19 kesäkuuta 2012

Mustat morsiamet



Sirpa Kähkönen: Mustat morsiamet
Otava, 1998
288 sivua


Sain painavat suositukset tutustua Sirpa Kähkösen kirjoihin, joita olin tähän asti ennakkoluuloisesti vältellyt. Päätin ottaa selvää mikä Kähkösen kirjoissa oikein viehättää ja lainasin Kuopio -sarjan aloitusosan Mustat morsiamet kirjastosta. Seuraavia osia en kuitenkaan vielä lainannut, vaikka olenkin (tapani tuntien) jo etukäteen valmistautunut lukemaan koko sarjan. Toivoinkin, että morsiamet ei tuota pettymystä.

Kirjan tapahtumat alkavat 20-30 luvun taitteesta jatkuen aina talvisodan alkumetreille vuoteen 1939. Nuori maalaistyttö Anna lähtee kaupunkiin tohtori ja rouva Petterssonille piiaksi. Hän asettuu taloksi  tohtorilan keittiöön huolehtimaan lapsettoman pariskunnan taloudesta ja osittain myös pitämään seuraa talon emännälle. Eräänä tammikuisena iltana Anna, vielä kaupunkielämään tottumattomana, säikähtää lähelle tunkevaa humalaista. Tämä kohtaaminen muuttaa Annan elämän sillä silloin hän tapaa ensimmäistä kertaa myös mustasilmäisen miehen, Lauri Tuomen. Toisen kohtaamisen myötä heidän kohtalonsa on sinetöity.

     - Mikäs teillä on, mies sanoi ystävällisesti.
     - Ee mikkään, Anna vastasi. Hän jätti kantimensa ja meni vajan ovelle. Kirkkaus viilsi kuumottavia silmiä, ja poskelle vierähti yksinäinen kyynel. Anna pyyhkäisi sen nopeasti sormellaan. Mies tuli hänen perässään ja katsoi häntä tarkkaan.
     - Mistäs minä teijät tunnen?
     - Minä kerran tuolla laivoja kahtelin, Anna sopersi. - Työ ystävällisesti - ja se Jalamari - vuan onhan siitä jo kauvan.
     - Nii, mies huudahti. - Se lappusen kantaja. Nii! Päivee!
     Ja mies tarttui hänen käteensä ja ravisteli sitä tarmolla.
Anna pyrki vetämään kättään pois vaan mies ei päästänyt.
     - Työ että tiiäkkään mitä minä oon ajatellu, mies sanoi ja veti häntä lähemmäs.
     - Misteepä sitä minä, Anna kuiskasi. Henki pyrki kauemmas, sanoi ettei saanut antautua tuolla lailla pideltäväksi, vaan ruumis oli jo pehmennyt. Ja siihen hän jäi, melkein mieheen kiinni.

Heti kirjan alusta lähtien nautin Kähkösen taidosta kuljettaa tarinaa eteenpäin vähäeleisesti, mutta silti niin väkevästi ja kauniisti. Suomen lähihistorialla on vahva osansa kirjassa ja Kähkönen onnistuu sen kuvauksessa hyvin. Vaikka Kuopio ei ole minulle se tutuin kaupunki tuntui kirjaa lukiessa kuin olisin hypännyt ajassa taaksepäin ja kävellyt Annan jalanjäljissä kaupungin katuja. Morsiamet on samanaikaisesti arkinen ajankuvaus, riipaiseva rakkaustarina sekä erilaisten elämänkatsomusten vuoropuhelu, olematta kuitenkaan tippaakaan siirappinen tai saarnaava. Murrekin soljui mukavasti korvissa.

Myönnän siis ilomielin olleeni väärässä Kähkösen suhteen ja julistaudun täten Kähköskäännynnäiseksi. Kiitos vain suosittelijoille, ilman teitä tuskin olisin kirjaan tarttunut :) Odotan innolla, että pääsen jatkamaan sarjan lukemista. Morsiamia on luettu viimeaikoina ahkerasti muissakin blogeissa, yksi tuoreimmista arvioista on Suketukselta. Hänen postauksensa lopusta löytyy linkkejä muihinkin kirjasta tehtyihin arvioihin. Nappaan kirjan mukaan Kuusi kovaa kotimaista -haasteeseen, sillä morsiamet ehti olla hetken aikaa luettavien listalla ennen kuin viimein tartuin siihen.


Sitaattikunniamaininnan saa (monien ehdokkaiden joukosta):
Hän oli silmu kylmässä, silmu tumman kuoren alla.

