J. R. Ward: Himo
(Langenneet enkelit #2)
Basam Books, 2013
Suomentanut: Tanja Kielinen
(Crave, 2010)
Luettu: 13.4.2025
Mistä: kirjastosta
Vastikään uuteen tehtäväänsä langenneena enkelinä ja seitsemän ihmissielun pelastajana ajautunut Jim Heron on jälleen uuden tehtävän äärellä. Hyvän ja pahan taistelussa on vuorossa toinen erä kun Jimin on pelastettava uusi sielu yhdeltä kuolemansynniltä ja estämästä tätä ihmistä joutumasta kadotukseen. Jimin sielunpelastustutka näyttäisi osoittavan vanhaan tuttuun, Isaac Rotheen, jonka kanssa Jim on toiminut samassa salaisessa erikoisjoukossa entisessä elämässään. Jimin tavoin myös Isaac on jättänyt joukot taakseen ja pakenee nyt henkensä kaupalla entistä työnantajaansa.
Kirjan alun teennäisen rempseä machoasenteella höystetty "vahva ja komea mies valloittaa ah niin kauniin ja heikon naisen jo pelkällä olemassaolollaan" -kerronta ärsytti ja olin jo vähällä viskata kirjan sivuun odottamaan parempaa lukuhetkeä tai palauttamista kirjastoon. Onneksi tarinassa keskitytään vähän muuhunkin ja muutamien lukujen jälkeen juoni vei nopeasti mukaansa. Tarina on hieman ennalta-arvattava esimerkiksi mitä tulee Isaaciin ja Grieriin, mutta sama kuvio on tuttu jo Wardin Mustan tikarin veljeskunta -kirjoista ja ikään kuin kuuluu asiaan (paranormaaliin romantiikkaan). Himo on lähes täydellinen aivot narikkaan -kirja, joka tyydyttää akuutin viihdenälän.
Mietin Langenneet enkelit -sarjan ensimmäisen osan Halun kohdalla kuinka paljon Wardin uusi sarja liikkuu hänen vanhemman ns. pääsarjansa Mustan tikarin veljeskunnan maisemissa ja ratsastaa kuuluisamman "isosisaruksensa" maineella, mutta Himo tuntuu irtautuneen enemmän vanhasta sarjasta ja seisovan tukevammin omilla jaloillaan.
Sitaattikunniamaininnan saa:
Hänen silmänsä olivat saman väriset kuin huurre ikkunalasissa ja täynnä varjoja teoista, jotka tahrasivat sielun.
Helmet-lukuhaaste 2025: 12. Kirjassa on ilkeä tai paha naishahmo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti