06 tammikuuta 2021

Stephen King: The Colorado Kid

 

Stephen King: The Colorado Kid
PS Publishing, 2013 (2005)
179 sivua
Luettu: 4.11.2020
Mistä: oma ostos


Oikein hyvää uutta vuotta! Vuoden ensimmäinen kirja on luettu, mutta sitä ennen on vielä muutama viime vuoden puolella luettu kirja odottamassa postausta eli tuumasta toimeen ennen kuin postausjono kasvaa kovin suureksi.
 
Stephanie McCannin odotukset työharjoittelusta Mainen rannikolla sijaitsevan saaren pienessä paikallislehdessä eivät ole kovin korkealla, mutta The Weekly Islanderin konkarit David Bowie ja Vincent Teague voittavat Steffin puolelleen. Vanhat miehet opettavat Steffin talon ja pikkukaupungin tavoille, kertovat tarinoita ja jakavat viisauttaan. Erityisen kiinnostava on 25 vuoden takainen tapaus, rannalta löytynyt Colorado Kidiksi kutsuttu nimetön vainaja, joka tuntui ilmestyneen tyhjästä. Kuka mies oli, mistä hän tuli ja miksi hän päätyi kuolleena rannalle?

"I suppose people like stories that are good for a shiver or two on a winter night, especially if the lights are on and the fire's nice and warm. Stories about, you know, the unknown."

The Colorado Kid -romaanilla on mielenkiintoinen tausta. Charles Ardai rohkaistui pyytämään kirjeitse Stephen Kingiltä mainostekstiä perustamaansa Hard Case Crime -rikoskirjasarjaa varten houkutellakseen nimekkäällä suosittelijalla lukijoita uudelle sarjalleen. King ei halunnut kirjoittaa mainostekstiä vaan kokonaisen tarinan ja niin The Colorado Kid päätyi kansien väliin ja myös tv-sarjaksi, Haven perustuu löyhästi The Colorado Kidiin. Hard Case Crime -sarjassa on julkaistu Kingiltä myös romaani Tervetuloa Joylandiin.

The Colorado Kid ei ole perinteistä pelottavaa, hyytävätunnelmaista, yliluonnollisia elementtejä tihkuvaa ja toisilla maailmoilla leikittelevää Kingiä, mutta kyllä tästä rikosromaanista Kingin tunnistaa. Pikkukaupunki Mainessa, persoonallisia henkilöitä ja sujuvasti etenevä tarina, tuttua ja taattua Kingiä siis. Romaanin varsinainen pääaihe eli vanha Colorado Kidin tarina on kiinnostava, mutta minulle kirjan parasta antia oli sittenkin vanhojen lehtimiesten Daven ja Vincen sekä nuoren toimittajanalun Steffin kemia. Loistava kolmikko, jonka seurassa olisi viihtynyt pidempäänkin.


Sitaattikunniamaininnan saa:
 
"(...) We may have been little newspapermen back in '81, and we may be little old newspaperen now, but we ain't dead little old newspapermen."

Pohjoinen lukuhaaste 2020: 24. Vieraskielinen kirja
Helmet 2020 -lukuhaaste: 39. Kirjassa lennetään
 

2 kommenttia:

  1. Tämän voisi lukea. En ole niin kauhun ystävä, mutta rikosromaaneja tulee luettua säännöllisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anki, suosittelen! Tässä on mukava tunnelma eikä juurikaan kauhua. Vähän erilaista Kingiä!

      Poista