Blake Crouch: Wayward Pines - Salaisuus

Blake Crouch: Wayward Pines - Salaisuus

(Wayward Pines #2)

Tammi, 2015

362 sivua

Suomentanut: Ilkka Rekiaro

(Wayward, 2013)

Luettu: 18.2.2016

Mistä: kirjastosta

Ensimmäinen vierailuni Wayward Pinesiin oli kiinnostava, mutta ei varsinaisesti ikimuistoinen. Päätin matkata tuohon merkilliseen kaupunkiin toistamiseen, kurkkaamaan mitä Ethanille ja kumppaneille kuuluu.

     Ethanille alkoi yhä selvemmin valjeta, että elämä Pinesissa oli kuin monimutkainen näytelmä, jossa esirippua ei lasketa koskaan.
     Kaikilla oli roolinsa. 

Wayward Pinesiin saavuttuaan Ethan Burke joutui karistamaan harteiltaan FBI-agentin viitan ja omaksumaan uuden työn kaupungin uutena seriffinä, pitämään yllä kauniin, mutta muovisen kaupungin kuria ja järjestystä sekä toimimaan David Pilcherin silminä ja korvina. Puitteet ovat kunnossa ja perhe koossa, mutta Ethanin on vaikea sopeutua sääntöihin ja valvontaan saati sitten unohtaa yötä, jolloin kaupungin jokaisen talon puhelin soi hänen tuomiotaan, karkeloiden yötä, josta ei ole kulunut kuin lyhyt hetki. Ethan ei ole ainoa, jolle pelkkä kaunis kulissi ei riitä. Kaupungin silotellun pinnan alla kuohuu ja Ethanin on otettava siitä selvää.

No nyt täräytti jo kunnolla! Ensimmäisen osan jälkeen olin hieman epäileväinen mitä Crouch pystyy vielä tarinaan tuomaan, mutta niin vain potkua ja käänteitä löytyi ja tarina koukutti vielä pahemmin kuin Ei pakotietä. Kaupungista ja sen liepeiltä löytyy uusia yllätyksiä ja myös vanhoja tapahtumia avataan lisää.

Jossain kohtaa Crouch vetää mutkia hieman suoriksi tai ainakin jäin miettimään miten nopeasti ja helposti asiat hoidetaan. Esimerkiksi kaupungin lasten opintojen sisältö ja varsinkin Ethanin pojan Benin suhtautuminen koulussa saamaansa oppiin kuitataan käsitellyksi melko ohimennen. Ben samoin kuin hänen äitinsä Theresa jäävät yllättäen kovin ohuiksi hahmoiksi, odotin heille isompaa osaa juonessa. Takautumista ja tapahtumien käänteistä päätellen heistä tai ainakin Theresasta saa seuraavassa osassa tietää lisää.

Wayward Pinesin kaupunki ei lopulta ole mikään tusinatuote vaan mukavasti ajatuksia nyrjäyttävä paikka. Odotan innolla mitä Ethanille ja muille kaupungin asukkaille seuraavaksi tapahtuu, sen verran jännittävään käänteeseen Crouch lukijansa jättää.


Sitaattikunniamaininnan saa:

Maailmassa ei ollut mitään parempaa kuin tuntea oman nukkuvan lapsen hengitys, sen tasainen nousu ja lasku.