maanantai 27. huhtikuuta 2015

Stephen King: Auringonlaskun jälkeen



Stephen King: Auringonlaskun jälkeen
Tammi, 2010
392 sivua
Suomentanut: Ilkka Rekiaro
(Just After Sunset, 2008)
Luettu: 25.4.2015
Mistä: lahja


King-lukuprojektini on edennyt jo tälle vuosikymmenelle. Kirin paikka, King kuitenkin julkaisee jatkuvasti lisää luettavaa - onneksi! Tällä kertaa lukuvuorossa oli novellikokoelma Auringonlaskun jälkeen. Kirjan takakannessa väitetään kirjan sisältävän neljätoista hyytävää kertomusta. Novelleja on kuitenkin johdannon ja saatteen lisäksi kolmetoista. Johdanto on Kingin tuttua ja mukavaa kahvipöytäjutustelua lukijan kanssa, lopun saatteeksi-osiossa King kertoo kokoelman jokaisen tarinan taustat. Mahtavaa! Teinkin nyt poikkeuksen lukeminen kannesta kanteen -periaatteeni suhteen ja luin jokaisen novellin jälkeen siihen liittyvän taustatarinan. Toimiva ratkaisu.

Willa kertoo junamatkustajista, joiden matka on pysähtynyt syrjäiselle asemalle. Piparkakkutyttö esittelee Emilyn, lapsensa menettäneen naisen, joka löytää pelastuksensa juoksemisesta. Harveyn unessa pariskunnan aamuhetki kääntyy päälaelleen. Levähdyspaikka on tarina miehestä, jonka on pakko päästää sisäinen sankarinsa irti. Kuntopyörässä taiteilija maalaa taulua ja karistaa kolesteroliongelmaa pyöräilemällä. Heidän jättämänsä tavarat on kunnianosoitus WTC-tornien tuhon uhreille Kingin tyyliin. Myös Lakkiaispäivä sijoittuu New Yorkiin ja käsittelee katastrofia, tosin eriä kuin edellinen. N on tarina pakko-oireisesta häiriöstä ja tarinasta sen takana. Piru kissaksi kertoo kissan kostosta (onneksi olen koiraihmisiä!). New York Times erikoishintaan -tarinassa nainen saa oudon, mutta tärkeän puhelun. Mykkä muistuttaa, että uskoutumisessa on vaaransa. Ayanassa sairastupaan astelee erikoisvieras. Hyvin tiukka paikka kertoo naapuririidasta, jolla on paskainen loppu.

Monessa tarinassa liikutaan Kingin tutulla maaperällä, maailmojen rajoilla, niillä ohuilla paikoilla, joista näkee toiseen maailmaan. Sinne, missä pahuus on mustaakin mustempaa ja jossa ihmismielen rajat hämärtyvät hulluuden porteille. Seuraavassa hetkessä ollaankin taas tiukasti tässä hetkessä ja kaikki pahuus on "vain" siinä mitä ihminen tekee toiselle ihmiselle. Koskaan ei tiedä mitä King lukijalleen tarjoilee!

     Hän irvistää kirkkaudelle, joka on aluksi kuin paksu salama. Sitten koko etelätaivas syttyy äänettömäksi räikeänpunaiseksi. Muodoton verenvärinen häikäisevä kirkkaus hävittää rakennukset. Sitten ne palautuvat, mutta aavemaisina, kuin ne näkyisivät linssin läpi. Sekunti tai kymmenesosasekunti tämän jälkeen ne katoavat lopullisesti, ja punainen alkaa muotoutua tuhansiksi uutisfilmeiksi, ja se kiipeää ja kiehuu.
     On hiljaista, hiljaista. 

Kokoelman tarinat eivät ole Kingin tuotannon jännittävimmästä eikä parhaimmasta päästä, mutta muutamat niistä kuten Kuntopyörä tarjoaa mukavaa pelon tunnetta tai yllättäviä käänteitä kuten Willa. Yhtäkään tarinoista ei tehnyt mieli jättää lukematta, vaikka esimerkiksi Piparkakkutyttö oli hieman tasapaksu eikä juuri tarjonnut yllätyksiä. Siinä oli myös jotain etäisiä kaikuja Kingin romaaneista Tapahtumapaikkana Duma Key sekä Kalpea aavistus (Meksikonlahden ranta, näkinkierät, mökkikylä). Lakkiaispäivä ja N ovat uskottavuudessaan ja realistisuudessaan todella pelottavia. Jos on edes kerran joutunut palaamaan kotiin tarkistamaan jäikö levy päälle tai ovi auki tietää, että tarkistamisen tarve on todella vahva. Kuinka pitkä matka siitä on sairauteen, pakkomielteiseen tehtävien suorittamiseen? Näistä kahdesta etenkin N taittuu yliluonnollisen puolelle, mutta se vain lisää kierroksia ja kiinnostavuutta tarinaan, siinä oli myös jotain mustatornimaista. Päätöstarina Hyvin tiukka paikka olisi voinut olla ällöttävä, mutta se tarjosi yllättäen jopa muutamat naurahdukset. Jos kokoelmasta pitäisi valita kolme suosikkia ne olisivat N ja Lakkiaispäivä. Vähiten pidin Piru kissaksi -novellista.

