Harmaata ja mustaa

Niinhän sitä sanotaan että pieni on kaunista. Olen ylpeä näistä pienistä!

Viime vuosien virkkausyritykset ovat päättyneet koko sotkun purkamiseen / pipoksi muuttuvaan patalappuun / epämääräiseen mikälie-syheröön. Virkkaamisen vaikeutta olen perustellut mm. sillä, etten vasenkätisenä osaa lukea / toteuttaa oikeakätisten kuvallisia virkkausohjeita: kierrosten vaihtumiskohta ei yksinkertaisesti onnistu! Olen jo miettinyt että opettelen virkkaamaan oikealla kädellä.

Novitan Syksy 2010 -lehdessä oli tällaisiin ohje. Vilukissa minussa kehräsi että tuollaiset on tehtävä! Ostin Huopanen Lampola (Liinu) -lankaa ja eikun töihin. Muutaman ärräpään ja purkamisen jälkeen ne valmistuivat. Minä taas valmistauduin henkisesti kauhunsekaisin tuntein pesukonehuovutukseen viikon verran, mutta huopuihan ne.

Pääliosan viillos meni hieman metsään ja tossu näytti muutenkin tylsältä ja jotenkin paljaalta. Yhdestä kirja-aarteestani (esittely edellisessä kirjoituksessa) löytyy virkatun kukan ohje jota ajattelin kokeilla. Lisäksi olen ihastellut aivan ihania virkattuja kukkia täällä. Ensimmäiset kukkani onnistuivat aika hyvin ja löysivätkin paikoilleen tossuihin.

Mutta. Ne ovat siis pienet. Minulle. Pesukonekäsittelyn jälkeen venytin ja venytin mutta ei. Ahdistaa ne.