Viisikko karkuteillä

Enid Blyton: Viisikko karkuteillä (#3)

(Five Run Away Together, 1944)

Tammi, 2004

166 sivua

Taas vierähti muutama päivä Viisikon parissa. Oli hyvä päätös aloittaa näiden uudelleenlukeminen kesällä, nämä ovat oikein oivallisia erityisesti auringonpaisteessa nautittuna :) Viihteellisyydestään huolimatta kannattaa silti välttää yliannostusta. Suositellaan luettavaksi suhteellisen pieninä annoksina tai ainakin vuorotellen muun lukemisen kanssa.

Viisikko viettää Paulin kotona Kirrin Bayssä toista kesälomaansa yhdessä. Paulin äiti joutuu sairaalaan ja keittäjä-Joannakin on väliaikaisesti poissa hellan äärestä hoitamassa äitiään. Lasten harmiksi keittiössä häärii tympeä rouva Stick. Kaiken kukkuraksi hänellä on mukanaan ilkeilevä Rollo-poika, pieni haiseva Raisu-koira ja eräänä yönä seuraan liittyvä epämiellyttävä herra Stick. Kun yhdessäolo Stickien kanssa käy tukalaksi päättävät serkukset karata omalle saarelleen yhdessä Tim-koiran kanssa. Pian he löytävät jotain kummallista. Edelliskesän myrskyn kiville nostamassa hylyssä on salaperäinen kirstu. Käykö hylyllä salakuljettajia? Kirstun sisältö kuitenkin viittaa johonkin aivan muuhun: nuket, nalle ja lastenvaatteet eivät taida olla aivan tyypillisintä salakuljetettavaa. Leo, Dick, Pauli ja Anne päättävät selvittää mitä on tekeillä.

     - Jätetään Anne tänne leikkimään sisäkköä, sanoi Pauli, joka halusi taas lähteä liikkeelle. - Mennään me hakemaan kanervia. Mutta mitä te arvelette siitä ajatuksesta, että yksi olisi aina tähystämässä, tuleeko hylylle ketään?
     - Niin täytyy tosiaan tehdä, sanoi Leo heti. - Minä otan ensimmäisen vahtivuoron. Paras paikka on kalliolla aivan luolan yläpuolella. Menen orjantappurapensaan taakse, joka kätkee minut kokonaan, niin ettei mereltä käsin voi nähdä. Te keräätte kanervia. Pidetään kahden tunnin vahtivuorot. Jos tahtoo, niin saa kyllä lukeakin, kunhan vain on tarkkaavainen.

(Pisteet Leolle kun ymmärtää hyvän päälle, pitäähän nyt vartiossakin voida lukea!) Tässä kolmannessa osassa Pauli-keskeisyys tuntuu vähenevän ja lapset vaikuttavat kypsemmiltä. Varsinkin Leo alkaa olla se järkevä ja rohkea poika, jona muistan hänet aiemmilta lukukerroiltani. Hän nouseekin nyt esiin alkaessaan toimia yhä vahvemmin ryhmän johtohahmona huolehtien ja suojellen muita, varsinkin nuorimmaista Annea. Sanavalmiina hän pääsee usein myös ns. lyömään luun kurkkuun vastustajilleen.

Juoni tuntuu tarkemmin harkitulta ja monimutkaisemmalta kuin kahdessa aiemmassa osassa. Välillä kirja kärsii monille nuortenkirjoille tyypillisestä epäuskottavuudesta, johon tuskin lapsena tuli kiinnitettyä huomiota. Esimerkiksi Peter-setä ja eräät toiset vanhemmat antavat lapsilleen melko tuntuvia vapauksia heti jännittävän seikkailun jälkeen, mikä pisti heti silmiini.


Sitaattikunniamaininnan saa:

Eihän me olla käyty siellä sitten kun viimeksi.