Lentämisen alkeet

Reidar Palmgren: Lentämisen alkeet

Otavan äänikirja, 2005

5 cd-levyä, n. 5 h 30 min
Lukija: Reidar Palmgren

Edellinen äänikirjakokeilu ei ihan onnistunut niinkuin piti. Ei hätää, kirjaston äänikirjatarjonnan kautta kohti uusia äänikirjahaasteita! Vaihtoehtoja selatessani muistin Tainan suositelleen Reidar Palmgrenin Lentämisen alkeita. Kyseinen teos sattui olemaan hyllyssä, joten ilman sen tarkempia takakannen lukemisia nappasin kirjan mukaani. Vahingosta viisastuneena tein siirtotoimenpiteet cd:ltä mp3:een ajatuksella ja tarkasti. Ja sitten vain kuuntelemaan. Sain kuunnteltua kirjan loppuun ennen vuoden vaihdetta, mutta en ehtinyt siitä silloin postaamaan.

Vesa Arola on pikkuteatterin näyttelijä, keskinkertaisuus keskinkertaisuuksien joukossa. Kun hän loukkaa jalkansa kesken esityksen, on hänen paikkansa teatterissa uhattuna. Nuorempi ja ehkä jopa parempi versio Vesa Arolasta odottaa jo kulman takana. Vesa löytää sattumalta näytelmän käsikirjoituksen ja päättää tehdä siitä esityksen. Teatterin tarinat hiipivät päähän, mielenterveys horjuu. Tapahtuu lisää onnettomuuksia. Vesa pohtii elämäänsä ja käy keskusteluja niin opiskelijatyttö Marian kuin muurahaistenkin kanssa.

Joku kuunteli. Huomasin, että kierreportaiden kaiteella seisoi muurahainen. Se tarkkaili minua jälleen ja seurasi sanojani. Mistä sen tiesin en osaa sanoa, mutta niin se teki. Vain tuntosarvet liikkuivat. Ne keinahtelivat kuin se olisi yrittänyt rauhoittaa minua. Se tuntui tarkoittavan ”puhu vain, puhu vielä”. Istuin portailla hyönteisen lähellä, minua hymyilytti.

Lentämisen alkeet sisältää tarinoita tarinan sisässä ja limittäin, ehkä aavistuksen verran liikaakin. Aina välillä piti miettiä mikä tässä olikaan juoni? Onko tämä kasvukertomus, kummitustarina vai jotain ihan muuta? Jäikö minulta nyt jotain ymmärtämättä? Mitä kaikki tarinassa vilistävät hevosmuurahaiset ja kahvinjuonnit merkitsevät? (Vertauskuvien tulkitsemisesta lisää Kaiken voi lukea! -blogissa.) Kahvinjuontikohdista paistaa kirjailija-näyttelijä-juontaja Palmgrenin taitavuus sanojen kanssa. Näihin lauseisin uppoaa. Ja tekisi mieli hakea mukillinen kahvia.

Lorautin maitotilkan mustaan kahviin ja kurkistin kuppiin. Vaalea pilvi purkautui mustaan järveen, kuin ydinräjähdys tai ukkonen.

Täytyy myöntää, että pyykkääminen ei tuntunut työltä eikä sairastaminenkaan ollut niin kamalaa, kun sai napit korvissa kuunnella kirjaa. Silmätulehdus esti perinteisen lukemisen, joten äänikirja oli mainio korvike. Palmgrenin poikamainen ja jotenkin "tuo ilkimys vei minulta tikkarin!" -ääni sopi kirjan paikoitellen kuivaankin huumoriin hyvin ja kantoi kirjan suvantokohtien yli. Kiihtyvästä vauhdista huolimatta loppu jotenkin lässähti, tai kuuntelun lomassa heränneet odotukset eivät ainakaan täyttyneet. Tosin vikaa oli minussakin: pidin kuuntelun loppuvaiheessa hieman pidemmän tauon ja jotenkin muutamat henkilöt päsivät sekoittumaan. Erään tapahtumakulun kahden henkilön välillä aavistin väärin, lisäpisteet Palmgrenille ettei mennyt siitä mistä aita on matalin! Hauska tämä oli ja hyvä aloitus äänikirjojen kuuntelulle.

Lentämisen alkeet on kuunnteltu myös Kirsin kirjanurkassa.