24 toukokuuta 2012

Siilin eleganssi



Muriel Barbery: Siilin eleganssi
(L'Élegance du hérisson, 2006)
Gummerus, 2010
374 sivua


Nyt on kesäkirja luettu! Enkä puhu alkavan kesän kirjasta, vaan viime kesäksi lainaamastani kirjasta. Hieman harmittaa, että Siilin eleganssia ei ole ilmeisesti kaivattu lähes vuoden (!) kestäneen lainaukseni aikana, ainakaan niin paljoa, että siitä olisi tehty varaus. Uusin lainani netin kautta, mutta aina viiden uusimiskerran jälkeen olen käyttänyt kirjaa kirjastossa ja lainannut sen uudelleen tiskiltä. Nyt melkein tekisi mieli hihkaista kirjaa palauttaessani "Katsokaa, nyt minä sen viimein luin!". Ehkä ei kuitenkaan...

Siilin eleganssi sijoittuu Pariisiin, rue de Grenelle seitsemässä sijaitsevaan kerrostaloon. Renée Michel on talon ovenvartija, 54 -vuotias leskirouva. Paloma Josse on 12 -vuotias rikkaan perheen tytär. Molemmat pitävät kiinni kulisseistaan, Renée stereotyyppisen ovenvartijan ja Paloma oikukkaan teinin. Toisen salaisuus on kulttuurin harrastaminen ja toisen on suunnitelma karmeasta ja erilaisesta syntymäpäivästä. Siili(e)n piikkejä saapuu silittelemään japanilainen Kakuro Ozu, elokuvaohjaajan kaukainen sukulainen, joka saa aikaan pienen pyörremyrskyn vesilasissa pelkästään muuttamalla taloon. Puhumattakaan siitä, että hän ystävystyy kaikkein epätodennäköisimpien talon asukkaiden kanssa.

Luettuani muutaman sivun aloin jo pelätä, että tästä tulisi toinen filosofinen kompastuskiveni Sofian maailman lisäksi (kirja on ollut kesken useamman vuoden, pitää siis aloittaa alusta -periksi en anna!). Ehkä olisi uskottava, että filosofista, syvällistä pohdintaa tihkuva kaunokirjallisuus ja minä emme vain tule toimeen. Vielä kun mukana on aimo annos intertekstuaalisia viittauksia, joista moni menee ohi.

Mutta sitten. Kirja ja henkilöt avautuvat hiljalleen kuin kamelian kukka (nyt tiedän minkälainen se on). Henkilöt ovatkin kaikessa pidättyväisyydessään ja korrektiudessaan vallan hersyviä! Kirjan kukkaan puhkeamista kannatti odottaa jopa noin 250 sivun verran, jolloin meno käy vallan villiksi. Enpä olisi arvannut, että tästä kirjasta löytyy vessahuumoria, olkoonkin se aika kuivaa ja syvällistä lajia!

Mieleni kehittelee epämääräisiä hypoteeseja. Ehkä arvioin määrän väärin ja painoin väärää nappia - mitä ylvästelyä, mitä omahyväisyyttä, Renée, kaksi lootusta niin mitättömälle aikaansaannokselle - ja nyt taivaan rangaistus iskee kuin salama ja kuurouttaa korvani. Olenko nauttinut liikaa, langennut hekumallisuuteen, johon tämä paikka viettelee, vaikka meidän kuuluisi pitää sitä epäpuhtaana? Olenko syyllistynyt kateuteen himoitsemalla ruhtinaallista vessapaperia itselleni ja saanko nyt vastaansanomattoman muistutuksen kuolemansynnistäni? Ovatko minun kömpelöt ruumiillisen työn tekijän sormeni tiedostamattoman vihamielisyyden ohjaamina kohdelleet kaltoin lootusnapin herkkää mekanismia ja käynnistäneet putkistossa järistyksen, joka uhkaa murentaa koko viidennen kerroksen?

Loppujen lopuksi pidin kirjasta yllättävän paljon. Kauniin kannen alta paljastui monisävyinen, haastava ja nautinnollinen, mutta myös hieman kriittinen ja opettavainen tarina. Asioille annettiin erilaisia näkökulmia kahden kertojan avulla. Huomioni kiinnittyi myös siihen, että kirjassa puhuttiin useaan otteeseen kauniisti lukemisesta. Mutta mikä se tuommoinen loppu oikein on, hä? Samoissa tunnelmissa oli myös Elma Ilona, joka luki kirjan äskettäin.


Sitaattikunniamaininnan saa:
Olin nähnyt isompien lasten seuraavan kirjojen sivuilta jotain näkymätöntä polkua kuin saman voiman liikuttamina ja ammentavan hiljaisuuteen uppoutuneena hengettömästä paperista jotain elävää.

Ranska on valloitettu! Pieni ranskalainen minussa ilakoi tästä kirjallisesta matkasta :)
TBR 3/100

Tässä vielä yksi siilikuvista, jota olen vaalinut viime kesästä asti tätä kirjaa ajatellen. Tätä kaveria (tai muitakaan siilejä) ei ole vielä tälle keväälle näkynyt, mutta kovasti täällä jo odotellaan!



20 kommenttia:

  1. Tuo sitaatti sai minut siihen tulokseen, että en halua lukea kirjaa :D. Monet ovat tätä kyllä kehuneet, mutta ei ehkä ole minun kirjani sitten kuitenkaan. Joten kiitos arviosta, joskus kirjablogit palvelevat lukijoita näinkin :).

    VastaaPoista
  2. Oi voi, mitenköhän mahtaa käydä. Olen hankkinut tämän joskus jostain halvalla ja nyt on kyllä sitaattien perusteella sellainen olo, että mitä ihmettä mä olen oikein mennyt tekemään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Janninna, ei kai auta kuin kokeilla :) Olisi kiva kuulla mitä sinä tästä ajattelet.

      Poista
  3. Mullekin tässä oli vähän liikaa tuota filosofiahömpötystä, mutta ihan ok kirja kuitenkin. Sofian maailman luin joskus nuorempana ja inhosin aina niitä "filosofisia" lukuja. Loppua kohden hyppäsin niiden osien yli ja luin vain ne osat, jotka veivät kirjan tarinaa ns. eteenpäin... ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, minä jouduin lukemaan muutamat noista filosofisista kohdista uudelleen, että sain ajatuksesta kiinni. Onneksi suurin osa oli kuitenkin suhteellisen ymmärrettävää ;)

      Minä en pysty hyppimään sivuja yli vaan luen kirjat kannesta kanteen ja koska kirjan jättäminen kesken häiritsee paljon, täytyy vain valmistautua henkisesti lukemaan Sofian maailma kokonaan joskus :D

      Poista
  4. Minäkään en pitänyt tämän kirjan filosofisuudesta yhtään, kauhean korkealentoisia ajatuksia. Tuntui että ne oli tungettu tarinaan väkisin, että se vaikuttaisi jotenkin "hienommalta". :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aletheia: Minullekin vähempi filosofisuus olisi riittänyt. Toisaalta sillä kuitenkin oli paikkansa kirjassa, varsinkin kun ottaa huomioon kirjailijan taustan.

      Poista
  5. Tulipas himo lukea tämä uudelleen!
    Ihanaa etten ole ainoa kirjahamsteri ;)

    Ps. Ihana siili <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ANNI, kyllä tämä varmasti kestäisi toisenkin lukukerran :) Filosofiset kohdatkin saattaisi nähdä erillä tavalla toisena hetkenä. Kirjan loppu kuitenkin oli sellainen, että en välttämättä lukisi uudelleen.

      Siili on tosiaan ihana <3

      Poista
  6. Hauskaa että tykkäsit! Mun makuun filosofiaa oli juuri sopivasti. Missään kohtaa ei juututtu märehtimään tiettyä ajatusta kovin pitkäksi aikaa, vaan pohdinnat oli mun mielestä istutettu tosi luontevasti kirjaan niin, että yleissävy jäi kuitenkin viihteelliseksi.

