Holly Ringland: Alice Hartin kadonneet kukat

Holly Ringland: Alice Hartin kadonneet kukat

Minerva, 2023 (2022)

406 sivua

Suomentanut: Hanni Salovaara

(The Lost Flowers of Alice Hart, 2018)

Luettu: 9.8.2025

Mistä: oma ostos

Alice Hart asuu kaupungin ulkopuolella sokeriruokopeltojen ja Tyynen valtameren välissä sijaitsevassa talossa äitinsä Agnesin, isänsä Clemin ja koiransa Tobyn kanssa. Alice ei käy koulua kaupungissa sillä isä haluaa, että sekä Alice että äiti ovat kotona, jotta isä voi pitää heitä paremmin silmällä. Kun Alice on yhdeksän hänen perheensä menehtyy tulipalossa ja Alice joutuu toivuttuaan hänelle ennestään tuntemattoman isoäidin Junen hoiviin Thonrfieldiin, kauas sisämaahan, pois kodista ja tutuista maisemista. Isoäiti hoitaa paitsi kukkatilaa myös ottaa luokseen kovia kokeneita naisia ja tarjoaa näille turvapaikan ja työtä. Myös Alicesta tulee yksi Junen kukkasista ja June opettaa Alicelle kaiken tilasta ja sen kasveista, kukkien eri merkityksistä ja niiden kielestä. June jättää kuitenkin paljon kertomatta ja kun salaisuudet lopulta paljastuvat Alicelle hän pakenee Thornfieldistä kohti autiomaata, uutta alkua.

Alice Hartin kadonneet kukat on erikoinen, monikerroksinen tarina. Siinä on pimeä puoli, joka pitää sisällään perheväkivaltaa, alistamista ja manipulointia. Etenkin Alicen isä Clem on todella hyytävä hahmo. Sitten taas valoisammalla puolella kuvataan rakkautta, ystävyyttä, anteeksiantoa, selviytymistä ja itsensä ja toistensa löytämistä. Thornfieldin naisten, kukkasten, yhteiseloa on ilo seurata. Lisäksi lukujen alussa esitellään erilaisia kukkia merkityksineen, latinalaisine nimineen, kasvupaikkoineen ja kuvauksineen. Kirjaa lukiessa on pakko googlettaa kasvit, jotta näkee millaisia ne ovat, mukana tulee siis aimo annos kasvitietoutta. Kasvien lisäksi tarinassa kuvataan laajaa Australiaa ja sen luontoa monelta eri kulmalta.

Alice on tarinan päähenkilö, mutta yllättäen satunnaiset sivuhenkilöt nousevat hetkittäin kertojiksi. Nämä ovat vähän hassuja kurkistuksia ja katkaisevat tarinaa tai vievät sitä sivupoluille, mutta toisaalta ne näyttävät Alicen ulkopuolisen silmin ja tuovat Alicen henkilöhahmoon syvyyttä. Tarina ei aivan pysy kasassa, välillä kerronta on todella hyvää ja etenee sujuvasti, välissä tarinaan tulee teatraalista kuvailua ja maalailua sekä mukakauniita tai -syvällisiä korulauseita, joiden sisältö jää sekavaksi. Kun nämä onnistuu ohittamaan imaisee tarina mukanaan, se vetoaa tunteisiin ja on samaan aikaan sekä rosoinen että siirappinen (olematta liian imelä, hetkittäin keikkuen ihan siinä rajoilla). Alice Hartin kadonneet kukat on juuri sopiva kesälomakirja, vaikka nyt kirjoitushetkellä 25 asteen pakkasessa kesäloma tuntuu kovin kaukaiselta...

Sitaattikunniamaininnan saa (sydäntä särkevä pienen Alicen pohdinta ihmeestä):

Hänen tarvitsisi lukea vain taivaan merkkejä, eikä niitä varjoja ja pilviä, jotka häivähtivät isän kasvoilla ja panivat Alicen arvailemaan, oliko isä hirviö vai mies, joka muutti eukalyptuspuun kirjoituspöydäksi.

Sekä (vähän korulausemainen viisaus):

Elämää eletään eteenpäin, mutta sitä voi ymmärtää vain taaksepäin katsomalla. Maisemaa ei näe silloin, kun on sen keskellä.

Helmet-lukuhaaste 2025: 17. Kirjan päähenkilöllä on lemmikkinä kissa tai koira

Kirjallinen maailmanvalloitus: Australia