, Leijonamieli on viides haasteeseen luettu kirja.

Googlettamalla löytyi Sonjan ei ihan yhtä ihastunut arvio.

Bongaa Kuningas!

Kuva: www.telkku.com

Aikaisemmista tavoistani poiketen nyt tulee ihan vain ja pelkästään telkkariasiaa, tosin kirjamaailmaa sivuten.

Täällä nimittäin oli yksi lukutoukka tipahtaa eilen illalla nojatuolista, kun kesken Sons of Anarchyn (huippusarja!) ruutuun ilmestyi ikiaikainen suosikkini, kauhun kuningas Stephen King! Jos en innostuksissani ihan väärin nähnyt niin hänen roolinimenään oli Bachman, eli salanimi jolla King on kirjoittanut osan kirjoistaan. Roolisuoritus oli lyhykäisyydessään mitä mainion ja erikoisin ;)

Joten jos kirjailijabongaus telkkarin puolella kiinnostaa, niin kyseinen Sons of Anarchyn jakso tulee uusintana lauantaina 14.1. klo 23.55 Subilla.

Houkutus - kuvitettu opas vampyyrisaagaan

Stephenie Meyer: Houkutus - kuvitettu opas vampyyrisaagaan

(The Twilight Saga: The Official Illustrated Guide, 2011)

Kuvittanut: Rebecca Bradley, James Carey, Young Kim, Sarah McMenemy ja Leah Palmer Preiss 

WSOY, 2011

543 sivua

Vanhempieni joulukuusen alta löytyi minun nimelläni varustettu paketti, jossa oli Stephenie Meyerin Houkutus - kuvitettu opas vampyyrisaagaan. Lahja ei ollut mikään yllätys, sillä tilasin sen itse vahempieni puolesta. Maltoin silti viedä kirjan paketoitavaksi ja odottaa jouluaattoa lukematta sitä etukäteen. (Kyllä minä ihan vähän sitä selasin.)

Kirja on Meyerin Twilight -saagaan perustuva eräänlainen fiktiivinen tietokirja. Kansien sisältö on jaoteltu kirjailijan haastatteluun, vampyyrien-, ihmissusien- ja ihmisten esittelyyn sekä taustoihin ja inspiraationlähteisiin. Takakannen mukaan teoksessa on lähes 100 nelivärikuvaa fanikuvista aina erimaiden kirjan kansiin. Ulkoasuun on muutenkin kiinnitetty huomiota. Siis varsin kattavan oloinen kokonaisuus saagaan ihastuneille.

Pettymys meinasi iskeä heti ensimmäisillä sivuilla. Meyerin haastattelu kiinnosti etukäteen, mutta se oli toteutettu ontuvana ja imelänä vuoropuheluna hänen kirjailijaystävänsä Shannon Halen kanssa. Haastattelun idea tuntui unohtuneen, Hale jutusteli turhan paljon omiaan ja kokemuksistaan kirjailijana. Onneksi Meyer sai kuitenkin sanansa sanottavaksi. Lukutoukkaa ilahduttaa erityisesti kuulla toisten lukutottumuksia (varsinkin kun niistä löytää hieman itseään), kuten nyt Meyerin :

Lukeminen oli aina ollut lempiharrastukseni, kunnes löysin kirjoittamisen. Lapsillani ja miehelläni oli tapana kiusoitella minua siitä, että käteni hakeutui kuin itsestään tällaiseksi kirjatueksi {SH nauraa}, eräänlaiseen tartunta-asentoon. Minulla oli lapsi toisessa kädessä ja kirja toisessa - tuttipullo leuan alla ja puhelin olalla. {Naurua} Olin mustekala-äiti. Mutta kirja minulla oli aina mukana.

Haastattelun jälkeen kävi selväksi, että tähän kirjaan ei kannata tarttua jos itse saaga on lukematta, sen verran paljon tuli juonipaljastuksia jo ensimmäisen 50 sivun aikana. Henkilöesittelyissä oli paljon toistoa (mm. laumojen perhesuhteissa), toisaalta sen ymmärtää jos kirjaa käyttää hakuteoksena eikä lukukokonaisuutena ja -kokemuksena. Kirja keskittyi kokonaan saagan kirjoihin myös kuvituksen osalta, sarjan elokuvasovituksista tai näyttelijöistä ei ollut ollenkaan kuvia tai tietoja, mikä minusta oli selkeä puute.

Kaiken kaikkiaan kirja tuntui enemmän nuorten kirjalta kuin itse saaga, varsinkin kun tekstissä pilkahteli toistuvasti puhekieltä; synkannut, hengailusta, jamassa, hiipparoida jne. Olipa Jacobin autosta puhuttaessa dollaritkin korvattu euroilla. Miksi? Eihän dollari nyt niin tuntematon käsite Suomessa ole... Jospa tämä oli vain suomennokseen liittyvää ja teksti toimii paremmin alkuperäiskielellä. Yksi kirjan parhaista osista aiemmin julkaisemattoman "nippelitiedon" lisäksi oli Twilight -sarjan soittolistat; mm. My Chemical Romancea, Musea ja Linkin Parkia. Kyllä kiitos! Jäin kaipaamaan jotain tarkempaa ja enemmän. Voi tähän silti palata tarkistusmielessä, selaillen.

