Audrey Magee: Sopimus
Atena, 2015
332 sivua
Suomentanut: Heli Naski
(The Undertaking, 2013)
Luettu: 16.4.2015
Mistä: pyydetty arvostelukappale
En ole juurikaan lukenut sotaromaaneja ennen kuin Päätalon Iijoki-sarjassa saavutettiin sotavuodet. Toinen maailmansota on kuitenkin kaikessa järjettömyydessään ja karmeudessaan (koskapa sota muunlaista olisikaan?) mielenkiintoinen aihe ja Audrey Mageen natsi-Saksaan sijoittuva
romaani kuulosti sen verran mielenkiintoiselta ja houkuttelevalta, että
siihen täytyi tutustua tuoreeltaan.
Peter Faber ja Katharina Spinell menevät naimisiin välissään 1500 kilometriä, Peter on vihkihetkellä itärintamalla Katharinan kuvan, sotilaspastorin ja humalaisten todistajien kanssa kun taas Katharina on Berliinissä papin ja vanhempiensa seurassa. Fyysisen etäisyyden lisäksi parin välillä on henkinen välimatka. He eivät ole koskaan koskettaneet toisiaan, kuulleet toistensa ääntä, eivät edes tavanneet toisiaan vaan ainoastaan nähneet toistensa valokuvat. He solmivat liittonsa tunteen sijasta järjellä. Faber pääsee itärintamalta Katharinan luo vihkilomalle, Katharina saa leskeneläkkeen mikäli Peter menehtyy. Erikoinen alkutilanne, sota sekä vanhempien vastahakoisuus avioliittoa kohtaan tekevät avioliiton ensihetkistä hankalan, mutta yllättäen pari löytää ensikohtaamisensa aikana yhteisen sävelen. Kuherruskuukausi jää kuitenkin lyhyeksi ja Peterin on palattava rintamalle. Aika kuluu, sota jatkuu ja olot sekä Berliinissä että rintamalla muuttuvat yhä haastavammiksi. Luottamus, rakkaus, periaatteet ja usko tulevaisuuteen on koetuksella, on pakko tehdä koviakin ratkaisuja. Yrittää selvitä, pysyä hengissä. Kaikkea täytyi vain sietää.
Peter Faber ja Katharina Spinell menevät naimisiin välissään 1500 kilometriä, Peter on vihkihetkellä itärintamalla Katharinan kuvan, sotilaspastorin ja humalaisten todistajien kanssa kun taas Katharina on Berliinissä papin ja vanhempiensa seurassa. Fyysisen etäisyyden lisäksi parin välillä on henkinen välimatka. He eivät ole koskaan koskettaneet toisiaan, kuulleet toistensa ääntä, eivät edes tavanneet toisiaan vaan ainoastaan nähneet toistensa valokuvat. He solmivat liittonsa tunteen sijasta järjellä. Faber pääsee itärintamalta Katharinan luo vihkilomalle, Katharina saa leskeneläkkeen mikäli Peter menehtyy. Erikoinen alkutilanne, sota sekä vanhempien vastahakoisuus avioliittoa kohtaan tekevät avioliiton ensihetkistä hankalan, mutta yllättäen pari löytää ensikohtaamisensa aikana yhteisen sävelen. Kuherruskuukausi jää kuitenkin lyhyeksi ja Peterin on palattava rintamalle. Aika kuluu, sota jatkuu ja olot sekä Berliinissä että rintamalla muuttuvat yhä haastavammiksi. Luottamus, rakkaus, periaatteet ja usko tulevaisuuteen on koetuksella, on pakko tehdä koviakin ratkaisuja. Yrittää selvitä, pysyä hengissä. Kaikkea täytyi vain sietää.
Hän istui kivellä selkä vasten aidan pätkää ja tuijotti taivasta, länteen matkaavia valkoisia pilviä. Hän pani toisen karamellin suuhunsa ja riisui kaikki hattunsa ja huivinsa. Hän tahtoi Venäjän jäädyttävän aivonsa, syövyttävän ne niin, ettei hän pystyisi enää ajattelemaan. Ei enää tuntemaan. Hän tahtoi vain turtumusta.
Tarina ei herää henkiin hetkessä vaan se kasvaa ja kehittyy lause, sivu ja kirje kerrallaan.Olin hyvän matkaa siinä luulossa, että henkilöt ja tarina eivät sen syvemmin kosketa minua, mutta kuin huomaamatta Katharina ja Peter hiipivät ajatuksiini silloinkin kun en kirjaa lukenut. Heidän tarinansa painui ihon alle, toi sodan kauheudet lähelle. Tarinan vaikuttavuus ei nojaa miellyttäviin päähenkilöihin sillä sekä Katharina että Peter ovat henkilöinä tietyllä tapaa ristiriitaisia. Heidän valintojaan ja maailmankuvaansa on vaikea hyväksyä, toisaalta heille toivoo hyvää, mutta toisaalta heidän sinisilmäisyytensä ja oman edun tavoittelunsa ärsyttää.
