maanantai 16. huhtikuuta 2018

Michael Cunningham: Tunnit



Michael Cunningham: Tunnit
Gummeruksen äänikirja, 2009 (2000)
7 levyä, kesto n. 7 h 40 min
Lukija: Eero Saarinen
Suomentanut: Marja Alopaeus
(The Hours, 1998)
Kuunneltu: 13.4.2018
Mistä: kirjastosta 


Äänikirjan kuuntelusta työmatkalla on ehtinyt tulla jo todella koukuttava tapa. Tällä kertaa päätin kokeilla miten ulkomainen käännöskirjallisuus toimisi kuunneltuna.

Tunnit on yhdenpäivänromaani, jossa kurkistetaan kolmeen eri aikaan ja paikkaan, kolmen eri naisen elämään. 1920-luvulla Virginia Woolf kirjoittaa romaania rauhallisessa Richmondissa, valmistautuu sisarensa sekä tämän lasten vierailuun ja kaipaa palavasti vilkkaaseen, elävään Lontooseen. 1900-luvun lopulla New Yorkissa Clarissa Vaughan, Mrs. Dalloway, kuten hänen ex-rakastajansa, aidsin runtelema ystävänsä Richard häntä kutsuu, on järjestämässä juhlaa Richardille myönnetyn kirjallisuuspalkinnon kunniaksi. Los Angelesissa 1940-luvun lopulla toista lastaan odottava Laura Brown suunnittelee miehensä Danin syntymäpäivää, jota juhlistaakseen Lauran on leivottava kakku yhdessä pienen poikansa Richien kanssa.

Tunnit on Michael Cunninghamin kunnianosoitus Virginia Woolfille ja hänen romaanilleen Mrs. Dalloway, tai ainakin kyseinen romaani on toiminut Cunninghamin  romaanin innoittajana. En ole lukenut kyseistä Woolfin romaania ja mietin koituisiko tämä ongelmaksi. Jo prologissa selviää mitä Virginia Woolfille tapahtui, sitten piti vain rauhoittua, vetää henkeä ja hypätä varsinaiseen tarinaan. Mietin jo hetken, että pitääkö minun sittenkin perehtyä ensin Woolfin vaiheisiin tai ainakin lukea Mrs. Dalloway, mutta päätin kuitenkin jatkaa kuuntelua "kylmiltään" ja ihan hyvä niin, eipähän ollut minkäänlaista vertauskohtaa taustalla.

Tarinan päähenkilöiden, kolmen eri naisen välillä on paljon yhtäläisyyksiä. He kaikki valmistautuvat tahoillaan tulevaan tapahtumaan, pieneen tai suureen tapaamiseen, juhlaan. Heitä kaikkia yhdistää myös sairastaminen, kenellä horjuu oma mielenterveys, kenellä taas läheinen sairastaa tai sairastuu. Jokaisella naisella on vahva side kirjallisuuteen, yksi kirjoittaa, toinen lukee, kolmas on kuin kirjasta ja omalla tavallaan näin onkin. Myös kuoleman kaipuu tai kuoleman ajatuksella leikittely yhdistää heitä. Sekä Virginia, Clarissa että Laura tarvitsevat tahoillaan paon arjesta ja tekevät sen kukin omalla tavallaan. Joihinkin pakokeinoihin on varsin helppo samaistua.

     Yksi sivu, hän päättää, vain yksi. Hän ei ole vielä valmis, edessä odottavat tehtävät (aamutakin vetäminen ylle, hiusten harjaaminen, alas keittiöön meneminen) ovat vielä liian hataria, liian pakenevia. Hän sallii itselleen lisätuokion täällä, vuoteessa, ennen kuin astuu päivään. Hän antaa itselleen ihan vähän enemmän aikaa.

Tarinat kietoutuvat vaivihkaa yhteen, tietyt asiat toistuvat kerran toisensa jälkeen. Kukat, varsinkin (keltaiset) ruusut. Tarkasti kuvaillut tuolit. Sielut. Riittämättömyyden ja riittämisen pohdinta, ajatus siitä, että tämä tässä on tarpeeksi ja kyllin. Suudelmat, toteutuneet ja toteutumattomat, suun sijasta poskelle painetut. Valinnat, hetket, tunnit. Lopulta kirjan nimi sekä myös kukat ja niiden terälehdet saavat merkityksen, niiden syy selviää. Kun tarinan palaset alkavat asettua paikalleen hämmästyin. Olihan asetelma aistittavissa, mutta ohitin hetkellisen, ratkaisuun liittyvän aavistukseni ja jatkoin kuuntelua, en ehkä pysähtynyt ajattelemaan. Viimeisillä sivuilla mietin miksi minä en tätä heti tajunnut, olihan se nähtävissä koko ajan! Oli pakko ottaa rinnalle paperiversio, etsiä ne kohdat, vihjeet, jotka olin ohittanut.

Prologin aiheuttaman pienen järkytyksen jälkeen tarina taantui tasaisemmaksi. Virginian, Clarissan ja Lauran tarinat tuntuivat samaan aikaan hieman surumielisiltä, mutta myös arkisilta, ehkä jopa mitäänsanomattomilta ja naisten äänet tuntuivat välillä sekoittuvan keskenään. Lopulta kirjan viimeiset luvut nostivat lukukokemuksen paremmaksi, mieleenpainuvammaksi. Loppu toi järjestyksen, pisti asiat paikoilleen, hiljensi ja sai kuuntelemaan kellon tikitystä. Pitäisiköhän sittenkin lukea myös Woolfin Mrs. Dalloway...


Sitaattikunniamaininnan saa:

Metallikansi suutelee kattilan reunaa.


Helmet-lukuhaaste 2018: 27. Kirjassa on sateenkaariperhe (Clarissa, Sally ja tytär Julia) tai samaa sukupuolta oleva pariskunta (Clarissa ja Sally, Julia ja Mary, Richard ja Louis...).

2 kommenttia: