sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Virpi Pöyhönen: Hän rakastaa minua



Osallistuin jouluna kirjabloggareiden joululahjarinkiin ja Kirjakko ruispellossa -blogia pitävän Mari Saavalaisen lähettämästä paketista löytyi mysteerikirja. Kiitos Mari! Mysteerikirjan ideanahan on, että kaikki kirjan tunnisteet kannesta nimiösivuun on peitetty eikä kirjasta tiedä ennen lukemista yhtään mitään. Hyökkäsin mielenkiinnolla kirjan kimppuun ja on sanottava, että olen aika ylpeä mielenlujuudestani, en nimittäin kurkkinut yhtään kauniin käärepaperin alle enkä myöskään googlettanut kirjan henkilöitä. Hyvä minä ;) Kirjan luettuani annoin ajatusteni hautua päivän ajan, iltapäivällä poistin kääreen ja sieltä paljastui seuraava kirja:




Virpi Pöyhönen: Hän rakastaa minua
WSOY, 2013
190 sivua
Luettu: 16.1.2014
Mistä: kirjablogiystävältä

Kiira palaa Wyomingista vaihto-oppilasvuoden jälkeen kotiin Turkuun, mutta itsensä ja oman paikan löytäminen tuottavat vaikeuksia. Amerikan kokemukset ja Sheena sekä Jon ovat vahvana ajatuksissa ja varsinkin matkan loppuvaiheet painavat raskaana mielessä. Krista aloittaa suhteen Harrin kanssa, mutta matkassa on muitakin mutkia kuin työtoveruus. Arki ja odotukset eivät kohtaa ja Krista haluaisi enemmän.

Kasvot harmaat kuin loppusyksy, elottomat hiukset, silmien alla mustat pussit. Hän rakastaa minua, koska niin vain kuuluu olla ja vaikka hänen on vaikea löyää hetkiä, hän silti kaipaa minua. Ja minä rakastan häntä, en vaadi mitään, kun rakastaa ei saa vaatia. Täytyy odottaa, antaa hänelle aikaa päästä hankalan hetken yli, ymmärtää että minä olen parasta mitä hänelle on tapahtunut. Että me olemme parasta, mitä voi tapahtua. Ja vielä on hetkiä, Harri järjestää meille aikaa, vielä hänellä on luonani hammasharja ja kahvikuppi.

Kiira ja Krista vuorottelevat kirjan minäkertojina. Ulkoiselta olemukseltaan ja nopeasti vilkaistuna erilaisilta vaikuttavista naisista löytyy loppujen lopuksi paljon yhteistä. Molemmat kaipaavat jotain muuta, jotain enemmän. Voiko itseään määrittää toisen kautta, elää vain toiselle, toisesta, itsensä unohtaen ja joksikin muuksi muuttuen? Nämä kysymykset pyörivät mielessä päällimmäisenä Pöyhösen romaania lukiessa.

Pöyhönen kirjoittaa tiiviitä ja selkeitä lauseita, joissa on kuitenkin paikoitellen paljon tunnelatausta. Aluksi Kiiran ja Kristan kertojaäänet eivät hirveästi erottuneet toisistaan, mutta mitä pidemmälle kirjaa luki sitä enemmän heidän omat äänensävynsä tunnisti. Odotin koko ajan sitä punaista lankaa, joka yhdistäisi naiset toisiinsa ja tulihan se lopulta. Siitä eteenpäin tarina ja tunnelma vain vahvistuivat ja voimistuivat eli tarina kehittyi loppuun asti. Hän rakastaa minua on Pöyhösen ensimmäinen romaani, mutta paikoitellen tuntui kuin olisi lukenut konkarikirjailijan tekstiä, niin hiotusti Pöyhönen asettelee sanansa. Tyyli ei kuitenkaan ole liian hiottu vaan esimerkiksi sulkujen käyttö ja lauserakenteilla leikittely tuovat tekstiin sopivaa särmää 


Sitaattikunniamaininnan saa:

Että on me, että illan jälkeen tulee yhteinen aamu, ettei tarvitse herätä yksin, että joku vetää luokseen, suojaa tuulelta.


