30 toukokuuta 2013

Julian Barnes: Kuin jokin päättyisi



Julian Barnes: Kuin jokin päättyisi
WSOY, 2012
157 sivua
Suomentanut Kersti Juva
(The Sense of an Ending, 2011)
Luettu: 28.5.2013
Mistä: kirjastosta


Julian Barnesin kirja kiinnitti huomioni kauniilla nimellään, niin alkukielisellä kuin suomennetulla, sekä upealla kannellaan. Kun kirjasta alkoi ilmestyä ihastuneita arvioita kiinnostukseni kasvoi valtaviin mittoihin. Mietin jopa voisiko kirja olla yhtä ihana kuin samaa vuosikertaa oleva Sarah Winmanin Kani nimeltä jumala, tuttavallisemmin Kani. Oli pakko antaa innostuksen ja odotuksen laantua ja odottaa pitkä tovi ennen kuin viimein tartuin kirjaan.

Kolmikosta tulee nelikko kun Tonyn, Colinin ja Alexin tiiviiseen ystäväpiiriin liittyy koulun uusi oppilas Adrian. Kertoja Tony kuvaa poikien hitsautumista yhteen -vai pitäisikö sanoa Adrianiin-, kasvua, rakkauksia, menetyksiä ja muistoja siirtyen lopulta menneisyydestä aina nykyisyyteen ja eläkepäiviinsä saakka. Tony saa yllättävän perinnön, jonka myötä hän joutuu tarkastelemaan menneisyyttään ja muistojaan uudelleen.

Muistoja, vailla sen kummempaa järjestystä: 

     - kiiltävä ranteen sisäpuoli; 

     - höyrypilvi tiskialtaan yllä, kun kuuma paistinpannu pudotetaan sinne naurun säestyksellä;
     - spermapisaroita pyörteilemässä lavuaarin pohjalla ennen valumista kautta koko monikerroksisen talon;
     - järjenvastaisesti vastavirtaan vyöryvä joki, jonka aallon harjaa ja vanaa valaisevat mainingin perään kiirehtivät taskulamput:
     - toinen, leveä ja harmaa joki, jonka virtauksen suunnan sen pinnassa karehtiva navakka tuuli kätkee;
     - aikaa jäähtynyt kylpyvesi lukitun oven takana.
     Tätä viimeistä minä en kyllä itse nähnyt, mutta se mitä päätyy muistamaan ei välttämättä ole sama kuin se mitä on todistanut.

Tuo kirjan alusta poimimani lainaus lupaili paljon. Taidokkaasti ja jotenkin viipyillen kirjoitettuja välähdyksiä, jotka saivat mielenkiintoni heräämään. Pystyin kuulemaan naurun keittiössä ja näkemään valonvälähdykset veden pinnassa, halusin tietää mistä ympäristöstä nämä muiston palaset on irrotettu.

Alun ihastuksesta huolimatta en oikein päässyt mukaan Tonyn tarinaan. Lukeminen tuntui paikoitellen raskaalta, huomasin ärsyyntyväni ja ajatusteni alkavan harhailla. Aloitin kirjan alusta, mutta samoin tuloksin. Jatkoin kuitenkin lukemista ja loppuvaiheessa koin jopa pientä innostusta asioiden alkaessa selvitä, mutta loppuhuipennus jäi saavuttamatta. Lopusta tuli mieleen vanha ja kulunut sanonta paljon melua tyhjästä, valitettavasti. Barnes kuitenkin kuvaa hienosti sitä miten ihmisten muistot elävät ja muuttuvat ajan kuluessa. Kirjan luettuani jäinkin miettimään asioita henkilökohtaisella tasolla, omia muistojani ja miten muut muistaisivat samat.

Vaikka en juurikaan muutamia hetkittäisiä poikkeuksia lukuunottamatta innostunut tarinasta en voi olla ihastelematta Kersti Juvan taitavaa suomennosta. Jotkut lauseet olivat niin kauniita, että ne täytyi lukea useampaan kertaan. Hyvä käännös tekee lukemisesta nautittavamman, mutta se saattaa myös kääntyä itseään vastaan. Noin puolessa välissä kirjaa alkoi näkyä kirjoitusvirhe toisensa jälkeen ja jopa selvä asiavirhe, tai sitten en vain tiedä mitä Tony tarkoittaa puhuessaan oman elinaikansa historian tapahtumista kuten syyskuun yhdeksäs. Oletan, että tarkoitus oli viitata päivämäärään syyskuun yhdestoista ja terrori-iskuihin.