Mageen käyttämä kieli on raskaista tapahtumista huolimatta vaivattoman sujuvaa ja kevyttä. Siellä täällä vilahtaa kauniita, herkkiä ja samalla jotenkin koruttomia kielikuvia kunnes sodan raadollisuus putoaa painavana syliin kuin ulos purskahtavat sisälmykset. Kauheus yhdistyy arkipäiväisyyteen kun lentokonepommitus vertautuu ruohon leikkaamiseen. Kontrasti on pysähdyttävä, lukiessa jää sanattomaksi ja sydäntä kylmää. Sodassa on noudatettava käskyjä ja määräyksiä, mutta missä menee raja? Mikä merkitsee eniten, yksilön, perheen, ihmisryhmän, puolueen vai kokonaisen kansan etu? Kumpi vastapuolista on oikeassa? Kumpi on kiltimpi, kumpi raaempi, kumpi kokee raastavampaa nälkää tai kylmyyttä, saksalainen vai venäläinen? Kuka ottaa ja kuka saa? Kuinka mikään tästä voi olla sopivaa?
Mageen kerronnassa on samantyylistä eleettömyyttä, jota ihastelin Anneli Kannon Pyövelissä ja se sopii tarinaan hyvin. Kun aihe ja yksityiskohdat ovat tarpeeksi vahvoja ja raakoja ei niitä tarvitse korostaa runsaalla kerronnalla. Vähemmän on enemmän. Kirjan loppu tuli yllättävän nopeasti ja ehdin jo pelätä ratkaisua turhan kliseiseksi ja helpoksi. Onnekseni en joutunut pettymään, vaikka olisinkin odottanut hieman erilaista loppua. Kirja ei todellakaan jättänyt kylmäksi vaan herätti monenlaisia ajatuksia ja tunteita, osaa niistä on vaikea pukea sanoiksi. Vahva lukuelämys!
Kiitokset vielä Heli Naskille, jonka suomennosta oli ilo lukea. Kirjoitusvirheet loistivat poissaolollaan (paria yksittäistä poikkeusta lukuun ottamatta) ja sain keskittyä nauttimaan tarinasta.
Sitaattikunniamaininnan saa:
Hän tiesi, ettei ollut enää sisko, mutta tarvitsi jonkun kertomaan hänelle, oliko hän leski vai vaimo, tarvitsi jonkun lopettamaan epävarmuuden, jota koki ajelehtiessaan pirstoutuneen maailman läpi.
Sopimus muissa blogeissa: Kirsin kirjanurkka, Leena Lumi, Lumiomena, Nannan kirjakimara, Ullan luetut kirjat.
Kirjallinen maailmanvalloitus jatkui Saksaan.
Kiitos inspiroivasta bloggauksesta, Villis! Minulla vielä odottaa Sopimus hyllyssä, mutta näiden monien, ja varsinkin sinun, bloggaustesi jälkeen tulen lukemaan sen ihan pian. <3
VastaaPoistaKiitos Krista itsellesi kivasta kommentista <3 Mukava kuulla sitten miten sinä Sopimuksen koet :)
PoistaKiitos linkityksestä! Minäkin kiinnitin huomiota kirjan kirjoitusvirheiden vähyyteen. Huolellisesti toimitettua tekstiä on ilo lukea.
VastaaPoistaOle hyvä Nanna :) En vielä ehtinyt kommenttikierrokselle blogeihin, mutta kohta täältä tullaan... Oli mukava päästä kehumaan suomennosta, huolellinen työ todella näkyi kirjassa ja ansaitsi kehut.
PoistaKiitos linkityksestä! Minäkin kiinnitin huomiota kirjan kirjoitusvirheiden vähyyteen. Huolellisesti toimitettua tekstiä on ilo lukea.
VastaaPoistaTässä oli tosiaan hurjan hyvä käännös! Hyvä romaani muutenkin. Minulle tämä ei harmikseni kuitenkaan muodostunut kovin mieleen jääväksi tai huipuksi, mutta lukemisen arvoinen tämä ehdottomasti oli.
VastaaPoistaKatja, onneksi romaani osoittautui minustakin hyväksi, vaikka aluksi tosiaan tuntui, että se ei välttämättä tarjoa suuria tunteita. Saa nähdä kuinka pitkän muistijäljen tarina jättää. Käännös oli niin hyvä, että kun lopussa törmäsin kirjoitusvirheeseen huomasin hätkähtäväni :)
PoistaVillis, tuo tekstin tietty koruttomuus, vahvisti minulle tunteen, että Magee on lukenut saksalaista kirjallisuutta, etenkin Bölliä.
