Ozzy Osbourne & Chris Ayres: Minä, Ozzy
Like, 2011
412 sivua
Suomentanut: Ilkka Salmenpohja
(I Am Ozzy, 2009)
Luettu: 30.10.2016
Mistä: oma ostos
En muista kumman (oma)elämäkerrasta kiinnostuin ensin, Ozzy vai Sharon Osbournen, mutta Sharonin Täysillä - omaelämäkerta tuli luettua jo aeb (aikaan ennen blogia). Nyt viimein oli Ozzyn Minä, Ozzy -teoksen vuoro. Ozzy Osbournen kirja sopii näin halloweeniin oikein hyvin, onhan häntä kutsuttu pimeyden prinssiksi (lue kirja niin tiedät miksi). Tosin lukuajoitus oli puhdas sattuma.
"Soittakaa Paranoid!" Tuttu lause niin rokkifestareilta kuin klubikeikoilta eikä ole edes niin väliä vaikka esiintyjä ei edustaisikaan raskaampaa musiikkia. Black Sabbathin biisi on klassikko, jonka tuntevat lähes kaikki. Minä, Ozzy kertoo brittiläisen John Osbournen matkasta työläisperheen rivitalokodista musiikin maailmaan ja sitä kautta kuuluisuuteen, Black Sabbathin perustajaksi ja keulakuvaksi, soolotähdeksi ja tv-persoonaksi.
Sanoivat, etten ikinä kirjoittaisi tätä kirjaa.Vetäkööt käteen - tässä se tulee.Nyt vain pitäisi muistaa jotain.Paskat. En muista yhtään mitään.Paitsi nämä jutut... *----* Muut saattavat muistaa kirjassa esitetyt jutut toisin. Mikä minä olen heidän näkemyksiään kiistämään. Kuluneiden neljän vuosikymmenen aikana olen vetänyt viinaa, kokaiinia, happoa, Quaaludeja, liimaa, yskänlääkkeitä, heroiinia, Rohypnolia, Klonopinia, Vicodinia ja muita raskaansarjan päänsekoittajia, joita on iian monta lueteltavaksi tässä alaviitteessä. Useammin kuin kerran olen heilunut samanaikaisesti kaikkien edellä mainittuen aineiden vaikutuksen alaisena. Sanotaan vaikka niin, että en todellakaan ole mikään kävelevä tietosanakirja. Lukemanne kirja on koottu niistä sirpaleista, jotka hyytelöksi muuttuneet aivoni suostuivat luovuttamaan, kun yritin hahmotella elämäntarinaani. Jotain jäi käteen, mutta paljon unohtui.
Aika koukuttava (sic) alku! Ozzy Osbourne ei ole säästellyt itseään avatessaan elämäänsä kirjaa varten. Hän kertoo rehellisesti ja suorasanaisesti nuorena tekemistään rötöksistä, alkoholi- ja huumeongelmastaan sekä sen lieveilmiöistä, rappiosta, sekoilusta, avioliitto- ja terveysongelmista. Ozzy kertoo rehellisesti myös työstään. Pitkällä uralla on tullut vastaan monenlaisia ongelmia ja toimimattomia työsuhteita, mutta Ozzy ei keskity arvostelemaan toisia osapuolia vaan ottaa itsekin vastuun tapahtuneista. Hän osaa myös nauraa itselleen. Tuntuu, että Ozzy päästää kirjassaan lukijan lähelle itseään, iholle. Myös Ozzyn perhe ja läheiset tulevat tutuiksi, hän puhuu erittäin kauniisti perheestään ja varsinkin vaimostaan Sharonista. Jos kirjan perusteella pitäisi määrittää Ozzy Osbournen maailmankuva kolmella sanalla ne olisivat perhe, päihteet ja musiikki, mutta ei välttämättä tässä järjestyksessä.
Ilmeisesti en osaa tehdä mitään kohtuudella.