Kuusi kovaa kotimaista -haaste (4/6)

14 kommenttia:

  1. Oho. Pitääpä lainailla tuo kun saa edelliset (järkyttävä määrä kirjoja pinossa) pois alta :O
    Tosin tässä on syynä myös se, että rakastan Kuopion murretta :D

    VastaaPoista
  2. Minä tykkäsin aika lailla Mustista morsiamista ja jatkan, hitaasti mutta varmasti, Kuopio-sarjan lukemista.

    Hienosti kuvasit Kähkösen tapaa kuljettaa tarinaa eteenpäin. Itse muistaakseni luonnehdin hänen kirjoittamistyyliään konstailemattomaksi. Erityisesti arvostan Kähköstä siitä, että hän yhdistää kiinnostavan tarinan ja ajankuvan toisiinsa saumattomasti ja uskottavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna Elina, ajankuvan ja tarinan yhdistäminen tosiaan onnistuu Kähköseltä :) Konstailematon onkin hyvä sana kuvaamaan Kähkösen kirjoitustyyliä. Kerronnasta ei missään vaiheessa jää kikkailun makua vaan se soljuu omalla painollaan eteenpäin.

      Poista
  3. Tässä toinen Kähköseen ihastunut :)
    En ole pitkään aikaan ahminut mitään kirjaa sellaisella nopeudella kuin tätä. Hieno! Kunhan joskus saan liikkua ja pääsen kirjastoon, niin lainaan seuraavan osan varmasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maija: Hih, meitä Kähköseen ihastuneita alkaa olla jo melkoinen joukko :) Ahmimisreaktio oli täälläkin huomattavissa. Toivottavasti pääset pian taas liikkeelle! Sitä odotellessa rekrytoi perhe kirjastoon kirjalistan kanssa, että saat lukemista ;) Mielelläni minäkin jatkaisin seuraavaan osaan, mutta kirjastosta on jo melkoinen pino kirjoja odottelemassa, yritän ensin pienentää tuota pinoa...

      Poista
  4. Vähäeleinen, mutta väkevä ja kaunis - juuri sitä tämä minustakin on! Upea tiivistys!

    Jatkan myös Kuopio-sarjan lukemista, eilen jo vähän hipaisin seuraavan osan kantta, mutta toistaiseksi se jäi vielä hyllyyn. Kyllähän ne vielä hetken jaksavat odottaa. :)

    Niin ja kiitoksia linkityksestä, Villasukka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suketus, kiitos :) Tuntemuksia oli hieman hankala pukea sanoiksi. Tuntui, että paljon jäi vielä sanomatta.

      Ohhoh, maltoit jättää hipaisuun ;) Maijalle juuri kommentoinkin, että minun on luettava aikaisemmin lainattuja ensin alta pois ennen kuin haen seuraavan osan.

      Eipä kestä :)

      Poista
  5. Jee, jälleen yksi Kähköseen ihastunut! Olen lukemassa kahta seuraavaa osaa, onneksi Annan ja muiden Tuominen (ei kovin helppoja eikä iloisia) elämänvaiheita saa seurata eteenpäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria, kyllä vain, minäkin liityn ihastelijoihin :) Hui, en uskaltaudu lukemaan arvioitasi ennen kuin pääsen itse jatkamaan sarjan lukemista! Tuon aloitusosan lopussahan kurkattiinkin hieman tulevaan, pahoin pelkään, että ikävyyksiä on luvassa... Mahtava sarja :)

      Poista
  6. Onpa mukavaa, että pidit! :-) Voin muutenkin yhtyä kirjoituksessasi oikeastaan kaikkeen toteamaasi.

    Minulla sarjan muut osat saavat vähän odottaa, mutta ne tulevat kaikki kyllä ajallaan.

    Hyvää juhannusta, Villasukka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paula, kieltämättä vähän jännitti, että osuvatko suositukset kohdalleen ;) Ja osuivathan ne!

      Hiljalleen minäkin todennäköisesti luen jatko-osat, vaikka kiva olisi kahlata sarja samantien läpi. Mutta kun on paljon muutakin luettavaa niin...

      Hyvää juhannusta sinullekin, Paula :)

      Poista
  7. Upea sitaattihelmi! Olen aivan vakuuttunut, että Kähkönen olisi minunkin kirjailijani, mutta kun on Heidi Köngäskin vielä kesken. Olisi kiva lukea häneltäkin kaikki ja kaikkia maailman kirjoja ei ehdi.

    Kirjalla on dramaattinen nimi ja pidän kannesta. Lisäksi kaikki historia kiinnostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Leena :) Voin hyvin kuvitella, että Kähkönen ihastuttaisi sinuakin! Ehkä sitten joskus kun aika on sopiva...

      Poista