Houkutus -oppaan luki myös Marjis ja Jenni/Kirjakirppu.

(Kuvan tontut valmistautuvat hyppäämään kaappiin, mikäli askartelijaneidit sen näin joulun jälkeen sallivat...)

JK: Paula kaipaili esimerkkejä kirjan kuvituksesta. Hyvä huomio! Tässä siis vielä muutama kuva kirjan sivuilta:

1. ja 4. kuva: en löytänyt mainintaa
2. ja 3. kuva: Young Kim
5. ja 6. kuva: Sarah McMenemy

JK2: Sisällytän kirjan (jälkikäteen) seuraavaan haasteeseen: So American.

Lentämisen alkeet

Reidar Palmgren: Lentämisen alkeet

Otavan äänikirja, 2005

5 cd-levyä, n. 5 h 30 min
Lukija: Reidar Palmgren

Edellinen äänikirjakokeilu ei ihan onnistunut niinkuin piti. Ei hätää, kirjaston äänikirjatarjonnan kautta kohti uusia äänikirjahaasteita! Vaihtoehtoja selatessani muistin Tainan suositelleen Reidar Palmgrenin Lentämisen alkeita. Kyseinen teos sattui olemaan hyllyssä, joten ilman sen tarkempia takakannen lukemisia nappasin kirjan mukaani. Vahingosta viisastuneena tein siirtotoimenpiteet cd:ltä mp3:een ajatuksella ja tarkasti. Ja sitten vain kuuntelemaan. Sain kuunnteltua kirjan loppuun ennen vuoden vaihdetta, mutta en ehtinyt siitä silloin postaamaan.

Vesa Arola on pikkuteatterin näyttelijä, keskinkertaisuus keskinkertaisuuksien joukossa. Kun hän loukkaa jalkansa kesken esityksen, on hänen paikkansa teatterissa uhattuna. Nuorempi ja ehkä jopa parempi versio Vesa Arolasta odottaa jo kulman takana. Vesa löytää sattumalta näytelmän käsikirjoituksen ja päättää tehdä siitä esityksen. Teatterin tarinat hiipivät päähän, mielenterveys horjuu. Tapahtuu lisää onnettomuuksia. Vesa pohtii elämäänsä ja käy keskusteluja niin opiskelijatyttö Marian kuin muurahaistenkin kanssa.

Joku kuunteli. Huomasin, että kierreportaiden kaiteella seisoi muurahainen. Se tarkkaili minua jälleen ja seurasi sanojani. Mistä sen tiesin en osaa sanoa, mutta niin se teki. Vain tuntosarvet liikkuivat. Ne keinahtelivat kuin se olisi yrittänyt rauhoittaa minua. Se tuntui tarkoittavan ”puhu vain, puhu vielä”. Istuin portailla hyönteisen lähellä, minua hymyilytti.

Lentämisen alkeet sisältää tarinoita tarinan sisässä ja limittäin, ehkä aavistuksen verran liikaakin. Aina välillä piti miettiä mikä tässä olikaan juoni? Onko tämä kasvukertomus, kummitustarina vai jotain ihan muuta? Jäikö minulta nyt jotain ymmärtämättä? Mitä kaikki tarinassa vilistävät hevosmuurahaiset ja kahvinjuonnit merkitsevät? (Vertauskuvien tulkitsemisesta lisää Kaiken voi lukea! -blogissa.) Kahvinjuontikohdista paistaa kirjailija-näyttelijä-juontaja Palmgrenin taitavuus sanojen kanssa. Näihin lauseisin uppoaa. Ja tekisi mieli hakea mukillinen kahvia.

Lorautin maitotilkan mustaan kahviin ja kurkistin kuppiin. Vaalea pilvi purkautui mustaan järveen, kuin ydinräjähdys tai ukkonen.

Täytyy myöntää, että pyykkääminen ei tuntunut työltä eikä sairastaminenkaan ollut niin kamalaa, kun sai napit korvissa kuunnella kirjaa. Silmätulehdus esti perinteisen lukemisen, joten äänikirja oli mainio korvike. Palmgrenin poikamainen ja jotenkin "tuo ilkimys vei minulta tikkarin!" -ääni sopi kirjan paikoitellen kuivaankin huumoriin hyvin ja kantoi kirjan suvantokohtien yli. Kiihtyvästä vauhdista huolimatta loppu jotenkin lässähti, tai kuuntelun lomassa heränneet odotukset eivät ainakaan täyttyneet. Tosin vikaa oli minussakin: pidin kuuntelun loppuvaiheessa hieman pidemmän tauon ja jotenkin muutamat henkilöt päsivät sekoittumaan. Erään tapahtumakulun kahden henkilön välillä aavistin väärin, lisäpisteet Palmgrenille ettei mennyt siitä mistä aita on matalin! Hauska tämä oli ja hyvä aloitus äänikirjojen kuuntelulle.