Kirja tarjoaa kiinnostavaa tietoa Ozzyn elämästä ja urasta, mutta monessa kohtaa tekstiä lukee silmät hämmästyksestä pyöreinä. Jestas mitä juttuja! Välillä oli pakko pysähtyä miettimään onko puoletkaan Ozzyn tarinoinnista totta vai vain kokaiini- tai muissa pöllyissä mieleen jääneitä mukamuistoja. Luin kirjaa mm. kirjastossa ja hihittelin ja hytkyin mm. Ozzyn maalaiselämälle ja ratsastusmatkalle läheiseen pubiin. Hyvä etten hirnunut ääneen. Jos Ozzyn sekoilut ovatkin alussa huomionhakuisia tempauksia ja humalaisen harmitonta häsläämistä tai vahinkoja ovat myöhemmät tapahtumat myös surullista luettavaa. Kuinka alas addiktioista kärsivä ihminen voi päästää itsensä? Kuinka sokeaksi omalle toiminnalleen voi tulla? Onneksi Ozzy on eräänlainen lääketieteellinen ihme, edelleen hengissä hurjan kemikaalikuormituksen jälkeen ja toivottavasti vielä pitkään kirjassa mainitsemiensa elämäntapamuutosten ja lääkityksen (oireenmukaisen, ei päihtymistarkoituksessa otetun) avustuksella.
Pitkä odotus palkittiin siis herkullisella lukukokemuksella. Minä, Ozzy on uskomaton, värikäs ja vauhdikas, Ozzyn näköinen ja kerrassaan ahmittava.
Sitaattikunniamaininnan saa (kuvateksti, jossa Ozzy kaataa vettä päälleen. Itseironiaa? Surullisen lähellä totuutta?):
Juominen oli edelleen ongelma.En löytänyt suutani.
Iin kirjaston lukuhaaste: 4. Jokin elämäkerta
TBR 23/100
Hah, me kumpikin luettiin tämä kesällä! Todellakin välillä sai olla huuli pyöreänä hämmästyksestä tarinoita lukiesssa. Lääketieteellinen ihme kyllä ja ihme varmasti monella muullakin tapaa, että mies on vielä hengissä. Olet oikeassa, kirja on vauhdikas ja värikäs!
VastaaPoistaTiia
Tiia, katsoitteko The Osbournes -sarjaa silloin kun se tuli tv:stä? Siinäkin oli kyllä melkoista menoa...
PoistaUskomattoman persoonallinen ja värikäs perhe. Täytyy nostaa hattua, että pariskunta on pysynyt yhdessä kaikki nämä vuodet (tosin onhan heillä keltaisen lehdistön mukaan ollut melkein-erojakin). En tiedä Ozzyn tämänhetkistä terveydentilaa, mutta toivottavasti päihteet ovat jääneet taka-alalle ja mies tekisi vielä musiikkia.
En ole aktiivisesti sarjaa koskaan katsonut, mutta jokusen jakson olen joskus nähnyt. Taisin olla aika nuori vielä, kun ohjelmaa esitettiin. Samaa mieltä kanssasi. :)
PoistaOlen lukenut tämän teoksen ensin painettuna, myöhemmin kuunnellut vielä äänikirjana. Sanoisin, että yksi mukaansatempaavimmista elämänkerroista, mihin olen koskaan tutustunut. Paitsi vauhdikas, tämä elämänkerta on myös juuri sopivan humoristinen ja itseironinen.
VastaaPoistaItsellenikin jäi mieleen erityisesti tuo tapaus, kun Ozzy hankki hevosen, jotta voisi ratsastaa pubiin. Ja huonostihan siinä kävi.. Myös leikkuupuimurin osto samaan tarkoitukseen oli muistaakseni harkinnassa, mutta se sitten jäi :D
Minna, tämä teos takuulla kestää useammankin luku- tai kuuntelukerran. Minustakin ehdottomasti yksi parhaista elämäkerroista!
PoistaLeikkuupuimuri tosiaan taisi jäädä ostamatta, mutta päältäajettavalla ruohonleikkurillahan Ozzy taisi myös kurvailla pubiin :D