VastaaPoistaNyt kun tämä sinua kiinnosti ilmeisesti yhtä paljon kuin minua, olisi kiva kuulla, jos ehtisit lukea, mitä olvet mielltä Nir Baramin kirjasta Hyviä ihmisiä versus Sopimus. Ota Baram kesälukuun ja sitten vain minulle vinkki <3
Tämä kirja on paitsi intohimoaihettani, myös meille kaikille hyväksi, jottemme unohtaisi. Minulle tästä jäi iso muistijälki eli huomaan ajattlvani Katharinaa etenkin päivittäin. Mikä sokeus!
"Those who cannot remember the past are condemned to repeat it."
"Wer sich an die Vergangenheit nicht erinnern kann, ist dazu verdamnt sie zuwiederholen."
"Ne, jotka eivät muista menneisyyttä, ovat tuomittuja toistamaan sitä."
- George Santyana -
<3
Leena, en ole tainnut Bölliä lukea enkä myöskään tuota Nir Baramin kirjaa. En siis tiennyt tehdä vertauksia suuntaan tai toiseen, nautin vain Mageen kerronnasta. Kiitos vinkistä, katsotaan päätyykö Hyviä ihmisiä luettavien listalleni.
PoistaToinen maailmansota on kiinnostanut minuakin niin kauan kuin muistan. Ehkä siksi, että ajatusmaailmaani ei mahdu käsitys siitä kuinka koko se hirveys tapahtui, kuinka sen annettiin tapahtua. Voi vain toivoa, että ei ikinä enää. Vaikka pahalta näyttää, koko ajan jossain päin maailmaa myllertää, enemmän tai vähemmän. Juuri nyt muuten alkoi Teemalla dokumentti Hitlerin juutalainen naapuri, aion katsoa.
Viisaita sanoja!
<3
Villis, minäkin katsoin Hitlerin juutalainen naapuri, mutta päätimme olla katsomatta sen jälkeen tulevat kaksi muuta dokumenttia. Sisareni oli onnettomuudeksi katsonut sen K16, jossa hirveitä ksityiskohtia ja lähikuvia kaheukista. Ne oli kuvattu tavallaan kuin todisteeksi kauheuksista ja niiden seurauksista, M. kirjoitti vielä eilenkin siitä, miten se järkytti häntä Minä ihmettelemään, että miksi ei lue ohjlemaselostusta. Voin lukea melkein mitä vain, mutta en voi katsoa mitä vain.
PoistaR. sai Sopimksen eilen luettua ja hän piti sitä vakuuttavana etenkin sodan kokemuksen kannalta. Hyviä ihmisiä kantaa laajempaa kaarta ja on psykologisempi.
Leena, ettei olisi ollut juuri tuo mainitsemasi K16 -dokkari, jonka katsoin viime viikonloppuna. Se oli jotain niin järkyttävää, että ei mitään rajaa, se oli melkein liikaa minullekin... Mutta jos järkyttävän suuri määrä ihmisiä on joutunut elämään sen kaiken koen, että minun on kestettävä katsoa, vaikka tekisi pahaa. Siinä oli mm. Alfred Hitchcockin ohjaamaa materiaalia, tosiaan niin yksityiskohtaisesti ja läheltä esitettynä, että en ole ennen nähnyt ja olen kuitenkin noita dokumentteja nähnyt vuosien saatossa useita. Siinä mm. näytettiin miltä keskitysleireillä näytti niiden vapautuksen hetkellä ja kuinka vapauttajat kierrättivät lähikaupungin asukkaita eräässä keskitysleirissä (en muista enää mikä leiri oli kyseessä), jotta kaupunkilaiset näkisivät mitä heidän silmiensä alla oli tapahtunut. Tarkemmin en kerro, voit varmasti kuvitella itse... Tuon dokumentin jälkeen aihe pyörii takuulla päässä ja pitkään.
PoistaAi R myös piti kirjasta. Mekin luemme mieheni kanssa osittain samoja kirjoja, mutta tähän hän ei ole ainakaan vielä tarttunut.
Tämä ei ole ominta aluettani eli menee asteen yli, vaikka aihepiiri minua kiinnostaa. Sopimus on vaikuttava kirja.
VastaaPoistaUlla, vaikuttava tämä tosiaan oli. Kannatti lukea.
PoistaKiitos hyvästä kirjoituksesta kirjastoa, joka vaikuttaa ehdottomasti lukemisen arvoiselta.
VastaaPoistaKiitos Kia itsellesi kivasta kommentista :) Toivottavasti Sopimus päätyy lukupinoosi ja pidät siitä!
Poista