lauantai 29. joulukuuta 2012

Stephen King: Unensieppaaja

 


Stephen King: Unensieppaaja
(Dreamcatcher, 2001)
Tammi 2001
562 sivua
Luettu: 26.12.2012
Mistä minulle: oma ostos (miehelle joululahjaksi)


Stephen Kingin Unensieppaaja on odotellut (uudelleen)lukuvuoroaan jo pitkään ja samalla King -lukuprojektini on ollut hieman jäissä. Halusin lukea Unensieppaajan "oikeaan" aikaan marraskuussa, jonne pääosa kirjan tapahtumista ajoittuu. Aloitin kyllä lukemisen tuolloin, mutta olen lukenut kirjaa hitaasti Kingin tyylistä nautiskellen ja aika kului kuin huomaamatta joulukuun loppupuolelle.

Joe "Beaver" Clarendon, Pete Moore, Henry Devlin ja Gary "Jonesy" Jones ovat olleet ystäviä lapsesta saakka. Lapsuusvuosinaan he pelastivat kehitysvammaisen Douglas "Duddits" Cavellin isojen poikien kynsistä, jolloin myös Duddits liittyi omalla tavallaan heidän joukkoonsa. Vaikka tarina keskittyy marraskuun 2001 tapahtumiin palaavat ystävykset muistoissaan myös 1970-1980 -luvuille, aikaan jolloin he tutustuivat Dudditsiin, näkivät yhteisen unen ja tekivät urotyön Duddits apunaan. Menneisyydellä onkin osansa nykyhetken tapahtumiin.

Vuosien kuluessa Duddits on jäänyt hieman taustalle. Alkuperäinen nelikko käy edelleen aina marraskuussa Clarendonin mökillä Jeffersonissa metsästämässä. Kun metsästyksen aika koittaa on Jonesy ampua ampumalavaa lähestyvän miehen peurana. Pian Jonesy jo katuu ettei ampunut miestä, sillä McCarthyksi esittäytyvässä miehessä on jotain pahasti vialla. Ongelma on kuitenkin laajempi kuin ystävät osaavat kuvitellakaan. Metsän eläimet pakenevat, nainen istuu liikkumatta keskellä tietä ja mökin yllä lentää helikopteri, josta ilmoitetaan alueen olevan karanteenissa.

     Henry astui graniittilohkareelle tietäen että hän oli tullut mökkiin viimeisen kerran, tuntien kaikkien  menneiden vuosien painon - naurut, jutut, oluet, ruohon silloin tällöin, ruokatappelun vuonna 1996 (vai olisiko ollut 1997), laukaukset, ruudin ja veren kitkerän hajusekoituksen, joka oli metsästyskauden merkki, kuoleman, ystävyyden ja suurenmoisen lapsuuden hajun.
     Hän seisoi kynnyksellä ja nuuhkaisi taas. Haju oli paljon vahvempi ja nyt pikemmin kemiallinen kuin eloperäinen kenties siksi että se oli niin vahva. Hän katsoi sisään. Lattiallakin oli sitä homeista mönjää, mutta se ei peittänyt lautoja. Sen sijaan se oli kasvanut navahomatolla niin paksuksi, että kuviota oli vaikea nähdä. Oli selvää että mönjä menestyi paremmin lämpimässä, mutta se kasvoi pelottavan nopeasti.

Mikäli Stephen King on ennestään outo kirjailija en välttämättä suosittele lukemaan ensimmäisenä Unensieppaajaa. Jos sattuu olemaan raskaana tai kärsimään vatsavaivoista voi olla järkevää jättää kirja myöhempään ajankohtaan. Tämä avaruusolioiden, eräänlaisten loisten, paskan, veren ja muiden epämääräisten eritteiden värittämä kirja ei ole Kingiä parhaimmillaan, vaikka tarina itsessään onkin ihan hyvä ja jännittävä. Jos edellämainitut aiheet eivät häiritse kannattaa tämä(kin) Kingin kirja lukea, tosin kannattaa varautua siihen, että King ei kohtele päähenkilöitään silkkihansikkain ja "sankari selviää aina" -säännön voi aivan hyvin unohtaa.

