perjantai 21. joulukuuta 2012

Roald Dahl: Jali ja suklaatehdas

Ennen kuin pääsen varsinaiseen asiaan ilmoitan pienestä päivityksestä bloggaustapoihini: Lisään kirjan tietojen perään päivämäärän jona olen kirjan lukenut sekä tiedon mistä kirja on minulle tullut. Näillä on merkitystä itselleni listahulluuden tilastotietojen takia ja jälkimmäisellä lisäksi ihan yleisen avoimuuden takia. Olen aikaisemminkin maininnut arvostelukappaleet, mutta tästä lähtien ne näkyvät kirjan tietojen yhteydessä.




Roald Dahl: Jali ja suklaatehdas
Kuvittanut: Quentin Blake
(Charlie and the Chocolate Factory, 1964)
Otava, 2009
187 sivua
Luettu: 18.12.2012
Mistä minulle: kirjastosta


Suklaa ja kirjat kuuluvat ainakin minulla olennaisena osana jouluun, mikä sen parempaa kuin yhdistää ne! Jali ja suklaatehdas on minulle ennestään tuttu ainoastaan Tim Burtonin ohjaamasta samannimisestä elokuvasta (jonka osaan lähes ulkoa), jota tähdittää iki-ihana Johnny Depp. Maija Kirjojen keskeltä on useaan otteeseen hehkuttanut Roald Dahlin kirjoja ja nyt viimein sain aikaiseksi tarttua vinkkiin. Julistan täten suklaisen joulun alkaneeksi!

Jali, köyhän perheen poika, asuu vetoisessa pienessä talossa äitinsä, isänsä ja neljän isovanhempansa kanssa. Pojan suurin herkku on suklaa, jota hän saa yhden levyn aina syntymäpäivänään. Suklaan tuoksusta Jali voi sentään nauttia päivittäin kulkiessaan kouluun läheisen suklaatehtaan ohitse.

Tehtaan omistaja Villi Vonkka järjestää kilpailun, jossa hänen valmistamiinsa suklaalevyihin on piilotettu viisi kultaista pääsylippua. Näiden pääsylippujen löytäjät vanhempineen pääsevät tutustumaan päiväksi tuohon salaperäiseen suklaatehtaaseen ja saavat lisäksi lähtiessään mukaansa makeaa mahan täydeltä. Jali on yksi onnekkaista lipun löytäjistä ja yhdessä isoisä Justuksen kanssa hän pääsee tutustumaan Villi Vonkkaan, tehtaan erikoisiin työntekijöihin Umppa-Lumppiin ja mitä ihmeellisimpään makeismaailmaan, joka tuntuu jatkuvan maan alla silmänkantamattomiin.

     He sujahtivat mustan oven ohitse. VARASTO NUMERO 71, luki siinä. KAIKENLAISIA JA KAIKENKOKOISIA VISPILÖITÄ.
     >>Vispilöitä!>> huusi Marina. >>Mitä ihmettä niillä tehdään?>>
     >>Vispataan tietenkin kermaa>>, sanoi herra Vonkka. >>Mitenkäs kermaa muka voisi vispilöidä ilman vispilöitä? Ei vispilöity kerma ole vispilöityä eikä kuohuvaa, jollei sitä vispilöidä vispilöillä. Ihan niin kuin ei munakokkelikaan ole munakokkelia, jollei sitä ole kokkeloitu kokkelipannussa. Soutakaa, sanon minä!>>

Voi että. Voi että! Lukemisesta on jo muutama päivä, mutta edelleen tuntuu, että en osaa sanoa kirjasta muuta. Minä rakastan Tim Burtonin elokuvaa ja nyt myös tätä kirjaa! Villi Vonkan hieman omituinen käytös, Umppa-Lumppien hauskat laulut, sanailottelu ja koko herttainen sekä pikkuisen vinksahtanut tarina veivät mukanaan enkä ollut malttaa laittaa nukkumaan. Taas löytyi kirja, jonka haluan omaan hyllyyn. Mieluiten kuitenkin elokuvakannella.

Kirja ei ole makeasta nimestään ja tapahtumapaikastaan huolimatta pelkkää sokerikuorrutusta ja lapsille suunnattua ilottelua. Dahlin tarina sisältää kritiikkiä sellaisia vanhempia kohtaan, jotka hemmottelevat lapsensa pilalle, heihin, jotka unohtavat rajat ja kuvittelevat kaikensallivan rakkauden riittävän. Kritiikki lausutaan kirjassa iloisten Umppa-Lumppien suulla laulujen muodossa. Kirja antaakin paljon sekä aikuisille että lapsille. Lisäksi tarinan taustalla on ripaus todellisuutta, sillä Wikipedian mukaan Villi Vonkan hahmo perustuu löyhästi brittiläiseen makeisvalmistaja Cadburyyn.

