28 kesäkuuta 2012

Vaarallinen juhannus ja kirjannimirunoja



Tove Jansson: Vaarallinen juhannus
(Farlig midsommar, 1957)
WSOY, 1991
140 sivua


Vaarallinen juhannus valikoitui juhannuskirjakseni mökille. Haaveilin lukevani kirjaa juhannusyönä muiden nukkuessa, kaikessa rauhassa jokirannassa laiturilla istuen. Suunnitelma alkoi horjua jo alussa kun laituri oli kärsinyt tulvavaurioita (se korjattiin). Olihan niitä sääskiäkin aika paljon (suojalakkeja olisi ollut). Seurakin oli niin hyvää, että ei malttanut lukea. Lopulta aloittelin kirjaa muutaman sivun verran ennen nukkumaanmenoa, tosin ihan sisätiloissa. Ei lukukokemus silti tuosta ajankohdan heilahtamisesta kärsinyt, uskoisin.

Pitkään hiljaa pysytellyt tulivuori sylkee nokea ja tulta, maa järisee ja vesi syöksyy Muumilaaksoon. Muumiperhe pakenee nousevaa vettä ensin yläkertaan, sitten katolle ja viimein ohi lipuvaan taloon, joka osoittautuu teatteriksi. Erinäisten tapahtumien vuoksi niin Muumipeikko ja Niiskuneiti kuin Pikku Myykin joutuvat erilleen muusta perheestä. Löytävätkö perheenjäsenet toisensa? Saako Muumipappa kirjoitettua näytelmän? Miten tarinaan liittyvät Miska, Homssu, Emma, muutama hemuli, Vilijaana, Nuuskamuikkunen tai liuta lapsia? Entä kuinka käy Muumilaakson?

     Vihdoin viimein tuli aamu.
     Se syttyi kapeasta juovasta, joka hapuili kauan pitkin taivaanrantaa ennen kuin uskalsi nousta korkeammalle.
     Oli tyyni ja kaunis ilma.
     Mutta laineet vyöryivät kiihkeänä sekamelskana yli uusien rantojen, jotka eivät koskaan ennen olleet kohdanneet merta. Tulta syöksevä vuori, joka oli saanut kaiken tämän aikaan, oli nyt rauhoittunut. Se huokaili väsyneenä ja puhalsi vain silloin tällöin hiukan tuhkaa taivasta kohti. 
 
Kirja oli yllättävän hurja lasten kirjaksi. Puhuttiin mestauksesta, järveen hyppäämisestä (mainittakoon, että ei uimismielessä) liiskaksi hakkaamisesta, kuoliaiksi liiskaamisesta, hirttämisestä, keittämisestä ja täyttämisestä (joista kumpikaan ei liittynyt ruoan laittoon). Kirjassa oli myös sitä tuttua leppoisuutta ja hauskaa muumitietoutta. Tiesittekö, että hyttyset eivät läpäise muuminnahkaa ja hattivatit kasvavat juhannusiltana kylvetyistä siemenistä? Tai että päällään seisonta rauhoittaa, ainakin Niiskuneitiä?

Pidin kyllä kovasti paikoin jännittävästäkin tarinasta, mutta Vaarallinen juhannus ei ole suosikkini muumikirjoista. Muumiperhe ja erityisesti kirjan muut hahmot ovat luonteeltaan omalaatuisia ja useampaankin heistä voi itsekin samaistua. Kukapa ei murehtisi joskus turhia, turhautuisi kotitöistä tai vanhemman vastuusta, haluaisi olla prinsessa tai kapinoisi järjettömältä tuntuvia sääntöjä vastaan? Kirja antoikin Tovemaiseen tapaan ajateltavaa. Kaikkea ei tarvitse ottaa niin vakavasti, asioita voi tarkastella toisesta näkökulmasta ja  niillä on myöskin tapana järjestyä -tavalla tai toisella. Niin ja olihan tarinassa osansa myös suosikkipuullani pihlajalla :)


Sitaattikunniamaininnan saa (paljolti ajankohdasta johtuen):
Kesäkuun yöt eivät koskaan ole vaarallisia.

Vaarallisesta juhannuksesta ovat nauttineet myös Laura,  Elina&Jonna, Sara ja Hanna.

---




Juhannuskokon jälkilämmössä vielä hieman runoasiaa. Kirjojen nimistäkin voi muodostaa runoja, minut tähän puuhaan haastoi Anni.M, jonka omat runot löytyvät täältä. Tällainen kolmikko syntyi meidän kotikirjastomme antimista:

Pimeän jälkeen
kalpea aavistus
Kuvun alla
ruusun hohde
Tuhat loistavaa aurinkoa
Oi ihana toukokuu!

---

Nuku!
Paratiisi
Eksyneet näkevät unia
pelkkää pimeyttä
unensieppaaja
-Nyt tai ei koskaan!

