Heikki Kännö: Runoilija

Heikki Kännö: Runoilija

Sammakko, 2020

568 sivua

Luettu: 20.6.2025

Mistä: lahja

Vuoden 1888 tammikuun kylmänä iltana kiertävän teatterin Theatre Wasilewskin omistajan tytär, Lorraine Wasilewski, löytää vaunujensa portailta laihan ja pahoin loukkaantuneen miehen. Hän on papereiden mukaan vuonna 1863 syntynyt Preussin kansalainen Aurelian Benn, runoilija, ja mahdollisesti myös murhaaja. Murhaepäilyn lisäksi miehen kannoilla tuntuu kulkevan myös musta koira. Voiko Aurelian olla syyllinen nuoren naisen murhaan? Ainakin hän haluaa pitää matalaa profiilia ja on kovin vaitonainen menneisyydestään. Samalla kun Aurelian toipuu vammoistaan Lorrainen hoivissa hänen tarinansa alkaa paljastua, sen mukana kohtaamiset hopeanharmaasilmäisen, kaitakasvoisen miehen kanssa, joka ohjasi Aurelianin paitsi etsimään apua teatteriseurueesta myös kehotti häntä hakeutumaan Aurelianin ihaileman Friedrirch Nietzschen oppipojaksi. Kuka ja mikä on tämä erikoinen mies, joka tuntuu ilmestyvän erikoisissa paikoissa ja hetkissä Aurelianin eteen, ohjaten Aureliania kuin marionettia? Lopulta tilaisuus tekee Aurelianista varkaan, hän jättää teatteriseurueen ja lähtee tavoittelemaan unelmiaan.

No nyt mentiin minun lukumukavuusalueen ulkopuolelle, samoille hämärille filosofialla höystetyille poluille kuin esimerkiksi Jostein Gaarderin Sofian maailmassa, joka on harvoja kesken jättämiäni kirjoja, sekä Karl Ove Knausgårdin Aamutähdessä. Runoilijan sisältämät Nietzschen ja Steinerin filosofiset teoriat etäännyttivät minut tarinasta, minulle olisi riittänyt kaikki muu sen ympärillä, hyvän ja pahan taistelu. Etenkin tuo yhtä aikaa nuori ja vanha, ihastuttava ja kammottava, pitkä, hopeanharmaasilmäinen, suippokorvainen ja kaitakasvoinen Heinrich von Grüngen, mies kuin paholainen, on koukuttavan kiinnostava hahmo ja jättää Aurelian Bennin varjoonsa. Von Grüngen häilyy tapahtumien taustalla, ilmestyy yksi kerrallaan tarinan henkilöiden elämiin, vuoroin ohjaten, rangaisten ja palkiten.

Runoilijan alanimi Eli miten veitsellä filosofoidaan, on jokseenkin kutkuttava ja ehkä sen olisi voinut painaa jopa kanteen, se sopisi hyvin kannen susihahmon kaveriksi. Kännön tarinassa on paljon eri tasoja ja taustoja, siinä sivutaan todellisia henkilöitä kuten Friedrich Nietzscheä ja Rudolf Steineria (johon päästään vasta 400. sivun paikkeilla, takakannen perusteella odotin häntä jo aiemmin!), filosofian teorioita, metaforia, viittauksia, kulttuuria ja eri teoksia siinä määrin, että tuntui, että niistä olisi pitänyt tietää enemmän, jotta tarina olisi avautunut syvemmin. Varsinainen runsaudensarvi siis. Nyt jäin keikkumaan jonnekin tarinakärryjen laidalle enkä päässyt kunnolla kyytiin, vaikka välillä matka olikin jännittävä.

Sitaattikunniamaininnan saa:

Luzern-järvi ylevöittää näkymää kauempana alhaalla, ja vuorten valkoisina häälyvät seinämät ovat kuin sokerilla kuorrutettua marenkia.

Sekä:

Taivasta kurottelevat puut ovat kadonneet, kirjahyllyt ovat sulkeneet minut sisäänsä, ja sieraimiini tulvii painomusteen ja paperin turvallisia tuoksuja.

Pohjoinen lukuhaaste 2025: 1. Kirjaan liittyy pelko tai fobia (Heinrich von Grüngen on varsin pelottava hahmo)

Helmet-lukuhaaste 2025: 5. Kirja, jonka joku muu on valinnut sinulle