08 tammikuuta 2018

Kalle Päätalo: Tammerkosken sillalla



Kalle Päätalo: Tammerkosken sillalla
(Iijoki #12)
Gummerus, 1982
672 sivua
Luettu: 6.1.2018
Mistä: lahja


Edellinen lukemani Päätalo, Nälkämäki, oli pieni hyppäys pois varsinaisesta Iijoki-sarjasta, nyt on aika palata takaisin varsinaiselle reitille ja sarjan 12. osan pariin.

Ennen lähes viisivuotiseksi venyneen sotaväkiaikansa päättymistä Kalle kihlautuu ja avioituu kirjekaverinsa Lainan kanssa sekä hoitaa sijoitusyksikkönsä Siiranmäen vankileirin talouspuolta aina leirin siirtämisestä Kannakselta Ihakselan parakkikylään ja leirin purkamiseen asti. Taivalkosken Jokijärvi ja lapsuudenkoti jäävät taakse kun Kalle reppuineen siirtyy Tampereen kupeessa sijaitsevaan Messukylään. Armeijan jälkeinen elämä asumisjärjestelyineen ei kuitenkaan ole ihan sitä mistä Kalle on itsekseen haaveillut.

     Ja minullahan oli nyt oma perhe! Ei tosin vielä muuta kuin vaimo, mutta joka tapauksessa siteeni kotiin ja kotiväkeeni olivat katkeamassa. Oli tullut aika, lopultakin, että saisin nousta omille jaloilleni, opetella elämään vaimokseni vihityn, mutta tosiasiassa minulle vielä varsin vieraan naisen kanssa samana kattilakuntana. Enpä ollut ennen sotia osannut kuvitella, että joutuisin aloittamaan oman perhe-elämäni aikana, jolloin koko Suomi on hävittyjen sotien jälkeen sekasortoisessa tilanteessa! Itsekään en ollut enää terve mies. Olin haavoittumisteni seurauksena pudonnut B2-luokkaan, eli olin lievästi invalidi.

Päätalo kuvaa taitavasti murroksessa elävän Suomen tilaa, armeijan arkea ja sitä kaaosta, jossa suomalaiset elävät kun sota Neuvostoliittoa vastaan on lopussa ja kun vastassa on uusi vihollinen, entiset aseveljet eli saksalaiset. Evakkoon on jouduttu kuka minnekin, perheet ovat hajallaan eikä evakosta palatessa ole varmuutta onko lainkaan kotia johon palata. Kaikesta on pula, kaikki on aloitettava alusta. Armeijassa tehdään edelleen mitä käsketään, vaikka osa tehtävistä turhauttaa ja byrokratian pyörien tai ainakin ylempien käskyttäjien mielivallan alle on helppo pyörähtää. Lopulta kiltin ja kuuliaisen Kallenkin kamelinselkä katkeaa kun hän puolikuolleena väsymyksestä saa tarpeekseen ja jättää kenttäkeittiön toimittamisen puolitiehen.

Myös Kallen avioliitto tarjoaa kiinnostavan ajankuvan. Lähes puolitutut päätyvät solmimaan avioliiton kirjeenvaihdon sekä ehkä muutaman tapaamisen perusteella ja opettelevat tuntemaan toisensa vasta papin aamenen jälkeen. Olisi kiinnostava tietää kuinka paljon tällaisia nopeita avioliittoja solmittiin, kuinka moni niistä oli onnellisia liittoja ja kuinka moni päättyi eroon.

