Elina Rouhiainen: Unienpunoja

 

 

Elina Rouhiainen: Unienpunoja

(Väki #3)

Tammi, 2020

412 sivua

Luettu: 10.6.2021

Mistä: kirjastosta

Kiuru, Dai, Bollywood ja Nelu ovat palanneet Suomeen ja heidän mukanaan on myös Sugar, joka linkittyy joukkoon edesmenneen sisarensa kautta. Rinki on yhdistänyt voimansa ja väki virtaa heidän välillään vahvempana kuin koskaan aiemmin, myös heitä jahtaava järjestö sekä sen johtaja Punainen ovat huomanneet saman. Ystävykset eivät voi enää jatkaa pakenemista vaan heidän on ryhdyttävä taistelemaan tosissaan olemassaolonsa puolesta. Heidän on tuhottava Väki ja se on tehtävä sisältä päin. Nelu ryhtyy uhkarohkeaan yritykseen ja soluttautuu vihollisen joukkoihin Unkarista komennukselle tulleena Imre Tóthina.

Sarjan aloitusosa Muistojenlukija oli todella koukuttava ja vauhdikas jatko-osa Aistienvartija päättyi erittäin jännittäviin tunnelmiin Tallinnan lautalle, joten odotukset sarjan päätösosaa kohtaan olivat aika korkealla. Valitettavasti Unienpunoja jäi odotuksiin nähden vaisuksi lukukokemukseksi.

 

Ystävien päätyminen Helsinkiin ja asettuminen metsässä sijaitsevaan luolaan ohitetaan nopeasti, he alkavat toteuttaa suunnitelmaa Väen tuhoamiseksi, mutta suunnitelmaankaan ei hirveästi paneuduta. Vain Nelu tuntuu tietävän mitä tehdä, mutta sitä ei haluta kertoa edes lukijalle. Nelun soluttautuminen Väkeen ja tutustuminen sen jäseniin kuten Petriin ja Tuomoon vaikuttaa ennemmin arkiselta tutustelulta kuin suunnitelmalliselta järjestelmän romuttamiselta. Aiemmista osista tuttu yhteiskunnallisten ongelmien ja epäkohtien maininta jatkuu myös kolmannessa osassa. Eniten minua häiritsi tulevaisuuteen viittaaminen, "eipä hän tiennyt, että kaikki tulisi muuttumaan..." -tyyliset maininnat, jotka tuntuivat toistuvan yhä useammin mitä pidemmälle kirjaa luki. Yksittäisenä tehokeinona tämä toimii, mutta liikaa käytettynä se menettää merkityksensä ja alkaa tuntua lukijan epätoivoiselta houkuttelulta.

Lukeminen eteni kuitenkin sujuvasti ja kiinnostus siitä miten kaikki päättyy pysyi yllä lähes koko matkan, lopussa tosin havaitsin pientä herpaantumista. Erityiskiitokset siitä, että Rouhiainen on uskaltanut tehdä juoneen rohkean ratkaisun, jonka ansiosta loppumaku ei ole liian makea.

Rouhiaisen Susiraja-sarjan aloitusosa on jo lainattuna kirjastosta, mutta taidan silti antaa sen odottaa hetken, jotta en vertaa sitä liikaa Väki-sarjaan

Sitaattikunniamaininnan saa:

Taivas näytti Daista aivan siltä kuin se olisi saanut turpaan - mustelmat kukkivat sen kannella.

Helmet-lukuhaaste 2021: 12. Kirjassa ollaan metsässä (rinki majoittuu metsässä sijaitsevassa luolassa)