29 heinäkuuta 2022

Terhi Tarkiainen: Kitty, eli kuinka mies tuhotaan



Terhi Tarkiainen: Kitty, eli kuinka mies tuhotaan
Tammi, 2020
427 sivua
Luettu: 6.7.2022
Mistä: kirjastosta


Huomasin kirjastossa Terhi Tarkiaisen hieman erikoisen nimisen Kitty, eli kuinka mies tuhotaan -romaanin ja se tuntui juuri sopivalta kesäkirjalta, etenkin kun Tarkiaisen esikoisromaani Pure mua jäi mieleen mukavan viihdyttävänä kirjana.

Kitty Blackstone on kuin vaivihkaa imenyt oppia apoteekkari-isältään tämän valmistaessa pillereitä, pulvereita, uutteita ja emeettejä. Kitty haaveilee Blackstonen apoteekin siirtymisestä isän jälkeen hänen itsensä hoitoon, mutta sitten isä järjestää Kittyn naimisiin vanhemman, kihdin vaivaaman kauppiaan Joshua Goodwinin kanssa ja haaveelta putoaa pohja. Tulevaisuudessa siintää apoteekin pidon, lääkkeiden sekoittamisen ja asiakkaiden palvelelmisen sijasta elämä kauppiaan rouvana, kodin ja palvelusväen pyörittäminen, koruompeleiden teko, seurustelu ja miehen odottaminen töistä kotiin. Pian koittaa hääpäivä ja häävastaanotto, jossa Kitty kohtaa vieraiden joukossa miehen, jolla on neljä naarmua kasvoissaan. Samassa Kitty palaa mielessään yöhön äitinsä kuoleman jälkeen, hetkeen jolloin hänen kyntensä raapivat miehen kasvoja. Nyt Kittyllä on uusi tehtävä, kostaa tuolle palavapäiselle herra Heathille kunhan vain löytää siihen sopivan lääkkeen.

Kitty ei mahdu perinteisen 1740-luvun lontoolaisnaisen muottiin, jonka mukaan naisen paikka on kotona miehensä vierellä eikä miehisessä apoteekkarin ammatissa arvostetun apoteekin pitäjänä. Kitty on valmis ottamaan onnen ja oikeuden omiin käsiinsä, keinoja kaihtamatta ja aviomiehen tai muiden mielipiteistä suuremmin välittämättä. Kitty onkin omapäisyydessään, itsenäisyydessään, rohkeudessaan ja jopa tietynlaisessa röyhkeydessään loistava päähenkilö!

     "Herran tähden, Kitty", Charlotte suhahti ja yritti taluttaa minut vielä kauemmas sisaristaan, mutta huoneella oli rajoituksensa, joten jäimme seisomaan salongin nurkkaan kuin olisimme ihastelleet seinäpaneelin lakattua pintaa. "Haluatko tosiaan, että koko kaupunki tietää sinun tahdittomuudestasi?"
     "Mutta kun en ole ollut tahditon", puolustauduin samalla kun hipelöin hyvin tavanomaista puupaneelia, "olen pysynyt täydellisesti tahdissa!"     

En tiedä kuinka paljon Tarkiainen on perehtynyt 1700-luvun Lontooseen, mutta lukijana ostin täysin hänen tarinansa eli puitteet tuntuvat  uskottavilta. Naisen asema, seurapiirit, avioliittojärjestelyt, valta ja muut poliittiset kuviot, matkustaminen, kaupunkiolot hajuineen ja äänineen, sairauksien ja vaivojen hoito sekä punaisena lankana kosto. Tarkiainen on kirjoittanut toimivan ja viihdyttävän tarinan. 


Sitaattikunniamaininnan saa:

Minun piti olla vastaisuudessa tarkempi, suunnitella kostoni huolellisemmin, jotta en surmaisi miestä vahingossa ja ilman selitystä.

Helmet-lukuhaaste 2022: 16. Kirjan luvuilla on nimet

2 kommenttia:

  1. Enpä tiennytkään, että kirja on tällainen. Olen sitä vältellyt raflaavan nimen vuoksi, mutta ehkäpä sittenkin voisi joskus lukea. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anki, minustakin tuo nimi on jotenkin erikoinen, vaikka kuvaa kyllä aika hyvin tarinaa. Tämä sopii hyvin viihdenälkään olematta kuitenkaan liian höttöinen.

      Poista