Art Spiegelman: Maus - I Selviytyjän tarina,
II Ja täällä vaikeudet alkoivat
(Maus - A Survivor´s Tale
I: My Father Bleeds History, 1986,
II: And Here My Troubles Began, 1991)
I: My Father Bleeds History, 1986,
II: And Here My Troubles Began, 1991)
WSOY, 2003
294 sivua (159+135)
Spiegelmanin Mausia on suositeltu blogissa jos toisessa ja sitä kautta kiinnostuin siitä itsekin. Kun So American -haasteen emäntä Karoliina vielä vahvisti, että Maus hyväksytään kyseiseen haasteeseen päätin tarttua tilaisuuteen ja lukea tämän kahden sarjakuva-albumin yhteisniteen samantien.
Art Spiegelman kertoo vanhempiensa toisen maailmansodan aikoihin sijoittuvan tarinan sarjakuvamuodossa. Tarina kulkee kahdessa aikatasossa: Artin haastatellessa isäänsä sarjakuvaansa varten ja Artin isän, Vladekin, muistoissa 1930-luvulta eteenpäin. Spiegelman ei ole ottanut tarinaansa aivan perinteistä näkökulmaa vaan hän on luonut kauheuksiin kehittyvän kissa-hiiri -leikin. Spiegelman on piirtänyt juutalaiset hiirinä ja saksalaiset kissoina. Tarinassa vilahtaa lisäksi muutamia muitakin eläimiä.
En tiedä johtuiko juuri tuosta valitusta eläinnäkökulmasta, mutta juutalaisten huononevat olot ja keskitysleirien hirveydet eivät yltäneet iholle asti siinä mittakaavassa kuin voisi aiheen puolesta olettaa. Jos kirjan puoliväliin mennessä tällaisia vaikuttavia tai pysäyttäviä kohtauksia (tässä tapauksessa yksi ruutu) oli vain yksi, on se minusta aika vähän. Loppua kohden tarina hiipi hieman lähemmäs, mutta edelleen laimeammin kuin olisin odottanut. Pidinkin enemmän pojan ja isän, Artin ja Vladekin välisistä keskusteluista ja nykyajan tapahtumien kuvaamisesta. Vladek, tuo itara, jääräpäinen ja jopa rasistinen vanhus oli mielenkiintoinen hahmo.
Entäpä piirrosjälki? Vastakkainasettelu jatkuu myös värien käytössä, sillä Spiegelman on käyttänyt vain mustaa ja valkoista. Pidin ratkaisusta, sillä tämä tarina ei kaivannut muita värejä. Olisin toivonut hahmoihin enemmän persoonallisuutta, valitettavasti hiiret eivät juurikaan erottuneet toisistaan ulkoisesti ja heidän tunnistaminen oli paikoin hankalaa. Lisäksi ärsytystä aiheutti Vladekin töksähtelevä puhe, jossa toistui omistusliitteen puuttuminen (hah, minäkin muka paras puhumaan tästä!), esimerkiksi "minun silmä" ja "teidän vasen silmä", mutta saattoihan se olla tahallinen tehokeinokin. Mene ja tiedä. Huomasin siis keskittyväni välillä aivan epäoleellisiin asioihin. Kirja olisikin saattanut sopia paremmin teini-ikäiselle minulle.
Kirjainten virrassa -blogin Hanna kirjoitti hiljattain samantapaisista tuntemuksista Riikka Ala-Harjan Maihinnousu -romaanin arviossaan. Sainkin hänen pohdinnastaan vertaistukea Mausin lukemiseen ja sen aiheuttamiin tuntemuksiin sekä myös tämän postauksen tekemiseen. Se, että en hirveästi pitänyt tästä rankka-aiheisesta kirjasta ei varmasti tee minusta sen huonompaa lukijaa tai ihmistä. Olen silti iloinen, että luin kirjan. Spiegelmanien tarina ansaitsi tulla kerrotuksi.
Kannattaa kurkata myös Booksyn, Sallan ja Minnan arviot.
So American -haaste
Voi, harmi että tämä ei kolahtanut, mutta olen melkein varma, ettei se tee sinusta huonompaa ihmistä.... :D
VastaaPoistaUskon että Vladekin murteellinen puhetapa ja hiirien jonkinasteinen ilmeettömyys ovat tarkoituksellisia tehokeinoja. Tai siis, oletin itse niin, mene ja tiedä.
Muuten, hauskaa tuo mitä sanot teini-ikäisestä sinusta; minä taas luulen, että teini-ikäinen minä ei olisi pitänyt tästä ollenkaan. En ole varma miksi, intuitiota vain. Harmi ettei voi testata. :-)
Booksy: Huh, ainakin yksi (ennakoiva) "synninpäästö" plakkarissa ;)
PoistaHmm... Taas tulisi aikakone tarpeeseen, voisi käydä testaamassa kirjan vaikutusta eri aikoina ;D
Minä luin tämän muutama vuosi sitten ja pidin kovasti, en tiedä miten kävisi, jos lukisin sarjakuvan vasta nyt. Minäkään en muista, että tarina olisi ihan iholle asti päässyt, mutta toisaalta se oli ehkä ihan vain hyvä. Yleensä samaan aiheeseen liittyvät kirjat/elokuvat/yms aiheuttavat sellaista ahdistusta, jonka kanssa saa elää pitkään lukemisen jälkeen. Tämän kanssa välttyi pahimmalta ja sai vähän säästellä itseään. Minä siis olen aikoinaan lukenut lähes pakkomielteisesti kaikkea toiseen maailmansotaan liittyvää.
VastaaPoistaKatri, toiseen maailmansotaan liittyvät kirjat ovat kuuluneet minunkin lukemistooni erityisesti teinivuosina. Maus voisi toimia paremmin sellaiselle, joka on aiheesta lukenut vähemmän, ikään kuin ajatusten herättelijänä.
PoistaMinulle tämä oli tosiaan ihan hirveän suuri elämys. Luin nämä kymmenisen vuotta sitten, mutta olen varma, että pitäisi edelleen paljon. Luin nämä englanniksi, enkä halua kokeillakaan suomeksi, mutta ainakin alkukielellä isän puhe oli selvästi maahanmuuttajan murteellista englantia, siis tahallisesti (kirjailijan osalta) ns. epäpuhdasta kieltä.
VastaaPoistaHarmi, ettei toiminut sinulle, mutta mikään ei ole kaikille!
Karoliina, englanniksi tämä olisi varmasti toiminut paremmin. Hassua miten joihinkin epäoleellisiin asioihin sitä tulee takerruttua, vaikka mietinkin että se voi olla tehokeino ja tietoinen ratkaisu.
PoistaTotta, kaikille sopivaa kirjaa ei olekaan :)
Ajaton klassikko ja ei turhaan. Itselläni on tästä hyllyssä kovakantinen englanninkielinen versio, ja jos jonkin sarjakuvan aion luetuttaa/ehdottaa tyttärelleni niin se on tämä.
VastaaPoistaPS. Vastavierailulla. Käyppä toistekin.
Artsi, ymmärrän Mausin klassikkoaseman vaikka ei ihan minun sydämeeni asti yltänytkään. Hienoa, jos Maus päätyy tyttärellesikin luettavaksi!
PoistaKiva kun kävit vastavierailulla. Lisäsin blogisi lukuluettelooni, joten tulen lukemaan juttujasi jatkossakin.