maanantai 19. elokuuta 2013

Enid Blyton: Viisikko retkellä - Lukumaratonilla luettua

Huh. Tulipahan todistettua, että ei tosiaankaan ole minun juttuni kerätä luettuja kirjoja jonoksi postausta odottamaan. Onneksi tämä on viimeinen lukumaratonilla lukemani kirja, joten pian pääsen palaamaan normaalirutiineihin.




Enid Blyton: Viisikko retkellä (#10)
Tammi, 1987
155 sivua
Suomentanut: Lea Karvonen
(Five on Hike Together, 1951)
Luettu: 1.8.2013 (1. lukumaratonilla)
Mistä: kirjastosta


Leon ja Dickin ylimääräiset vapaapäivät koulusta sattuvat yksiin Annen ja Paulin (eli Paulan, muistinvirkistystä tarjolla täällä) kuukausiloman kanssa. Mitäpä muutakaan viisikko tekee kuin lähtee retkelle, tällä kertaa jalkaisin, suuntana tyttöjen ja poikien koulujen välinen kanervakangas. Tim-koira loukkaa itseään juututtuaan kaninkoloon, joten Paulin ja Leon on lähdettävä tarkistuttamaan Timin kuntoa Annen ja Dickin jatkaessa matkaa edeltäsovittuun majapaikkaan. Paha vain, että sisarukset menevät huonojen ohjeiden myötä pimeässä ja sateessa harhaan ja joutuvat aivan väärään maalaistaloon. Yöllä Dick saa oudon viestin, joka saa serkukset aluksi ymmälleen, mutta pian innostumaan selvittämään sen merkitystä.

     - Tässä saat tiedotuksen Nailerilta, ääni sanoi. - Kaksi puuta. Synkkä vesi. Nenäkäs Jane. Ja Maggie tietää sen myös. Nailer lähetti tämän sinulle. Maggie on myös saanut yhden.
     Paperinpala lepatti sisään ikkunasta. Dick poimi sen ihmeissään lattialta. Mitä ihmettä tämä oikein merkitsi? Näkikö hän unta?

Muistin seikkailun hyvin edelliseltä lukukerralta lapsuudestani ja tarina vei mukanaan samalla varmuudella kuin silloin, ehkä hieman vähemmällä jännityksellä. Hajoavasta ryhmästä ja väärässä paikassa väärään aikaan -tilanteesta liikkeelle lähtevä seikkailu oli mukavaa luettavaa siitäkin syystä, että sain lukea sen kerralla alusta loppuun eikä minun tarvinnut muistella mihin jäin. Upeat maisemat, syksyinen vaihteleva sää, kammottavat kellot karanneesta vangista tiedottamiseksi, syrjäinen maalaistalo, salaperäinen viesti ja tulipalon tuhoama rauniotalo järven rannalla saivat kääntämään sivun toisensa jälkeen ja lähes unohtamaan keksit lautaselle.

Myös sarjaa minun laillani uudelleen lukevalle Ainolle tämä(kin) osa oli mukavaa luettavaa.


Sitaattikunniamaininnan saa:

Voimme kulkea siellä "mihin ysikään ihmiskäsi ei ole laskenut jalkaansa" vai kuinka se kuuluu.

13 kommenttia:

  1. Voi, minäkin muistan, miten Tim loukkasi itsensä. Mutta onko tämä se Viisikko, jossa Timillä on sellainen iso kauluri vai onko se joku muu? Meillä on luettu SOS:eja tänä kesänä. Odotan, että esikoiseni innostuisi Viisikoista. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, Tim ei loukannut itseään tässä pahasti vaan vaati ainoastaan pientä niksautusta ja oli pian taas ennallaan. Se kauluri tosiaan oli Timillä, mutta jossain toisessa osassa. Minäkin muistan sen, mutta en sitä missä näistä lukuisista osista se oli.