Novelliallergiani on alkanut jo helpottaa, mutta kieltämättä lukisin mieluummin Kingin romaaneja kuin lyhyempiä kertomuksia. Silti Kingin novellit sijoittuvat kiinnostavuusasteella korkeammalle kuin monen muun kirjailijan romaanit, King nyt vain on heikko kohtani kirjailijakentässä. Aina antoisampaa sinun kanssasi, Kingiä itseään lainaten. Niinpä, viihdyin oikein mainiosti näillä lyhyillä tarinamatkoilla.


Sitaattikunniamaininnan saa:

Meidän päässämmekin on portti - niin uskon. Portti, joka estää meissä kaikissa asuvaa hulluutta hukuttamasta järkeämme. Ja kriittisinä hetkinä se avautuu ja läpi pääsee kaikenlaista omituista paskaa.

sekä:

Mutta sitten on paikkoja, joissa kangas repeilee ja todellisuus on ohutta.


Kokoelman novellit ovat jakaneet hauskasti mielipiteitä. Lakkiaispäivä ja Hyvin tiukka paikka jättivät Morren kylmäksi kun taas edellinen oli suosikkejani ja jälkimmäinenkin viihdytti. Anu ja Narseska puolestaan pitivät kovasti tarinasta Piru kissaksi kun minä taas en siitä juurikaan tykännyt. Novellista N pidimme kaikki.

6 kommenttia:

  1. Tähän(kin) täytyy kyllä palata joskus. Useammankin novellin nimi kuulostaa tutulta, mutta sisällöstä on muistikuvia vain N:stä ja Hyvin tiukasta paikasta. Piti oikein käydä katsomassa mitä olen tästä kirjoittanut. (http://satunluetut.blogspot.fi/2011/05/stephen-king-auringonlaskun-jalkeen.html)

    Mä oon näköjään myös tykännyt kissasta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Satu, Kingin kirjoihin pitääkin palata säännöllisen epäsäännöllisesti <3 Kingin tuotanto on yhdenlainen ikiliikkuja tai ainakin ikuisuusprojekti, hänen kirjojaan pitää lukea uudelleen ja uudelleen ja uudelleen ja ja ja... :D

      Poista
  2. Hienosti sinulla sujuu King-projekti! Olet kuitenkin paljon minua edellä, sillä (käsittääkseni) olet lukenut kaikki vanhatkin, ja minulla on niitä lukematta.

    Tämä Auringonlaskun jälkeen on ehkä suosikkini Kingin kokoelmista, tai ehkä yhdessä Pimeä yö, tähdetön taivas kanssa... Minusta hyvä, tasokas kokoelma, ja muutamat tarinat ovat jääneet mieleen kyllä melko hyvin. =D King on kyllä kieltämättä ainoa, kenen novelleille/pienoisromaaneille en nyrpistele etukäteen. Mieluummin minäkin yleensä luen koko romaanin =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, kyllä vain! Voiton puolella tässä ollaan, tai miten sen nyt ottaa, onko sitten hyvä vai huono asia kun on melkein koko miehen tuotanto luettuna :) Onneksi Kingin kirjat kestävät useammankin lukukerran <3 Olen tosiaan lukenut kaikki vanhemmat kirjat, paitsi ne muutamat suomentamattomat.

      Kuten olen joskus aiemminkin sanonut todennäköisesti lukisin innolla vaikka Kingin kauppalistoja :D Eli kynnys hänen novelliensakin lukemiseen on pieni kun vertaa jonkun toisen kirjailijan novelleihin. Seuraavaksi olisi King-lukujärjestyksessä Kuvun alla, siinäpä onkin sitten lukemista hetkeksi aikaa :)

      Poista
  3. Hyvä postaus!
    Olen lukenut tämän vuonna 2012 eikä ole mitään muistikuvaa:) Postauksenikin on vajaa, olen vain luetellut novellien nimet... Hyllystä tuo kirja kuitenkin löytyy (tietenkin:)) joten aina voni palata tarkistamaan jos haluan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Salka :) On hyvä, että Kingin kirjat löytyvät kotihyllystä, pääsee heti halutessaan lukemaan niitä ja virkistämään muistia :) Minulla on usein novellikokoelmien kohdalla hankaluuksia muistaa mitä tarinoita ne sisältävät, novellien nimetkään eivät välttämättä sano mitään. Toki muutamia poikkeuksia löytyy :) Eli todennäköisesti minäkään en jonkin ajan päästä lukemisesta muista mitä esimerkiksi Harveyn uni -novellissa tapahtui.

      Poista