Minäkin tahdon annoksen Vonkan supervitamiinisuklaata! Silläkin uhalla, että se sisältää Vonkka-vitamiinia Jos et tiedä mitä tuosta vitamiinista seuraa niin ota selvää ja lue kirja. Suosittelen. Kannattaa lukea myös Maijan arvio, jossa sivutaan myös sekä alkuperäistä että Burtonin filmatisointia. Jalin tarinalle löytyy myös jatkoa, toivottavasti Jali ja lasihissi löytyy kirjastosta!


Sitaattikunniamaininnan saa:

Ja kaikkein eniten hänen mielensä teki SUKLAATA.

Tässä vielä jälkiherkuksi kurkkivat karkit mangustit, uusi magneettinen kirjanmerkkini. Norsujen, koalojen (koalien?) lisäksi olen heikkona näihin pieniin uteliaannäköisiin otuksiin. Ei tarvinnut kahta kertaa miettiä ostopäätöstä kun näin tämän ihanuuden ♥. Eikä tipahda vahingossa kirjan välistä.



12 kommenttia:

  1. Minullakin on syvä ja outo heikkous mangusteihin: En ikinä kyllästy katsomaan luonto-ohjelmia näistä eläimistä.

    Lumoavaa joulua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä Leena, jos tv:stä tulee mangusteja istun kuin tatti katsomassa :)

      Rauhallista ja lumoavaa joulua <3

      Poista
  2. Oi! <3 Tämä pitäisi lukea. Olen lukenut jotain Dahlia (niin aikuisten kuin lastenkin kirjoja) ja pitänyt kovasti. Lisäksi minäkin rakastan Tim Burtonin elokuvia, Jali ja suklaatehdas on mainio.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, yksi painava sana sinulle: lue! <3 Minä aion lukea lisää Dahlin kirjoja, Jalin ja lasihissin ensimmäisenä. Tim Burtonin versio Jalista ja suklaatehtaasta on mainio, samoin kuin suurin osa Burtonin elokuvista :)

      Poista
  3. Heippa!

    Oletko nähnyt kyseisen leffan? Tuli mieleen tätä tekstiäsi lukiessa, että olisipa kiva jos voisit ihan lauseella tai parilla sivuta leffaakin näissä edes sen verta, onko se leffa kuinka uskollinen kirjalle ja kumpi nyt oli sinun mielestäsi parempi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa anonyymi ja kiitos hyvästä kommentista!

      Olen nähnyt Tim Burtonin ohjaaman elokuvaversion (v. 2005) kuten postauksessani mainitsinkin, Mel Stuartin ohjaamaa alkuperäistä elokuvaa (v. 1971) en ole nähnyt. Villi Vonkan omituisuus ehkä korostuu tuossa Burtonin elokuvassa, mutta muuten elokuva on mielestäni uskollinen kirjalle. Se kumpi on parempi, elokuva vai kirja, onkin sitten vaikea kysymys :) Rakastan molempia, mutta jos jompikumpi pitäisi valita niin ehkä kallistun elokuvan puoleen. Roolisuoritukset ja visuaalinen ilme on niin hieno!

      Poista
  4. Haa, kirjankansikynnet! ;)
    Mukavaa että kirja ei tuottanut pettymystä. Suosittelen muuten katsomaan sen vanhan leffaversion, ihan vertailun vuoksi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maija, kyllä vain, jo toiset kirjankansikynnet (ensimmäiset oli Seitsemässä veljeksessä) :D Ajattelin, että tekisin näistä sitten koostepostauksen jossain vaiheessa.

      Ei tosiaankaan tuottanut pettymystä! Kiitos suosituksista, katson elokuvan jos vain tulee vastaan jossain :)

      Poista
  5. Johnny Deppillä kuorrutettu Jali ja suklaatehdas on parhautta! (Kaikesta huolimatta haluaisin vierailla tuolla kummallisella tehtaalla, koska no, olen heikkona sekä Deppiin että karkkiin.) En omista kovin montaa leffaa, mutta tämän omistan. =D Kirjankin pistän muistiin, että jospa lukisin joskus.

    Ihanaa (ja suklaan täyteistä) Joulua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene K, olen hieman kateellinen tuosta elokuvan omistamisestasi ;) Minä pidän silmäni auki jos se sattuisi tulemaan jossain vastaan halvalla dvd:nä.

      Ihanaa ja suklaan täyteistä joulua sinullekin :)

      Poista
  6. Jali ja suklaatehdas tuli luettua kauan sitten ja muistan pitäneeni siitä todella paljon! Silloin en ihan tainnut kirjan jokaista ulottuvuutta ymmärtää, mutta nyt tuo mainitsemasi kritiikki mm. yltiömäisestä hemmottelusta on selkeää. Elokuva on myös oikein hyvä, muttei ihan yllä minun suosikiksi Tim Burtonin tuotannosta.

    Mangustit jaksavat aina hymyilyttää! Leijonakuninkaan jälkeen en ole voinut suhtautua vakavasti mangusteihin, ihania, veikeitä olentoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Emilie, minulla on Leijonakuningas näkemättä... Pitäisi selvästi katsoa se!

      Poista