Milla Paloniemi: Veera & minä
Sammakko, 2013
64 sivua
Luettu: 26.7.2014 (#2 lukumaratonilla)
Mistä: kirjastosta
Milla Paloniemen sarjakuvista on näemmä tulossa perinne lukumaratonillani, viimeksi oli vuorossa En vaan osaa, nyt Veera & minä. Mikäs siinä, näitä lukee mielellään. Ehkä seuraavana on vuorossa Kiroileva siili.
Sarjakuva-albumissa on Milla Paloniemen eli Norpatin lisäksi pääosassa hänen koiransa Veera. Puolikas saksanpaimenkoiraa, neljäsosa labradorinnoutajaa ja neljäsosa rottweileria. Huiskeahäntäinen, leikkisä ja oravaviettinen. Yllätyksellinen ja huomionkipeä. Keväästä, kepeistä ja majavaleluista riehaantuja. Veera & minä on oikeastaan Paloniemen sarjakuvan muodossa lausuttu ylistyspuhe uskolliselle ystävälleen.
Reilun vuoden koiranomistajakokemuksellani (ja useamman vuoden etäkoiranomistajakokemuksellani, rapsutukset sinne pilven päälle ♥) nyökyttelin hymyssä suin Paloniemen lyhyille, mutta paljon tunnetta sisältäville stripeille, niin tuttuja monet jutut olivat. Välillä koira raastaa hermoja äärirajoille asti, mutta suurimman osan ajasta yhdessäolo on mukavaa, koiruutta tekisi mieli vain rapsutella ja rutistaa.
Ehkä kävi jo selväksi, että vihdyin sarjakuvan parissa loistavasti. Pidän todella paljon Paloniemen melko pelkistetystä, ilmeikkäästä, värikkäästä ja vahvoin ääriviivoin piirretystä tyylistä. Yksi huono puoli tässä, samoin kuin edellisessä lukemassani Paloniemen sarjakuva-albumissa on, nimittäin pituus. Näitä haluaisi lukea paljon pidemmästi!
Sitaattikunniamaininnan saa (tosin ilman kuvaa) lause, joka sopii hyvin myös minuun ja koiraamme:
Ehkä kävi jo selväksi, että vihdyin sarjakuvan parissa loistavasti. Pidän todella paljon Paloniemen melko pelkistetystä, ilmeikkäästä, värikkäästä ja vahvoin ääriviivoin piirretystä tyylistä. Yksi huono puoli tässä, samoin kuin edellisessä lukemassani Paloniemen sarjakuva-albumissa on, nimittäin pituus. Näitä haluaisi lukea paljon pidemmästi!
Sitaattikunniamaininnan saa (tosin ilman kuvaa) lause, joka sopii hyvin myös minuun ja koiraamme:
Se oli rakkautta heti!
Paloniemen sarjakuvat ovat ihkuja :) Kiroileva siili iski johonkin syvälle sisimpään, ne kaikki kiltin tytön patoutuneet vihantunteet tulivat sieltä niin sopivasti ulos ärhäkän siilin muodossa :) Ja entäs sitten koira :)
VastaaPoistaSinulla on tosi kauniit kukkasivut :)
Mai Laakso, niinpä :) Vaikka kiroileva siili on yksi suosikkisarjakuviani en ole niitä vielä varsinaisessa albumimuodossa lukenut, siinä onkin mukava operaatio luvassa!
PoistaKiitos kehuista, kukkasivu löytyy Bloggerin syövereistä. Tosin pohja on ollut minulla jo niin kauan, että se on alkanut hieman kyllästyttää. Ulkoasun kikkailuun vain saa kulumaan niin kauan aikaa, että en ole siihen vielä jaksanut alkaa.