Päivi Alasalmi: Meren ja veren liitto
Gummerus, 2024
332 sivua
Luettu: 17.8.2025
Mistä: kirjastosta
17-vuotias papin tytär Christina Sundelin istuu Pyhäjoen rannassa ajattelemassa ensirakkauttaan, 19-vuotiasta kartanonherran poikaa Fredrik Löwenmarkia, kun metsästä ilmestyy pelottavan näköinen mies. Mies on Chirstinan eno Matthias Erwast, joka on tullut varoittamaan sisarensa perhettä venäläissotilaista, jotka ovat tulossa tuhoamaan rannikon kylät ja kaupungit asukkaineen. Hippaleikit ja varovaiset katseet saavat jäädä kun Christina ja Fredrik vihitään ja saatellaan kiireellä pakomatkalle kohti Ruotsia Löwenmarkien 21-vuotiaan Eero-rengin hevoskyydissä. Nuorten tie vie Raahen kautta Perämerelle ja Hailuotoon, jonne on saapunut paljon muitakin pakolaisia. Sitten illan hämärässä rannalla väsyneinä ja kylmissään värjöttävät pakolaiset näkevät salmeen lipuvan sotalaivan, venäläiset ovat saapuneet.
Pelosta tuli koko totuus, koko elämä.
Meren ja veren liiton keskiössä on todellinen tapahtuma, Oulun edustalla sijaitsevassa Hailuodossa syyskuisena perjantaina vuonna 1714 tapahtunut isku, jossa venäläissotilaat tappoivat perimätietojen mukaan jopa 800 ihmistä yhden vuorokauden aikana. Alasalmi on kutonut isovihan aikaisen historiallisen tapahtuman ympärille sujuvasti etenevän, mukaansa tempaavan ja hyvin aikaa kuvaavan tarinan.
Alasalmi kuvaa hyvin ihmisten toimintaa pelon ja uhan alla, kuinka asioiden tärkeysjärjestys muuttuu siitä kun uhka on jossain kaukaisuudessa aina siihen hetkeen kun se on käsin kosketeltavissa. Valinnat voivat maksaa jopa hengen. Myös tarinan päähenkilön Christinan kasvu lähes lapsesta pakomatkan aikana paitsi itsestään myös muista huolehtivaksi aikuiseksi on kuvattu taitavasti. Christinasta löytyy sellaista rohkeutta, jota ei alun haaveilevasta ja huolettomasta tytöstä olisi heti uskonut.
Niin sanotun murhaperjantain tapahtumilla on tarinassa lopulta sivumäärällisesti melko pieni osuus, mutta se on kuvattu niin elävästi ja vimmaisesti, että se on kuin yhtäkkiä päälle iskevä ukkosmyrsky. Saaren tapahtumat piirtyvät kaikessa kauheudessaan, järkyttävyydessään ja järjettömyydessään lukijan kasvoille. Ihmisen julmuus ahdistaa ja kuristaa kurkkua. Tarina jatkuu vielä Hailuodon tapahtumien jälkeen, väistämättä pienemmillä kierroksilla, mutta hengästyttävien tapahtumien jälkeen rauhallisempi suvantovaihe tuntuu tervetulleelta.
Meren ja veren liitto on todella onnistunut yhdistelmä historiaa, kauhua ja selviytymistä. Tai kuten Alasalmi itse kuvasi kirjaansa elokuussa Iin kirjaston muusajuhlilla: "Isoviha vastaan usko, toivo ja rakkaus."
Usko hyvään kuoli ensimmäiseksi, sitten toivo, mutta rakkaus – se ei kuolisi koskaan.
Sitaattikunniamaininnan saa:
Huun tunne, pelko ja holotna olivat läsnä kuin paha enne, pääkallon sokea silmäkuoppa.
Pohjoinen lukuhaaste 2025: 17. Kirja liittyy Raaheen
Helmet-lukuhaaste 2025: 33. Kirjassa ratsastetaan

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti