keskiviikko 10. elokuuta 2016

Joanne Harris: Riimut



Joanne Harris: Riimut
Otava, 2010 (2008)
572 sivua
Suomentanut: Inka Parpola
(Runemarks, 2007)
Luettu: 24.7.2016
Mistä: oma ostos


Joanne Harris on yksi luottokirjailijoistani silloin kun mieleni tekee lukea jotain vetävää, herkullista, hieman keveämpää ja tunteikasta. Riimut vaikutti kuitenkin takakantensa perusteella erilaiselta kuin muut Harrisin kirjat. Skandinaavisia jumaltaruja, riimumerkkejä ja taikuutta, kyllä kiitos! Harris on kertonut tarinan alunperin tyttärelleen iltasatuna, mutta onneksi se päätyi lopulta myös kansien väliin  luettavaksi.

Ragnarökistä, maailmanlopusta, on kulunut viisisataa vuotta. Vanhat ajat, tavat ja tarinat on haudattu mahdollisimman syvälle. Taikuus, mielikuvitus, salaperäisyydet ja jopa uneksiminen on pannassa ja kaikki normaalista poikkeava pyritään peittämään ja tuhoamaan. Sepän tytär Maddy Smith on koko ikänsä ollut ulkopuolinen ja kyläläisten hyljeksimä. Maddyn ympärillä on hänen syntymästään saakka tapahtunut kummia ja kuin näkyvänä tuomiona hänen kädessään on pahan merkki, riimumerkki, joka muistuttaa vanhasta, vaietusta ja kielletystä. Onneksi Maddyllä on yksi ystävä, kerran vuodessa kylään saapuva kulkija Yksisilmä, joka ottaa Maddyn suojiinsa, kertoo yhdeksästä maailmasta, maailmanlopusta, jumalista, riimuista ja Punaisen hevosen kukkulan uumenissa sijaitsevasta aarteesta, jonka tavoittelu vie Maddyn uskomattomalle matkalle.

     "Mutta sinähän sanoit, että kukkulan alla on aarre."
     "Jo vain", Yksisilmä vastasi. "Ja niin siellä onkin. Varhemman ajan aarre. Mutta ei se kultaa ole, Maddy, siellä ei ole ainuttakaan harkkoa, ei kultahippustakaan, ei edes nikkelipenniä."
     "Millainen aarre siellä sitten on?" Maddy tivasi.
     Yksisilmä oli hetken hiljaa. "Sitä kutsutaan Kuiskaajaksi."
     "Ja mikä se on?"
     "En voi kertoa sitä. Ehkä myöhemmin, kun olemme saaneet sen turvaan."
     "Mutta sinähän tiedät mikä se on, vai kuinka?"
     Yksisilmä pysytteli vaivalloisesti tyynenä. "Maddy", hän sanoi, "nyt ei ole oikea hetki. Tämä - aarre - saattaa osoittautua yhtä vaaralliseksi kuin se on arvokas. Jopa siitä puhumisessa on riskinsä. Ja monin tavoin saattaisi olla turvallisempaa, että se olisi pysynyt unessa ja unhoitettuna."

Kirjan alussa on tarinan taustaksi useampia karttoja, henkilöluettelo ja riimumerkkejä selityksineen. Nämä tulevatkin tarpeeseen lukumatkan varrella sillä Riimut on melkoinen tiiliskivi ja tarinaan mahtuu monta henkilöä, riimua, maailmaa ja tapahtumaa muistettavaksi. Tätä runsaudensarvea lukiessa täytyi keskittyä kunnolla. Kun pääsin tarinaan kunnolla sisälle en olisi millään malttanut laskea kirjaa käsistäni. Olin välillä eksyä juonen moniin mutkiin, mutta Harris palautti minut kerran toisensa jälkeen takaisin polulle, tosin loppupuolen kuohunta pyöritti minua sen verran, että toinen lukukerta kertaukseksi voisi tehdä hyvää. Kuka kukin on, keneen lopulta voi luottaa ja mikä tarkoitus kaikella on?