---

Houkutus
menneisyyden ote
Nuoruuteni Pariisi
P.S. Rakastan sinua!

18 kommenttia:

  1. Ovelasti poimittuja runoja! Erityisesti viimeinen <3
    Ai että, mukavaa kun kirjoitit muumeista! Itse en olekaan lukenut niitä pitkään aikaan. Olisi itekin pitänyt tajuta lukea juhannuksena ko. kirjaa. Harmi, että näitä ei tule olemaan ikinä enempää :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ANNI :)

      Muumit ovat parhautta <3 Harmi tosiaan, että niitä ei tule enää lisää, onneksi nämä vanhat kuitenkin kestävät useita lukukertoja!

      Poista
  2. "Muumiperhe ja erityisesti kirjan muut hahmot ovat luonteeltaan omalaatuisia ja useampaankin heistä voi itsekin samaistua. Kukapa ei murehtisi joskus turhia, turhautuisi kotitöistä tai vanhemman vastuusta, haluaisi olla prinsessa tai kapinoisi järjettömältä tuntuvia sääntöjä vastaan? Kirja antoikin Tovemaiseen tapaan ajateltavaa. Kaikkea ei tarvitse ottaa niin vakavasti, asioita voi tarkastella toisesta näkökulmasta ja niillä on myöskin tapana järjestyä -tavalla tai toisella."

    Juuri tuo fiilis tulee minullekin, kun luen Muumi-kirjoja. Ne saavat ajattelemaan. Monille on kumminkin vaikeaa poimia kirjoista niitä ajatuksen aiheita, mutta ihmeellisen hienosti ja yksinkertaisesti olet saanut ne tuohon kopioimaani katkelmaan kirjoitettua :)

    Mukavaa kesän jatkoa!

    xoxo Janna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Janna, kommenttisi ilahdutti kovasti :) Mukavaa kesän jatkoa sinullekin!

      Poista
  3. Ihania runoja! Minä en edelleenkään ole saanut runoiltua omiani vaikka kolmesta blogista on siihen jo haastettu, mutta kaikki aikanaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susa :) Minullakin kesti kauan ennen kuin sain runoiltua, eihän näiden kanssa onneksi ole mitään kiirettä ;)

      Poista
  4. WAU! Mikä tarina ja tuo juhannustuli kuva on kaunein mitä olen nähnyt.. Olen nyt juuri löytänyt sivusi, etsin kirjoittajia! lisä tietoja:
    TÄMÄ ON KUTSU. tule ja tutustu pieniä sanoja / sivulla ketjujännäriin Varjojen saari.
    Jos haluat osallistua mielikuvitukselliseen tarinaan, laitathan kommin, että tiedän. Ketjujännäri on meidän blogikirjoittajien yhteinen projekti, olen itse vain alustanut tarinan, kutsutut jatkavat.. Toivon että osallistut. Tule ja tutustu, laita kommiin jos osallistut ja toinen kommi kun teksti on valmis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Aikatherine kehuista ja kutsusta! Keskityn kuitenkin mieluummin lukemiseen :)

      Poista
  5. Ihania runoja! Ja tuohon edelliseen postaukseesi liityen, pitäisipä lukea pitkästä aikaa Viisikoita. Meillä ei ollut niitä (eikä myöskään Neiti Etsiviä!) kotikirjastossa, niin siskon piti tuoda niitä minulle koulupaikkakuntansa kirjastosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pikkusisko :) En haastanut ketään mukaan, mutta olisi kyllä kiva lukea sinun kirjankansirunoja! Höh, rajoittunut kirjasto kun ei ole kahta huippusarjaa löytynyt, onneksi sisko paikkasi tilanteen!

      Poista
  6. Kaunis, koskettava, puhutteleva runokokonaisuus.

    VastaaPoista
  7. Hienosti runoiltu! Minunkaan muumisuosikkini ei ole tämä, vaan Muumipappa ja meri. Hurja on myös Muumipeikko ja pyrstötähti, joka myös nousee omalla muumiasteikollani Vaarallisen juhannuksen edelle. Tovemaista viisautta ja vinoa huumoria on kyllä tässäkin kirjassa kosolti.

    Ai niin, ja piti muistaa ilmoittaa että olen nyt ottanut antamasi riskin ja arvio löytyy blogista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Elma Ilona :) Aion jatkaa muumien uudelleenlukua aina kun sopiva hetki tulee. Muumipappa ja meri -kirjaa en muistakaan kovin tarkasti.

      Oi, vähän jännittää mitä pidit riskikirjasta ;) Syöksyn lukemaan arviosi...

      Poista
  8. Harhailen lukemassa kirjankansirunoja, ihana ihana tuo viimeisesi. Voi Pariisi. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linnea, kiva kun harhailit tännekin ;) Pariisi on yksinkertaisesti <3

      Poista