30 joulukuuta 2020

Petri Tamminen: Musta vyö



Petri Tamminen: Musta vyö
Otava, 2019
175 sivua
Luettu: 3.11.2020
Mistä: kirjastosta


Petrin isä on kuollut ja Petrin maailma keikahtaa ympäri, hän lamaantuu. Kuinka käsitellä surua, josta ei oikein saa otetta? Kuinka olla poika ilman isää ja samaan aikaan isä, jolla on omia lapsia? Menetys vie Petrin elämän ja kuoleman kysymysten äärelle.

En tajua sitä vielä siinä sohvalla, mutta myöhemmin minulle selviää, mistä tämä ajan seisahtuminen johtuu. Olen ollut viisikymmentä vuotta poika, kasvava poika, jonkinlainen polvihousupoikanen, ja tästä hetkestä lähtien minun pitää olla jotakin muuta. Viidenkymmenen vuoden mittaisen yhdenlaisuuden loppuminen on aiheuttanut kuopan aika-avaruuteen.

Petri Tammisen Musta vyö oli toisena vaihtoehtona syksyn viimeisessä lukupiirissä, jonka aiheena oli surutyö, isiä ja poikia. Tämä oli oikeastaan kaikki mitä kirjasta etukäteen tiesin. Teksti tuntui alusta alkaen äärettömän henkilökohtaiselta ja mietin onko tarina autofiktiota, mutta en halunnut tarkistaa asiaa, jotta se ei vaikuttaisi millään tavalla lukukokemukseeni. Jälkeenpäin selvisi, että Tamminen tosiaan on ammentanut tarinaan omasta kokemuksestaan isänsä menettämisestä, mutta minkä verran, kuka tietää. Joka tapauksessa lukukokemus oli hyvin intiimi, välillä tuntui kuin tirkistelisin, niin osuvasti ja paljaasti Tamminen kuvaa isän menetystä. Pystyin samaistumaan päähenkilön tunteisiin, suruun ja sukupolvien muuttuneen tasapainon aiheuttamaan hämmennykseen. Tarina tuli hyvin lähelle.

Kirja on pieni, sivumäärältään lyhyt ja taitoltaan ilmava, kappaleet ja virkkeet ovat lyhyitä. Tammisen kerronta on hyvin tiivistä, mutta silti siinä on jotain henkäyksen kevyttä ja hentoa, ehkä irti päästämistä, ehkä toivoa. Muuten niin viimeistellyn tarinan lopussa on yksi löysä ja ryöpsähtävä kohta, joka erottuu muusta tarinasta, mutta ehkä se on tarkoituksellista, ehkä se on juuri se tarinan päähenkilön elämäntilanteen taitekohta, se piste, jossa Petri löytää tasapainon isänsä menettäneen lapsen ja keski-ikäisen perheenisän välissä.

Tamminen jättää asioita lukijan tulkittavaksi ja esimerkiksi Petrin ja hänen vaimonsa suhteesta heräsi lukupiirissä mielenkiintoinen keskustelu. Osa piti heidän välejään kylminä ja etäisinä, osa taas aisti parin välillä vahvaa rakkautta, joka näkyi toisen täydellisenä lukemisena ja tukemisena.
 
SE SINUA PELOTTAA.
EI SE ETTÄ ON SINUN VUOROSI KUOLLA.
VAAN SE ETTÄ ON SINUN VUOROSI OLLA AIKUINEN. 

Tuli jälleen luettua kirja, johon en todennäköisesti olisi tarttunut ilman lukupiiriä.


Sitaattikunniamaininnan saa:

Talo äidin takana on isää, piha talon ympärillä on isää, koko täämä aamu on isää. Taivas on nyt isää.

Helmet-lukuhaaste 2020: 8. Kirja, jonka joku toinen valitsee puolestasi 
 

2 kommenttia:

  1. Petri Tammista voisi lukea lisää. Joku teos on hyllyssä, ja tykkäsin siitä silloin kun sen luin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä Anki, kävinkin lukemassa postauksesi. Myös tässä Musta vyö -kirjassa niin kuin siinä sinun lukemassa Tammisen kirjassa puhutaan Tammisen ujoudesta / epävarmuudesta. Pitää minunkin lukea joskus lisää Tammista.

      Poista