Lentämisen alkeet on kuunnteltu myös Kirsin kirjanurkassa.

Lukutoukan katsaus vuoteen 2011 ja muuta tilastotietoa

Järjellä ja tunteella blogin Susa haastoi tekemään lukutoukan katsauksen vuoteen 2011. Mikäpä sen parempi idea vuoden vaihtuessa, kuin muistella lukemiaan kirjoja ja miettiä mitä mikäkin kirja on merkinnyt. Tiukkaan paremmuusjärjestykseen en pystyisi lukemiani kirjoja pakottamaan, mutta Susan haaste sujunee minultakin :) Suunnitelmani on mainita kukin kirja vain yhdessä kohtaa ja jättää perustelut vähälle, toteutus saattaa olla aivan toinen...

Lukutoukan katsaus vuoteen 2011

1. Minkä lukemasi kirjan olisit toivonut löytäväsi juuri joulupaketista tänä vuonna, ellet jo olisi lukenut sitä?

Stephenie Meyer: Vieras

2. Mitä kirjaa suosittelisit ystävälle, joka ei ole lukenut paljoa, mutta kaipaisi lukuelämyksiä?

Sara Gruen: Vettä elefanteille

3. Mikä kirja sinun teki mieli jättää kesken?

Alexandra Salmela: 27 Eli kuolema tekee taiteilijan 

4. Mikä kirja sai sinut vuodattamaan kyyneleitä?

Carol Ann Lee: Anne Frank 1929-1945

5. Minkä kirjan lukemista odotit ennakkoon eniten?

Peter Franzén: Tumman veden päällä

6. Mikä kovasti pitämäsi kirja sai mielestäsi aivan liian vähän näkyvyyttä ja ns. blogisavuja?

Maaria Päivinen: Silja ja Mai

7. Mikä kirja oli suurin pettymys?

Sabine Kuegler: Elämän viidakossa

8. Minkä kirjan ottaisit ainoaksi kirjaksi autiolle saarelle uudestaan...ja uudestaan luettavaksi?

Stephenie Meyer: Twilight

9. Mikä kirja herätti sinulla eniten halua keskustella kirjan tapahtumista ja henkilöistä?
Tove Jansson: Muumilaakson marraskuu

10. Minkä kirjan sulkisit aikakapseliin avattavaksi sadan vuoden päästä täällä Suomessa?
Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja

11. Mistä kirjasta haluaisit nähdä elokuvan, ellei sitä jo ole tehty?
Stephenie Meyer: Aamunkoi

12. Minkä kirjan ns. jälkimaku oli niin voimakas, että mietit sitä vielä pitkään viimeisen sivun kääntämisen jälkeenkin?

Sofi Oksanen: Puhdistus

13. Mikä kirja oli suurin yllättäjä hienon lukukokemuksen myötä?

Stephenie Meyer: Houkutus

14. Mistä kirjasta et muista enää paljoakaan, vain lähinnä tunnelmia ja pätkiä sieltä täältä tapahtumista?

Jean M. Untinen-Auel: Maalattujen luolien maa

15. Mitä kirjaa suosittelisit eniten muille kirjablogisteille?
Anne Frank (toim. Otto M. Frank ja Mirjam Pressler): Päiväkirja 

Ei ollut helppoa... Mitä enemmän mietti, sitä vaikeampi oli antaa vastausta. Hieman jouduin suunnitelmaani oikomaan vastaamalla kohtiin 8 ja 13 saman kirjan alkuperäisellä ja käännetyllä versiolla... Kiitos Susalle haasteen idoinnista, tämä oli kiva tehdä! Mainittakoon vielä jälkihuomautuksena, että lista näyttäisi varmasti erilaiselta jos olisin lukenut suosikkikirjailijani Stephen Kingin kirjoja enemmän.

Tässä vielä hieman tilastotietoja viime vuonna lukemistani kirjoista:

Hiljaisena, ei ääneen lausuttuna, enemmänkin arviona kuin tavoitteena oli lukea 50 kirjaa. Sain luettua 48, eli jäin hieman tavoitteestani. Tosin sain luettua lisäksi puolet kesken olevasta kirjasta, mutta puolikkaita ei lasketa.

Kotimaisia 19, ulkomaisia 29

Naiskirjailijoilta 34, mieskirjailijoilta 13, lisäksi 1 jossa molemmat (toim.)

Faktaa 8, fiktiota 39, 1 siltä väliltä

Yhteenvetona voisi sanoa, että parhaimpia lukukokemuksia oli Stephenie Meyerin Houkutus/Twilight -sarja sekä suomeksi että englanniksi. Luin enemmän omaelämäkertoja tai ylipäätään faktapitoisia kirjoja kuin ennen. Aloitin myös novelleihin tutustumisen, jota aion jatkaa myös nyt alkaneena vuonna.

Oikein ihanaa, lukurikasta ja onnellista alkanutta vuotta 2012!