tiistai 2. helmikuuta 2016

Reijo Mäki: Tulivuori



Reijo Mäki: Tulivuori
(Vares #26)
Otava, 2015
445 sivua
Luettu: 31.1.2016
Mistä: oma ostos (miehelle lahjaksi)


Olemme miehen kanssa katsoneet useamman Vares-elokuvan ja mies myös lukee Mäen Vares-dekkareita. Olen pitänyt kirjojen pohjalta tehdyistä elokuvista, mutta jostain syystä en ole juuri innostunut lukemaan Vareksia mikä on minulle harvinaista, yleensä haluan lukea kirjan ennen elokuvan katsomista. Ostin Tulivuoren miehelleni joululahjaksi ja tulin luvanneeksi, että luen kirjan hänen jälkeensä. Ajattelin hoitaa haasteen alta pois ja tutustua kirjalliseen Varekseen heti alkuvuodesta. En ole pitkään aikaan lukenut dekkareita enkä myöskään yleensä lue sarjan osia keskeltä sarjaa vaan järjestyksessä. Poikkeustilanne siis.

Istua kökötin nurkkapöydässä. Juuri äsken mykistynyt kännykkä kourassani. Roikotin päätäni ja tuijotin lattiaa. Aikaisemmat asiakkaat olivat tuoneet Kaskenkadun rinteestä sisätiloihin helmikuista loskaa ja rapaa. Juuri nyt tässä Uuden Apteekin kulmahuoneessa ei ollut ainuttakaan toista istuskelijaa. Istuin vain oman itseni kanssa. Ja hyvä niin.
     Pitkä henkäys. Ja toinen samanlainen. Otin itseäni niskasta kiinni. Ei tässä auttanut kuin ravistella itsensä takaisin tähän päivään. Puolittain pakottamalla nykäisin itseni jalkeille. Astelin takaisin sarkofagille. 

Turkulainen yksityisetsivä Jussi Vares saa yllättävän puhelun Teneriffalta Puerto de la Cruzista kun ravintoloitsija Xavier Irritu pyytää Varesta tutkimaan vaimonsa Ainon murhaa. Nainen ei ole kuka tahansa turistisaaren suomalaisasukas vaan Karibian Aino, Jussin entinen naisystävä. Jussi jättää loskaisen Suomen sekä vakiobaarinsa Turussa ja lentää Teneriffalle. Tukikohdakseen hän ottaa suomalaisen Lauri Late Bloomerin pyörittämän El Hotel Vantaan ja ryhtyy työhön. Miksi ystävällinen ja Teneriffan suomalaispiireissä kovin pidetty Aino on murhattu? Kenen varpaille hän on astunut?

En tiedä onko Vares-leffojen katsominen kirjan lukemisen kannalta hyvä vai huono juttu, mutta ainakin näin ensi sivuilta lähtien silmissäni hyvin selvästi Antti Reinin Jussi Vareksena (anteeksi vain Juha Veijonen, kahdesta hyvästä Jussi Vares-näyttelijästä Reini on noussut suosikikseni) ja Eppu Salmisen novellikirjailija Luusalmena.

Tulivuori on hyvin jouhevasti etenevä romaani. Lukija kuljetetaan murhapaikalle katsomaan tapahtumat murhaajan näkökulmasta, jonka jälkeen kerronta keskittyy pitkäksi aikaa Varekseen. Vares ei juurikaan sylje lasiin tai kieltäydy naisseurasta, mutta tekee siitä huolimatta työnsä. Ehkä viina teroittaa yksityisetsivän aisteja sen verran, että ajatus kulkee ja sanansäilä sivaltaa terävästi. Vareksella nimittäin löytyy huumorintajua ja osuvia sanavalintoja lähes tilanteeseen kuin tilanteeseen. Myös Luusalmi, jota voisi sanoa eräänlaiseksi Vareksen kakkosmieheksi, pysyy hyvin ystävänsä verbaalisessa vauhdissa. Kaksikon sanailu on paikoitellen hyvinkin hauskaa, mutta osa jutuista tuntuu hieman väsyneeltä ja väkisin väännetyltä.

Mäki on kirjoittanut koukuttavan juonen. Henkilöitä on sopivasti ja mukaan mahtuu monta värikästä persoonaa. Osa henkilöistä on hieman karikatyyrisiä, mutta he istuvat kokonaisuuteen hyvin. Tarina kehittyy ja kuvio selviää yllättävän hitaasti, välillä huomasin miettiväni miksi Vares vain haahuilee ympäri kaupunkia eikä vaikuta tekevän sen isompia toimeksiantonsa eteen. Silti palapelin palaset löytävät paikkansa ja tarinan punainen lanka avautuu mukavasti. Koukutuin sen verran pahasti, että olisin halunnut ahmaista kirjan parilla istumalla.

Nautin Teneriffan maisemista ja pidin Vareksen jotenkin rennon kotikutoisesta olemuksesta. Vaikka Tulivuori eteni sujuvasti ja murhan motiivi sekä tekijä pysyi salaisuutena tarpeeksi pitkään en kuitenkaan lopulta ihastunut kirjaan sen kummemmin. Herkullinen välipala, mutta en saanut Vares-kuumetta eikä tarina todennäköisesti jää elämään ajatuksiini kovin pitkäksi aikaa. Eikä sen tarvitsekaan, kirja viihdytti minua muutaman päivän ja se riittää ihan hyvin. Tulivuoren pystyi myös hyvin lukemaan irrallisena teoksena, vaikka se on osa sarjaa.


Sitaattikunniamaininnan saa:

Ilta oli matelemassa kohti yötä ja pimeys oli jo aikaa sitten huputtanut rantakaupungin.


Vareksen kanssa Teiden serpentiiniteillä ja laavalaaksoissa ovat kulkeneet ainakin Juha Mäntylä, Kirjavinkkien Juha, Jokke sekä Marile.


2 kommenttia:

  1. Minustakin tämä oli sellainen, että mielellään luki :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokke, ehdottomasti. Saatanpa tarttua toistekin Vares-dekkariin :)

      Poista