Virpi Pöyhönen: Hän rakastaa minua

Osallistuin jouluna kirjabloggareiden joululahjarinkiin ja Kirjakko ruispellossa -blogia pitävän Mari Saavalaisen lähettämästä paketista löytyi mysteerikirja. Kiitos Mari! Mysteerikirjan ideanahan on, että kaikki kirjan tunnisteet kannesta nimiösivuun on peitetty eikä kirjasta tiedä ennen lukemista yhtään mitään. Hyökkäsin mielenkiinnolla kirjan kimppuun ja on sanottava, että olen aika ylpeä mielenlujuudestani, en nimittäin kurkkinut yhtään kauniin käärepaperin alle enkä myöskään googlettanut kirjan henkilöitä. Hyvä minä ;) Kirjan luettuani annoin ajatusteni hautua päivän ajan, iltapäivällä poistin kääreen ja sieltä paljastui seuraava kirja:

Virpi Pöyhönen: Hän rakastaa minua

WSOY, 2013

190 sivua

Luettu: 16.1.2014

Mistä: kirjablogiystävältä

Kiira palaa Wyomingista vaihto-oppilasvuoden jälkeen kotiin Turkuun, mutta itsensä ja oman paikan löytäminen tuottavat vaikeuksia. Amerikan kokemukset ja Sheena sekä Jon ovat vahvana ajatuksissa ja varsinkin matkan loppuvaiheet painavat raskaana mielessä. Krista aloittaa suhteen Harrin kanssa, mutta matkassa on muitakin mutkia kuin työtoveruus. Arki ja odotukset eivät kohtaa ja Krista haluaisi enemmän.

Kasvot harmaat kuin loppusyksy, elottomat hiukset, silmien alla mustat pussit. Hän rakastaa minua, koska niin vain kuuluu olla ja vaikka hänen on vaikea löyää hetkiä, hän silti kaipaa minua. Ja minä rakastan häntä, en vaadi mitään, kun rakastaa ei saa vaatia. Täytyy odottaa, antaa hänelle aikaa päästä hankalan hetken yli, ymmärtää että minä olen parasta mitä hänelle on tapahtunut. Että me olemme parasta, mitä voi tapahtua. Ja vielä on hetkiä, Harri järjestää meille aikaa, vielä hänellä on luonani hammasharja ja kahvikuppi.

Kiira ja Krista vuorottelevat kirjan minäkertojina. Ulkoiselta olemukseltaan ja nopeasti vilkaistuna erilaisilta vaikuttavista naisista löytyy loppujen lopuksi paljon yhteistä. Molemmat kaipaavat jotain muuta, jotain enemmän. Voiko itseään määrittää toisen kautta, elää vain toiselle, toisesta, itsensä unohtaen ja joksikin muuksi muuttuen? Nämä kysymykset pyörivät mielessä päällimmäisenä Pöyhösen romaania lukiessa.

Pöyhönen kirjoittaa tiiviitä ja selkeitä lauseita, joissa on kuitenkin paikoitellen paljon tunnelatausta. Aluksi Kiiran ja Kristan kertojaäänet eivät hirveästi erottuneet toisistaan, mutta mitä pidemmälle kirjaa luki sitä enemmän heidän omat äänensävynsä tunnisti. Odotin koko ajan sitä punaista lankaa, joka yhdistäisi naiset toisiinsa ja tulihan se lopulta. Siitä eteenpäin tarina ja tunnelma vain vahvistuivat ja voimistuivat eli tarina kehittyi loppuun asti. Hän rakastaa minua on Pöyhösen ensimmäinen romaani, mutta paikoitellen tuntui kuin olisi lukenut konkarikirjailijan tekstiä, niin hiotusti Pöyhönen asettelee sanansa. Tyyli ei kuitenkaan ole liian hiottu vaan esimerkiksi sulkujen käyttö ja lauserakenteilla leikittely tuovat tekstiin sopivaa särmää 

Sitaattikunniamaininnan saa:

Että on me, että illan jälkeen tulee yhteinen aamu, ettei tarvitse herätä yksin, että joku vetää luokseen, suojaa tuulelta.

Entä miltä tuntui lukea mysteerikirja? Todella kummalliselta kun kirjasta ei tiennyt yhtään mitään, ei kirjailijaa, kirjan nimeä tai alkuperämaata. Tai no, aika pian pystyi päättelemään, että kirja on todennäköisesti kotimainen romaani, mutta siihen tunnistukseni jäivät. Kirjan luettuani arvelin kirjailijan olevan nuorehko nainen, mikä osui oikeaan. Mietin kirjalle nimeä pelkän lukemisen perusteella, mutta nimeämiset olivat aika kömpelöitä. Kirjan nimi on osuva ja kuvaa kirjan perusideaa hyvin. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan mysteerikirjan lukemista, oli loppujen lopuksi aika huikeaa lukea kirja ilman minkäänlaisia ennakko-odotuksia. En välttämättä olisi tullut lukeneeksi Pöyhösen kirjaa oma-aloitteisesti, mutta olen erittäin iloinen, että nyt tuli tutustuttua jälleen (minulle) uuden kotimaisen kirjailijan tuotantoon. Mari, valintasi oli oikein onnistunut!

Toki kirjaa on luettu myös muualla, esimerkiksi Mari itse piti kirjan tarinaa ehjänä ja hyvin etenevänä, Elinan mielestä kirjan parasta antia oli ulkomaiden kuvaukset.