    Loppu ei ollut kyllä mieleinen mullekaan. Myh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maukka: Minä en itse asiassa tiennyt etukäteen, että filosofialla on noin suuri osa kirjassa :) Ehkä siksi alussa säikähdin sitä. Välttelin tarkoituksella kirjasta kirjoitettuja arvioita, en halunnut suuria ennakko-odotuksia ja vihjeitä juonesta.

      Kokonaisuutena katsottuna tarina nousi filosofisten pohdintojen yli ja hyvä niin :)

      Poista
  7. Tätä on kehuttu niin paljon, että vaikka myös minä pelkään filosofisuutta vähän, odottelen että saan kirjan käsiini (se on minulle luvattu eräässä paketissa).

    Ehkä sitä ei kuitenkaan turhaan ole filmattu ja kaikkea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Calendula, minusta kirjan filosofia on kuitenkin aika helposti ymmärrettävää. Toki vaatii vähän pureskelua, mutta ei mitään isompia analyyseja ja pohdintoja. Toivottavasti luet ja tykkäät :)

      Minua alkoi kiinnostaa kirjan pohjalta tehty elokuva.

      Poista
  8. Pidin tästä kirjasta aika paljonkin, sillä katsoin kaikki ranskankieliset (en ole lukenut ranskaa) elokuvatrailerit, mitä löysin. Täsäthän on siis tehty filmi ja se, millaiseksi olin kuvitellut Réneen oli aivan yksi yhteen.

    Loppu oli niin väärin, niin väärin. Tämä olisi voinut olla minulla loppuvuodesta listoilla toisella lopulla.

    Minulla on tykövetoa ranskalaiseen kirjallisuuten. Kokeile vaikka Anne Delbéen Camille Claudel - Kuvanveristäjän elämä tai Philippe Claudellin Hamraat sielut ja Varjojen raportti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena Lumi, minä olen lukenut ranskaa ja siksi myös elokuva kiinnostaisi, toki enemmän itse tarinan vuoksi.

      Totta, toisella lopulla kirja olisi ollut vielä ihanampi. Vai olisiko... Ehkä kirja ei silloin jäisi niin mieleen. Mielenkiintoista :)

      Kiitos suosituksista, ranskalaista kirjallisuutta voisin lukea enemmänkin!

      Poista
  9. Hei! Eksyin blogiisi etsiessäni, jälleen kerran, Siilin eleganssin kirjoittajan nimeä. Normaalisti etsin pääkaupunkiseudun kirjastojen HelMet-tietokannasta, mutta nyt päätin tehdä Google-haun. Et asu pk-seudulla, kun voit uusia viisi kertaa; meillä voi uusia enää kolme kertaa.

    Itse työskentelen kirjastossa ja vuoden alussa olen jopa poistanut, surukseni, Siilin elegansseja. Pakkohan välillä on poistaa, että uusia mahtuu tilalle.

    Kirja on upea, vinkkaan sen sairauslomalla olevalle henkilölle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, kiva kun eksyit tänne ja kommentoitkin :) En tosiaan asu pk-seudulla, vaan Suomi-neidon vyötärön korkeudella.

      Lähikirjastossamme on ollut poistokärry, josta on voinut ostaa itselleen kirjaston poistokirjoja 0,50 eurolla. Harmi vain kun se on toistaiseksi jäähyllä, vilkaisin sen jokaisella kirjastokäynnillä. Erityisesti Stephen Kingin Mustan tornin osat V-VII ovat olleet hakusessa.

      Siilin eleganssi on tosiaan aika upea :)

      Poista
  10. Minulla kävi samoin kuin sinulla eli ihmettelin pitkään että onko tämä ihana vai eikö, onhan tässä Pariisi ja kaikkea. Ja olihan siellä. Ihana Siilin eleganssi ja huumori. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linnea, hauska kuulla että lukukokemukset olivat noin samanlaiset, ristiriitaiset mutta plussan puolelle kallistuvat :)

      Poista