      Teillä ollaan siis päästy seikkailujen makuun :) Minäkin odotan innolla lasteni Viisikko-innostusta :)

      Poista
  2. En ole lukenut tätä, mutta huomiona seuraavaa :)

    Lapsena luki jotakin kirjaa päiviä, ehkä viikkoja, nyt ne tulee luettua ehkä tunnissa tai parissa. Jotenkin kaipaan sitä aikaisempaa aikaa, vaikka on hyvä taito osata lukea nopeasti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokke,ihan totta. Tosin minulla tulee nyt harvoin luettua kirjaa päivässä tai edes parissa, lukuhetket ovat nykyään kovin katkonaisia joten kirjan parissa vierähtää hetki jos toinenkin :) Siksi olikin mukava kokeilla lukumaratonia kun sai ajan kanssa keskittyä lukemiseen. Tosin nytkin oli useita keskeytyksiä lasten ollessa osan ajasta kotona. Viisikot kyllä lukee parissa tunnissa, vaikka olisikin keskeytyksiä :)

      Poista
    2. Itsekin ehdin lukea nyt vähän, mutta pidän hitaasti lukemisesta tai siitä, että illalla voi jatkaa tarinaa.

      Poista
  3. Viisikko retkellä on kyllä Viisikko-seikkailu parhaimmasta päästä. Seikkailu, jossa Timillä oli kauluri on Viisikko löytää jäljen.
    Nyt en ole vähään aikaan Viisikkoja lukenutkaan, mutta palaan taas loppuihin kirjoihin, kun kaipaan pientä irtiottoa muista lukemisista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aino, tämä on yksi minunkin suosikeistani! Kiitos tuosta "kaulurifaktasta" :) Kyseinen kirja näemmä onkin minulla pian lukuvuorossa.

      Viisikot tosiaan toimivat hyvänä irtiottona muiden kirjojen välissä tai lukujumin laukaisijana.

      Poista
  4. Voi että, luulen että on melkein pakko lukea jokin Viisikko tässä lähiaikoina. Pitkään ollut jo mielessä, mutta en ole saanut mentyä kirjastoon Blytonin kohdalle. Sitä paitsi, ne eivät taida edes olla siellä, missä ne olivat ennen vanhaan, kaksikymmentä vuotta sitten! Kauheaa! =D Pitää varmaan pyytää kartta kirjastotädeiltä, että löytää perille. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, kirjastokartta olisi minullakin joskus tarpeen :D Olikohan vasta viime vuonna kun löysin kirjastomme runo-osaston! Toivotan onnea Viisikon metsästykseen, näitä on sen verran kiva lukea, että eiköhän se ole pienen etsinnän arvoista ;)

      Poista
  5. Voi, muistan omasta lapsuudesta näitä kirjoja suurella lämmöllä. Meillä oli tapana, illalla kokoonnuttiin yhdessä jonkun sänkyyn :) ja vanhemmat lukivat Viisikkoja meille. Sitten vähänä isompana luin ne uudestaan myös itse. Ja odotan ihan hirmuisen paljon, että omat lapset ovat sen verran isompia, että voimme aloittaa Viisikko perinteen! On myös todella monta muuta kirjasarjaa joita aion omille lapsilleni lukea. Uppo-Nallet ja Mauri Kunnaksen kirjat on jo aloitettu, samoin kuin Heinähattu ja Vilttitossu....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kielo, ihana lapsuusmuisto <3 En ole ihan varma lukiko veljeni minulle Viisikkoja silloin kun olin pienempi, mutta melko varhaisessa vaiheessa aloin lukea niitä itse. Minäkin odotan innolla sitä, että tytöt pääsevät Viisikoiden pariin, siis sikäli mikäli niistä kiinnostuvat :) Heinähattua ja Vilttitossua on luettu meilläkin ja nuorempi neiti on lukenut itse Kunnakselta Seitsemän koiraveljestä jo kahdesti läpi. Kivoja lukuhetkiä on varmasti luvassa niin teillä kuin meilläkin :)

      Poista
  6. Äh, nyt tekisi mieli itsekin lukea joku lapsuudensuosikki. Neiti Etsivä odottaisi minua kirjahyllyssä, kirjasto on tietenkin pullollaan kaikkea vanhaa hyvää. Yksinkertaisesti välillä vain tulee sellainen fiilis, että vain ja ainoastaan joku lastenkirja käy ja ennen sitä lukeminen ei edisty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. sonja, Viisikot ja varmasti muutkin lapsuuden suosikit tosiaan toimivat hyvin lukujumin poistajana ja välipalana muiden kirjojen välillä :) Neiti Etsivän pariin olisi mukava palata, mutta sitä/niitä ei ole vielä tarttunut mukaan kirjastosta.

      Poista