Jos heillä olisi kerho, sen tunnuslause olisi SPEP. (---)
     Samaa paskaa, eri päivä.

Välillä minua vaivasi epämääräinen tuttuus, kunnes huomasin Jonesyn tilan muistuttavan hieman Stephenie Meyerin Vieras -romaanin asetelmaa Melanien osalta (anteeksi salaperäisyyteni, mutta yritän olla paljastamatta liikoja. Vieraasta ja Melaniesta enemmän täällä). Tarinan loppuratkaisu tuntui osittain hieman sekavalta ja jouduin miettimään sitä hetken jos toisenkin. Silti olin kannet suljettuani tietyllä tapaa ihastunut, tosin vähemmän kuin yleensä Kingiä luettuani, avaruusoliot eivät vain ole suosikkiaiheitani. Morrekaan ei hirveästi ihastunut Unensieppaajaan.

King kuvaa inhottavuuksien ja jännityksen lomassa ystävyyttä lämpimästi ja kipua sekä selviytymistä todentuntuisesti. Kingillä onkin jälkimmäisistä omakohtaista kokemusta, sillä hän on kirjoittanut Unensieppaajan sen jälkeen kun itse selvisi lähes kohtalokkaasta auto-onnettomuudesta vuonna 1999. Saatesanoissa King kertookin kivuistaan ja siitä kuinka ne seurasivat myös tarinaan. Onneksi King selvisi ja kirjailijan ura jatkui.

King-lukuprojektini jatkuu taas ensi vuonna, samoin kuin TBR100 -listan (joka sisälsi myös Unensieppaajan) lukeminen. So American -haaste sen sijaan ei jatku, Unensieppaaja on viimeinen kirja, jonka ehdin haasteeseen lukea.


Sitaattikunniamaininnan saa:

Sinä olet unensieppaaja, etkö olekin?

15 kommenttia:

  1. Tulipas elävästi kirjan jutut mieleen, vaikka tämän lukemisesta minulla on jo vuosikausia!

    Ei tosiaan parhainta Kingiä, mutta hyvää kuitenkin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susa, muistelen tämän olleen yksi vähiten hyvä lukemistani Kingeistä, en voi edes sanoa "huonoin" kun eihän King huonoa kirjoitakaan ;)

      Poista
  2. Hih, "eihän King huonoa kirjoitakaan", siitä on pakko olla samaa mieltä. Minustakaan tämä ei ole herran huippuja, mutta skaala on toinen kuin useimmilla muilla kirjailijoilla.... itse pidin avaruusolennoista, mutta tässä oli muuten sellaista tiettyä sekavuutta, joka vähän häiritsi, ja lapsikuvauksena Se on ylivoimaisesti parempi.

    (Tästä tehty elokuva oli minusta todella ala-arvoinen. Kaameaa ryönää... :D)

    VastaaPoista
  3. Minäkin uhkauksistani huolimatta katsoin elokuvan. Booksy on oikeassa; Unensieppaaja on ehkä King-filmatisoinnista ala-arvoisin ja surkein.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Booksy ja Morre, Unensieppaaja elokuvana todellakin oli aika kuraa ;)

      Mitä noihin avaruusolioihin tulee, minuakin häiritsi tässä niitä enemmän tarinan (lopun) sekavuus. Esim. Uneton yö -kirjan "avaruusoliolääkärit" (vai olivatko ne edes avaruusolioita, apua...) olivat oikein onnistuneita hahmoja.