Entä miltä tuntui lukea mysteerikirja? Todella kummalliselta kun kirjasta ei tiennyt yhtään mitään, ei kirjailijaa, kirjan nimeä tai alkuperämaata. Tai no, aika pian pystyi päättelemään, että kirja on todennäköisesti kotimainen romaani, mutta siihen tunnistukseni jäivät. Kirjan luettuani arvelin kirjailijan olevan nuorehko nainen, mikä osui oikeaan. Mietin kirjalle nimeä pelkän lukemisen perusteella, mutta nimeämiset olivat aika kömpelöitä. Kirjan nimi on osuva ja kuvaa kirjan perusideaa hyvin. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan mysteerikirjan lukemista, oli loppujen lopuksi aika huikeaa lukea kirja ilman minkäänlaisia ennakko-odotuksia. En välttämättä olisi tullut lukeneeksi Pöyhösen kirjaa oma-aloitteisesti, mutta olen erittäin iloinen, että nyt tuli tutustuttua jälleen (minulle) uuden kotimaisen kirjailijan tuotantoon. Mari, valintasi oli oikein onnistunut!

Toki kirjaa on luettu myös muualla, esimerkiksi Mari itse piti kirjan tarinaa ehjänä ja hyvin etenevänä, Elinan mielestä kirjan parasta antia oli ulkomaiden kuvaukset.


12 kommenttia:

  1. Hyvä, että pidit. Hymyilin mielenlujuudellesi, koska mieleeni tulivat ne monet kurkkimisen keinot, joita lukupiirini jäsenet olivat kokeilleet jonkun vinkin saamiseksi kannesta. Kukaan silloisista kurkijoista ei ollut hoksannut googlettaa päähenkilöitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari, tunnustaudun melko uteliaaksi eli tämä oli minulle sikäli saavutus, etten kurkkinut tai googlettanut ;) Ai sinä olet luetuttanut tämän mysteerikirjana lukupiirissä, minkälainen oli vastaanotto eli tykkäsivätkö mysteerikirjan ideasta?

      Poista
    2. Lukupiirissä luimme paikallisen kirjaston paketoimia kirjoja. Kirjoja oli kolme eri vaativuusastetta luettavan sivumäärän ja muun vaativuuden suhteen. Itse luin helpoimman kategorian kirjan. Lopultaan luettavia oli ehkä neljä eri kirjaa, meitä lukijoita taisi olla kymmenen. Yhdistävä tekijä oli saksalainen nykykirjallisuus. Mysteerikirjan ideasta pidettiin paljon. Sillä lukupiirikirjalla puhuttiin paljon myös kansien, kirjailijan nimen ja kuvan ja kirjan nimen voimasta.

      Poista
    3. Kuulostaa mukavalta :)

      Kieltämättä kirjan ja kirjailijan nimiin sekä kanteen tuli kiinnitettyä ihan eri tavalla huomiota tällä lukutavalla.

      Poista
  2. Huh, tehtävä vaati varmasti aikamoista lujuutta! Mysteerikirjoissa on aika hauska idea, mutta en tiedä osaisinko itse lukea romaanin ilman mitään tietämystä.

    Pöyhösen esikoinen oli kyllä todella hyvä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anni, kieltämättä teki aika useasti mieli kurkistaa vähän kansien alle tai googletella henkilöitä, mutta voi sitä häpeän määrää kun olisin joutunut asian postauksessani tunnustamaan ;) Oli tosi mielenkiintoinen kokemus lukea kirja ilman minkäänlaista tietoa tai ennakkokäsitystä, yleensähän kirjan juonesta on jo etukäteen hieman tietoa ja siitä on mahdollisesti lukenut myös muiden mielipiteitä.

      Minäkin pidin kirjasta kovasti!

      Poista
  3. Onpa hauska idea tutustua uuteen kirjaan noin salamyhkäisesti!

    VastaaPoista
  4. Todella kiva idea lukea kirjoja. Pöyhösen kirja oli todella hyvä.

    Minulla on sinulle jotakin blogissani ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai Laakso, niin minustakin! Näin hyvää kirjaa oli ilo lukea ja varsinkin kun se olisi muuten saattanut jäädä lukematta.

      Kiitos, tulen kurkkaamaan...

      Poista
  5. Harmi, etten ehtinyt mysteerikirjaan mukaan. Kuulostaa tosi jännittävältä ja hauskalta! :-)

    Kurkkaa blogiini, siellä sinua odottaa jotain! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paula, ehkä ensi vuonna :) Minä mietin itsekin lähettäisinkö joululahjarinkikirjani mysteerikirjana, mutta päädyin sitten vain paketoimaan kirjan joulupaperiin.

      Kiitos, tulen kurkkaamaan :)

      Poista