Kirjan tapahtumat ovat kiinnostavia, mutta tarina ei etene niin sujuvasti kuin aiemmat osat. Kirjan suurin ongelma liittyy alussa mainitsemaani Nälkämäki-kirjaan, joka ajoittuu Tuulessa ja tuiskussa ja Tammerkosken sillalla -kirjojen väliin olematta kuitenkaan osa sarjaa (Nälkämäki on julkaistu vuonna 1967 ennen kuin Päätalo on aloittanut Iijoki-sarjaansa, kirjan päähenkilö on Päätalon itsensä sijaan nimetty Matti Liekoksi). Nälkämäki tuntuu sekoittaneen Päätalon ajankuvauksen ja kerronnan rytmin, hän joutuu selittämään, hyppimään ja kertaamaan asioita ja välillä hän lainaa pitkät pätkät Nälkämäkeä (tästä syystä aiemmin mainitsemani surkuhupaisa kenttäkeittiön luovutuskin tulee luettua uudelleen). Välillä tuntuu, että Päätalolla on ollut hankaluuksia sovittaa nämä teokset omiksi itsenäisiksi kirjoiksi. Olisi voinut olla parempi jättää Nälkämäki lukematta, mutta toisaalta siinä oli niin paljon tapahtumia, joita lukematta olisi Tammerkosken sillalla saattanut tuntua entistäkin sekavammalta. Toivottavasti seuraava osa etenee selkeämmin. Sekavuudesta ja harppomisesta huolimatta pidin kirjasta paljon.


Sitaattikunniamaininnan saa:

Toivotaan että saahaan vielä maalimassa kunnon vaatekerta päällemmä ja syyvä röyhtäillä asti!


- - -


Päätin osallistua ensimmäistä kertaa Helmet-lukuhaasteeseen, jossa on 50 eri aihealuetta ja lukuaikaa vuosi. Katsotaan kuinka monta kohtaa saan täytettyä. Tammerkosken sillalla -kirjan laitan kohtaan 1. Kirjassa muutetaan.

9 kommenttia:

  1. Minun täytyy sanoa, että en ole lukenut lainkaan Päätaloa. Katsoin muutama viikko sitten Päätalo-aiheisen elokuvan ja silloin tuli mieleen, että varmasti kannattaisi tutustua hänen tuotantoonsa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anneli A

      Ehdottomasti pitäis - ite päätin juuri toisen kierroksen Iijokea.
      Tässä tulos: https://www.kirjavinkit.fi/sarjat/iijoki-sarja/

      Juicehan luki toisen kierroksen viimeisestä osasta ensimmäiseen.
      Päätalo on tavallaan perpetuum mobile! :)

      Poista
    2. Anneli A, ihan kuin hikkaj jo sanoi, ehdottomasti kanattaisi tutustua! Päätalo on taitava kertoja ja ajan kuvaaja.

      Poista
  2. Kiitos taas Villis. Miltä tuntui tämä Kallen (väliaikainen) luopuminen kronologsiesta aikajärjestyksestä kerronnassaan?

    Kannustan osaltani kaikkia tutustuman Päätalon tuotantoon. Aloituskirjoiksi suosittelen Ihmisiä telineillä ja/tai Nuoruuden savotat.

    Niitä sota-ajan pika-avioliitoja todellakin solmittiin ja avioerojen maärä oli korkea 40-luvun jälkipuoliskolla myös sotia ennen solmittujen liittojen osalta.

    t. jormanen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä kestä jormanen!

      Oli paljon työläämpää lukea kun kerronta ei edennyt aikajärjestyksessä. Tuntui, että Päätalo oli vähän itsekin sekaisin kerronnassa kun hyppi aikajanalla sinne tänne.

      Voi hyvin uskoa, että sota on vaikuttanut avioerojen määrään. Paitsi pika-avioliitot myös sodan aiheuttamat traumat ovat varmaan näkyneet avioerotilastoissa.

      Poista
    2. Ei juonipaljatuksia, mutta saanen mainita (olleeni terveenä ja että) jatkossa Iijoki-sarja etenee taas kuin juna. Toki pää(talo)henkilö muistelee joskus menneitä. Hyviä lukuhetkiä!

      jormanen

      Poista
    3. Jormanen, kiva kuulla (että olet ollut terveenä, niin minäkin, ja) että jatkossa on luvassa taas junamaisen kulkevaa kerrontaa. Pitäisi kaivaa seuraava Päätalo näkösälle. Kiitos samoin sinulle ☺

      Poista
  3. No nyt pitää nostaa hattua - mammuttimainen Iijoki-sarja! Pelottava kokonaisuus jonka eräät voisi luokitella "eläkeprojektiksi". :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Artsi, kiitosta vain hatun nostosta! Toivottavasti ei mene ihan eläkeprojektiksi, tarkoitus ainakin on lukea huomattavasti nopeammassa tahdissa sarja loppuun :D

      Poista