      Se tosiaan oli oivallinen lapsikuvaukseltaan :)

      Oikeastaan tekisi mieli tarttua jo seuraavaan Kingiin... Yritän kuitenkin malttaa mieleni ;)

      Poista
  4. Tätä olin jo odottanut! =D Kiva oli lukea ajatuksiasi. Minähän olen nähnyt leffan - kerran, me jostain kummallisesta syystä omistamme sen DVD:nä - ja täytyy sanoa, etten paljon muista siitä, muuta kuin että joitakin avaruusörvelöitähän siinä oli ja näyttelijä Damian Lewis. Kirjan aion lukea sitten joskus, jos sen vielä jostain saan käsiini; omassa pikkukirjastossani sitä ei ainakaan enää ole.

    Unettoman Yön luin muuten toissa syksynä, tykkäsin siitä tosi paljon. Se on jäänyt vahvasti mieleen. =D

    Ihanaa Uutta Vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene K, sait odottaa hetken jos toisenkin tätä postausta ;D Minä en edes muista leffaa kovin tarkkaan, lukuunottamatta sitä että se oli huono. Katson kyllä uudelleen jos tulee joskus vastaan, ihan muistin virkistykseksi. Wikipedia tiesi kertoa leffassa olevan mm. Morgan Freemanin ja Donnie Wahlbergin.

      Minä luin Unettoman yön 2010 (muistaakseni ennen blogia) ja tykkäsin minäkin paljon.

      Poista
  5. Minä en ole tästä tehtyä leffaa nähnyt, mutta olen kuullut niin monesta lähteestä sen olleen huono, että en tiedä olenko edes mitään menettänyt.

    Olen pitänyt vähiten niistä Kingin teoksista, joissa on mukana avaruusolioita. Joten tämä tulee varmasti aikoinaan sijoittumaan sinne samaan kastiin, kun tämän ehdin lukemaan. Silti täytyy tosin yhtyä siihen, että Kingin kirjoittama 'huono'kin on yleensä parempaa kuin suurimman osan kirjailijoiden 'ihan ok' on. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riina, King painii minun mittapuullani vähän eri kastissa muihin kirjailijoihin verrattuna, mutta on kiva huomata että niin tuntuu olevan joillain muillakin ;)

      Toivottavasti ehdit Unensieppaajan pariin pian!

      Poista
  6. Mun on pitänyt jo pitkään tutustua Kingiin, mutta ehkä tämä ei ole se kirja, josta kannattaa lähteä liikkeelle :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee Annika K, pääsen suosittelemaan sinulle Kingiä :) Esimerkiksi Eksyneiden jumalasta on hyvä aloittaa. Se ei ole paksuimmasta tai kauheimmasta päästä, joten on ikään kuin sellainen pehmeä lasku Kingin kauhujen maailmaan :) Tietenkin jos haluat kunnianhimoisemman projektin niin ala lukea ilmestymisjärjestyksessä ;)

      Poista
  7. Minä en taasen ole lukenut tätä kirjaa, mutta elokuvan olen katsonut. Se oli melko sekava ja vaikka kauhun ystävä olenkin, niin meni hieman yli.

    Kingiltä olen lukenut useita kirjoja, mutta jostain syystä "hylkäsin" Kingin jossain vaiheessa. Lukemieni kirjojen perusteella hänellä on melko epätasalaatuista tuotantoa: osa siis erinomaisia, osa sitten jotain ihan muuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elegia, minä löysin Kingin varmaan joskus ala-asteen lopun tai yläasteen alun aikoihin ja yhä vain jaksan miehen kirjoja lukea, jopa useampaan kertaan :) Enkä osaa tunnustaa yhtään kirjaa huonoksi, ainoastaan ei niin hyväksi ;)

      Poista
  8. Olen vissiin joku kummallinen poikkeus sillä tykkäsin tästä tehdystä leffasta kauheasti ja itse kirjakin on yksi King-suosikeistani:)

    Onnellista Uutta Vuotta tännekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Salka, "soraäänet" ovat aina tervetulleita :) Olisihan se kummallista ja tylsää jos kaikki pitäisivät samoista kirjoista/elokuvista.

      Hyvää uutta vuotta sinullekin :)

      Poista