sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Elina Rouhiainen: Muistojenlukija



Elina Rouhiainen: Muistojenlukija
(Väki #1)
Tammi, 2017
387 sivua
Luettu: 26.11.2017
Mistä: kirjastosta


Muistojenlukija osui silmiini sattumalta kirjaston uutuushyllystä. Kiinnostava kansi lintuineen, erikoiselta vaikuttava nimi sekä takakansi vakuuttivat ja päätin tutustua tähän Väki-trilogian aloitusosaan.

     Sinkoiltuaan hetken ilman selkeää päämäärää linnut alkoivat kadota. Jotkut niistä lensivät kohti ikkunaa. Lasi ei pidätellyt niitä, vaan ne lävistivät sen niin kuin sitä ei olisi ollut olemassakaan. Seinätkään eivät pysäyttäneet niiden lentoa. Ne yksinkertaisesti  kiisivät läpi pinnasta kuin pinnasta.
     Se johtui tietenkin siitä, etteivät ne olleet oikeita lintuja. Kiuru tiesi sen: hän ei ollut harhainen. Vain hiukan...
     Niin. Hän ei oikeastaan tiennyt mitä.

16-vuotiaalla Kiurulla on erikoinen kyky, hän näkee ihmisten muistot näiden ympärillä lentävinä lintuina. Eräänä päivänä Kiurun viedessä edellään kulkevalta mieheltä muiston tämä kääntyykin yllättäen Kiurua kohti, selvästi tietäen mitä juuri tapahtui. Kiuru pakenee, mutta seuraavana yönä sama nuori mies on hänen unessa, syyttämässä muistonsa varastamisesta, vaatimassa Kiurua palauttamaan sen, kutsumassa häntä tapaamiseen. Uni ei jätä Kiurua rauhaan ja hän lähtee katsomaan onko hänen univieraansa näyttämässä paikassa ketään... Helsingin Vuosaaresta Kallahdenniemestä löytyy Shangri-La, sekalaisen seurueen valtaama paikka ja uusia ystäviä, unen tummasilmäinen nuori mies Dai, genderqueer Bollywood sekä porukan pomo Nelu. Myöhemmin joukkoon liittyy vielä Kiurun lapsuudenystävä Samuel. Heitä yhdistää kyvyt, mutta ne eivät ole vain kiva ajanviete, jolla viihdyttää kaveriporukkaa vaan myös vaarallinen magneetti, joka houkuttelee luokseen vääränlaisia ihmisiä.

Tartuin kirjaan ilman minkäänlaisia ennakko-odotuksia ja hyvä niin. Sain sukeltaa Rouhiaisen luomaan tarinaan, joka vei mukaansa täysillä. Yliluonnolliset kyvyt yhdistettynä suomalaiseen maisemaan ja muukalaisiin oli toimiva sekoitus. Kun mukana on vielä jännitystä ja uhkaa, joka saattaa iskeä yllättävästä suunnasta oli kirjaa vaikea jättää käsistä edes hetkeksi.

Minua häiritsi hieman tarinassa oleva kieliratkaisu. Bollywood puhuu englantia, mutta vain osa hänen repliikeistään on englanniksi, lähinnä erilaiset fraasit kuten deal with it, Dai / Come on, Birdie / fuck you too, Dai-pie, suuri osa Bollywoodin puheesta on kuitenkin kirjoitettu suomeksi. En tiedä olisiko ollut parempi, että kaikki Bollywoodin repliikit olisi käännetty englanniksi, tällaisena ratkaisu tuntui kuitenkin varsinkin aluksi kömpelöltä, mutta siihen tottui. Muuta moitittavaa tarinassa ei juuri ollut.

Muistojenlukija tuntuu tietyiltä osin tutulta, mutta samalla todella tuoreelta ja raikkaalta, kirjassa on myös kiinnostava henkilökattaus. Kiuru on onnistunut päähenkilö, ihan tavallisen oloinen tyttö, joka kipuilee kasvamisen ja tunteiden kanssa, rakastaa kirjoja ja lukemista (sekä ilmeisesti lukee kirjablogeja!) ja kaiken lisäksi hänen kykynsä on varsin kiinnostava. Dai on salaperäisyydessään ja juroudessaan myös kiinnostava, saa nähdä mitä hänestä vielä paljastuu. Pidin myös siitä miten Rouhiainen on linkittänyt henkilöitä ja asioita toisiinsa. Kiurun lintuina ilmenevä kyky yhdistyy hänen isänsä lintututkimuksiin, Kiurun äidin romanisuku puolestaan kytkeytyy Daihin, joka on Romanian romaneja.

Tarinassa on yliluonnollisuuden lisäksi sopivasti nykyajan ilmiöitä ja ongelmia, maahanmuuttajia, talonvaltausta, huumeita, rasismia ja kodittomuutta, mutta rinnalla kulkee myös nuoruuteen liittyvää kipuilua, ihastumisia, riitoja vanhempien kanssa, menetystä, pettymistä, pelkoa ja uusia alkuja. Samoin kuin Kingin Etsivä löytää -romaanissa myös tässä oli paljon lukemisen ja kirjojen ylistystä, kirjarakkautta.

Hän halusi pysähtyä tähän iltaan. Ahmia kaiken alusta loppuun yhdessä yössä niin kuin parhaat kirjat ja viettää sitten lempikohtien kanssa vuoden, monta vuotta.

Muistojenlukija on loistava aloitus trilogialle ja se sopii monen ikäiselle lukijalle. Rouhiainen jättää paljon auki esimerkiksi kykyjen ja Väen, tuon salaperäisen järjestön osalta. Syötti on nielaistu ja odotan seuraavaa osaa innolla. Täytynee pistää myös Rouhiaisen aiempi Susiraja-sarja mieleen.


Sitaattikunniamaininnan saa:

Kuinka paljon muistoja yhteen ihmiseen saattoi mahtua?
  
Muistojenlukija vaikuttaa pikaisen googlettamisen perusteella herättäneen kovasti positiivista kirjapöhinää. Tässä linkkejä muiden lukukokemuksiin: Carry on reading, Eniten minua kiinnostaa tie, Kaikkia värejä, Kirjapöllön huhuiluja, Kirjasähkökäyrä, Kujerruksia, Luetaanko tämä?, Lukijan roolissa, Mustetta paperilla, Neverendingly, Normandiani, Sivujen välissä, Sivutiellä, Teatterinna, Tyttö ja liian suuri kasa kirjoja.


- - -


Vielä yksi vuonna 2017 luettu kirja jäi odottamaan bloggaustaan (Matti Rämö: Polkupyörällä Intiassa) ja yksi kirja jäi hieman kesken (Kalle Päätalo: Tammerkosken sillalla). Oikein hyvää uutta vuotta blogini lukijoille!

4 kommenttia:

  1. Kiitos kirjan esittelystä. Minulta tämä kirja on jäänyt huomaamatta. On näköjään kiinnostanut monia bloggareita. Hyvää Uutta Vuotta myös sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli! Minullakin tämä kirja oli mennyt ohi, mutta onneksi kirjasto nostaa esille kaikkea kiinnostavaa!

      Poista
  2. Minä jätin Susirajan hetkeksi kesken, kun piti tämä ahmia siihen väliin (tykkäsin!), mutta nyt voin taas palata Susirajan viimeisten osien pariin. Suosittelen muuten kyseistä sarjaa:)

    Hyvää alkanutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jassu, samoin sinulle!

      Kiitos suosituksesta, Susiraja täytyy laittaa luettavien listalle.

      Poista