Tässä kirjassa oli parasta alun lisäksi kaunis kansi (päällys Susanne Dean, valokuva Paul Tomlins/ flowerphotos.com). Sitä kelpaakin ihastella.




Kuten sanoin Barnesin kirja on kerännyt paljon kehuja kirjablogeissa. Linkitän nyt kuitenkin toiseen vähemmän ihastuneeseen arvioon eli Kirsin kirjanurkkaan, sitä kautta löytää myös niitä positiivisempia arvioita.


Sitaattikunniamaininnan saa:

Jotkut tunteet nopeuttavat aikaa, toiset hidastavat, toisinaan on kuin se kaikkoaisi - aina siihen väistämättömään hetkeen, jolloin se todella kaikkoaakin eikä koskaan palaa.

21 kommenttia:

  1. Samoilla mietteillä minäkin: paljon melua tyhjästä. En oikein innostunut ja tunsin Tonyn melko teennäiseksi ja rasittavaksi hahmoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaana, minä en oikein saanut Tonysta minkäänlaista otetta. Jäi mielikuva ärsyttävästä ruikuttajasta.

      Poista
  2. Minäkin olen samoilla mietteillä, ei mennyt täällä läpi tämä kirja.

    VastaaPoista
  3. No voi harmi jos ei ole hyvä kirja, kun on noin ihana kansi!

    VastaaPoista
  4. Muistelen omaa lukukokemustani aika samanlaiseksi. En vain päässyt tarinaan sisään ja lukeminen oli tolkuttoman hidasta. Mutta kansi on silti kaunis. :)

    VastaaPoista
  5. Hyvä arvio, huono kirja, itse huomasin saman, että "nerokkuudestaan" huolimatta kirja ei ollut looginen ja oli minusta tylsä ja huono.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jokke. Nimi, kansi ja alku lupailivat enemmän, mutta nyt kävi näin :(

      Poista
  6. Alku oli laahaava ja Tony turhan snobi mun makuun - loppuratkaisu taas pelasti kirjan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika K, minä arvaili loppuratkaisua hieman toisenlaiseksi, mutta en tiedä olisiko erilainen loppukaan pelastanut lukukokemustani.

      Poista
  7. Minulle taa tämä kirja oli kantensa veroinen eli timantti!

    Hyvän sitaatin olet valinnut!

    Jotenkin tämä vei jo vahvalla tunnelmallaan ja näin tämän kuin filminä, mutta kuka olisi nainen visterian alla...

    Minullahan tämä oli viime vuonna yli sadan luetun kirjan joukosta toiseksi paras. Vain Vieraan lapsi meni ohi.

    Näin me koemme eri tavalla ja se on vain makuasiaa ja elämän rikkautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, minäkin olisin halunnut pitää tästä, mutta kun ei niin ei...

      Niinhän se on, että makuasioista ei voi kiistellä :)

      Poista
  8. Yhä lukulistalla... Aluksi minua ei napannut tämä kirja, sitten jotenkin kiinnostuin ja olin jo vähällä lainata kirjan kuukausia sitten, kun sattui olemaan paikalla kirjastossa. Mutta sinne jäi... Eikä ole tainnut sen jälkeen olla paikalla. Kyllä minä vielä tämän luen, on niin lyhytkin, haluan kuitenkin tietää what this is all about. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, lyhyt tämä tosiaan on, mutta tuntui sivumääräänsä pidemmältä! Ehkä sinun on vain luettava tämä niin tiedät mistä meuhkataan ;)

      Poista
  9. Ai sinuakin ärsytti! Minua myös! Petyin, tympäännyin ja provosoiduin.

    Tämä jäi tasolle "ihan kiva".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noora, kyllä! Harmi ja sääli, että noin kaunis kansi meni "hukkaan". En tiedä ylsikö minun arvosteluasteikollani edes "ihan kivaan", paremminkin "menettelee" -kohtaan :( Paitsi ettei minulla edes ole virallista arvosteluasteikkoa ;)

      Poista