Tarinan ihmiset, jumalat ja muut olennot ovat kiinnostavia ja hauskoja. Jumalat käyttäytyvät paikoin kovin ihmismäisesti kun taas osa ihmisistä tuntuu nostavan itsensä lähes jumalten asemaan. Jonnekin näiden välimaastoon sijoittuvat kurittomat äijäkäiset tuovat tarinaan hauskan lisän. Pidin valtavasti rohkeasta ja päättäväisestä, mutta samalla herkästä ja epävarmasta Maddystä sekä yksinäisestä muukalaisesta Yksisilmästä, joka toi mieleeni professori Dumbledoren J. K. Rowlingin Harry Potter -sarjasta.

Riimut näyttää olevan sarjan aloitusosa, mutta jatko-osia (Runelight, 2011, The Gospel of Loki, 2014) ei ilmeisesti ole ainakaan vielä suomennettu mikä on harmi. Kustantajalle terveisiä, että jatkoa täällä odotellaan.


Sitaattikunniamaininnan saa:

Mutta täällä ei ollut päiviä ja ajalla tuntui olevan oma elämänsä, joka venyi kuin kutojan lanka pelkkää pimeyttä kehräävässä rukissa.

10 kommenttia:

  1. Minä luin tätä useita vuosia sitten, en muista kuinka pitkälle. Vieläkin muistan sen osuuden, että tykkäsin. Tunnelma ja miljöö olivat vahvoja. Löysin sitten pokkariversion vähän aikaa sitten omaan hyllyyn ajatuksella, että lukisin jossain vaiheessa kokonaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niina T., Riimujen maailmaan solahti kovin helposti, ihan harmitti jos lukeminen piti keskeyttää. Toivottavasti löydät tälle lukuajan :)

      Poista
  2. Minulla odottaa hyllyssä yksi Harrisin kirja, hänen tyylinsä on miellyttänyt parissa kirjassa. Ehkä laitan tämänkin johonkin korvan taakse, jos sattuisi vaikka kirjastossa eteen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Krista, en muista olitko lukenut Harrisin suklaatrilogian? Jos et niin voin suositella (Pieni suklaapuoti, Karamellikengät, Persikoiden aikaan) :) Riimut on erilaista Harrisia, mutta hyvä siis tämäkin.

      Poista
  3. Itse olen lukenut Harrisin kirjan Pieni suklaapuoti parisen vuotta sitten lomalukemisena. Muistelen pitäneeni siitä. Tästä sainkin inspiraation laittaa jonkun hänen kirjansa TBR-listalle. Ehkä joku vähän lyhyempi, yli 500 sivun kirjat menee itsellä jo yleensä vähän liian pitkiksi.

    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiia, jos tykkäsit Pienestä suklaapuodista niin lue ihmeessä myös jatko-osat (Karamellikengät ja Persikoiden aikaan)! Ihanan herkullinen sarja :)

      Poista
  4. Pistän tästä nyt itselleni ylös lukuvinkin (kiitos!), ja vaihtarina annan sinulle myös lukuvinkin: luepa Kazuo Ishiguron uusin romaani, Haudattu jättiläinen! Se on muinaiseen Britanniaan sijoittuva fantasiakertomus, jossa on samaa henkeä kuin millaisen kuvan Riimuista tästä tekstistäsi sain. Ishiguron teksti taitaa olla verkkaisempaa ja tarina suoraviivaisempi, mutta aivan tavattoman hieno, tykkäsin todella paljon. Aion blogata siitä seuraavana kirjanani (tosin sitä ennen taitaa tulla 1-2 teatteri- tai muuta taidejuttua). :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä Sara ja kiitos vaihtarista, pistän mieleen :) Ishiguroa en olekaan lukenut, pitäisi kyllä, Haudattu jättiläinen kuulostaa aika kiinnostavalta. Käyn sitten kurkkaamassa arviosi kirjasta (ja toki myös taidejutuista).

      Poista
  5. Blogissani on sinulle haaste!
    http://sheferijm.blogspot.fi/2016/08/liebster-award-haastepohdintoja.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos muistamisesta Aino :) Yritän vastata josain vaiheessa.

      Poista