sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Patrick Süskind: Parfyymi - Erään murhaajan tarina

 


Patrick Süskind: Parfyymi - Erään murhaajan tarina
Otava, 1986
302 sivua
Suomentanut: Markku Mannila
(Das Parfum - Die Geschichte eines Mörders, 1985)
Luettu: 9.1.2014
Mistä: kirjastosta


En ollut pari-kolme vuotta sitten kuullutkaan Süskindin kirjasta kun satuin tv:n ääreen juuri kun kyseisen kirjan pohjalta tehty elokuva oli alkamassa. Katsoin elokuvan ja hämmästelin sen vahvaa, tuoksuvaa, haisevaa ja hirvittävää otetta alusta loppuun asti. Päätin heti, että Süskindin kirja on luettava. Tässä sitä nyt ollaan.

17.7.1738 syntyy helteisessä ja haisevassa Pariisissa Rue aux Fersillä lapsi kalakojun pöydän alle, kalanperkeiden päälle. Liekö joku kohtalon kuu väärässä, julmassa asennossa, sillä lapsen äiti kaatuu tajuttomana kadulle ja poikavauvan alkaessa kirkua vastasyntynyt löydetään veristen jätteiden joukosta ja lapsi jääkin vastoin äidin toiveita ja odotuksia henkiin. Tuosta imettäjien ja monien muiden hylkimästä oudosta, tuoksuttomasta vauvasta kasvaa hyljeksitty poika, joka elää hajuista ja metsästää aina vain uusia ja erilaisia hajuja poikkeuksellisen tarkan nenänsä ulottuville haaveillen erityisesti paljaasta meren tuoksusta, haluten hengittää sitä sellaisia määriä, että voisi juopuoa siitä. Lopulta pojan, Jean-Baptiste Grenouillen nenään tarttuu vastustamattoman vangitseva ja ainutlaatuinen tuoksu, jonka alkuperä on selvitettävä. Nenä johdattaa Grenouillea eteenpäin parfymöörin opin kautta aina hulluuden ja pahuuden rajoille ja paljon niiden yli. 

Satatuhatta tuoksua ei ollut enää yhtään mitään tämän yhden tuoksun rinnalla. Se oli perusprinsiippi, jonka esikuvan mukaan oli kaikki muut järjestettävä. Se oli kauneus itse.
     Grenouillelle oli selvää, ettei hänen elämällään olisi enää mitään tarkoitusta, ellei hän saisi tuota tuoksua omakseen. Hänen oli saatava tutustua siihen pienintä yksityiskohtaa, viimeisintä hentoa uloketta myöten; hänelle ei riittänyt pelkkä monimutkainen muistikuva. Hän halusi painaa tuon jumalaisen parfyymin kuin leimasimella mustan sielunsa syövereihin, halusi tutkia sen läpikotaisin ja ajatella, elää ja aistia vastedes vain tuon loitsukaavan sisäisten rakenteiden mukaisesti.

Süskindillä on uskomaton taito levittää hajut ja tuoksut lukijan nenän eteen, samoin kuin loihtia 1700-luvun Pariisi ja Grasse eläväksi, nähtäväksi ja koettavaksi. Kirjan hajupainotteiseen kuvaukseen uppoaa heti alusta alkaen eikä Pariisin löyhkästä ja Grenouillen elämästä haluaisi irrottautua hetkeksikään. Tarina etenee paikoitellen hitaasti, mutta silti vääjäämättä kohti kammottavuuksia, jotka kuitenkin lopulta ovat vain ohimeneviä välähdyksiä. Silti ne piirtyvät mieleen piinaavan tarkasti. Tarina on kuin hitaasti vauhtiaan kiihdyttävä juna, jonka kyydistä ei enää tietyn pisteen jälkeen voi -tai edes halua- hypätä pois, ei vaikka tietää raiteiden loppuvan kauempana. Kliseistä, mutta parempaan kuvaukseen en pysty.

Parfyymi myös haastoi minut lukijana. Grenouille on kaikessa karmeudessaan iljettävä hahmo ja paha kuin mikä, mutta silti huomasin asettuvani hänen puolelleen. Kieroa, Süskind, kerrassaan kieroa! En osaa sanoa kumpi on parempi, kirja vai elokuva, mutta molemmat olivat hyvin vahvoja elämyksiä. En enää muista kuinka uskollisesti kirjan loppua noudatettiin elokuvassa, mutta kirjassa se oli todella omaa luokkaansa.

Päivi mainitsee hajuaistin olevan kirjan lukemisen jälkeen herkempi, Marile nautti kirjan lukemisesta valtavasti, Miss Shi puolestaan kuvaa kirjaa karmivaksi, jäätäväksi ja todella addiktoivaksi. Olen täysin samaa mieltä.


Sitaattikunniamaininnan saa:

Sillä tuoksu oli hengityksen veli.


Ps. Kyseinen parfyymi (tarkemmin sanottuna eau de parfum) on kuvassa, koska... no, se on hyväntuoksuinen ja sopii aiheeseen. Toivottavasti en kuitenkaan yhdistä jatkossa tätä tuoksua kirjaan. Minulla nimittäin on aika tarkka hajumuisti ja tietyt asiat tai ärsykkeet yhdistyvät mielessäni tiettyihin tuoksuihin tai hajuihin. En halua joka kerta tuoksua käyttäessäni muistaa Jean-Baptiste Grenouillen hirmutekoja.

TBR 16/100

14 kommenttia:

  1. Tämän elokuvan olen halunnut nähdä pitkään, ja muistaakseni en ole sitä nähnyt. Kai. En tiennyt, että perustuu kirjaan, mielenkiintoista. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä välitä Irene, en minäkään silloin elokuvaa katsoessani kirja-asiaa tiennyt :D Voin suositella molempia. Olisikohan tätä elokuvaa meidän kirjastossa, jos muistin virkistykseksi katsoisin uudestaan kun en elokuvan loppua muista...

      Poista
  2. Blogissani on sinulle yllätys, käypä kurkkaamassa kun ehdit (ks. tämän päiväinen postaus). :)

    VastaaPoista
  3. Luin tämän kirjan vuosia sitten ja se teki minuun voimakkaan vaikutuksen.

    Myös minulla on hyvä hajumuisti. Sen takia hajustetun kosmetiikan käyttö ei oikein onnistu, koska tietystä hajusta tulee aina mieleen jokin tilanne, tunnelma tai muisto. Sitten jää miettimään sitä tilannetta eikä pääse ollenkaan liikkeelle. Varsinkin nuorena oli tällaista ongelmaa.

    Toivon totisesti, ettet joudun lopettamaan parfyymisi käyttöä ihan vain tämän kirjan takia. Olivathan ne Grenouillen hirmutyöt aika karseita... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuija, onhan tuolla hyvällä hajumuistilla onneksi hyvätkin puolensa, usein tulee mieleen mukaviakin muistoja jostain tuoksusta :)

      Ei ainakaan vielä ole tullut tuosta hajuvedestä Grenouille-efektiä, huh ;) Yritin tarkoituksella vähän vaihdella tuoksuja tätä kirjaa lukiessa.

      Poista
  4. Kiva kun linkitit :) Minulla on muuten vieläkin näkemättä tuo leffa! Se oli muistaakseni Netflixissäkin, eli pitääpä katsoa se heti kun vain joudan. Olen ehkä jo unohtanut tarpeeksi kirjan tapahtumat, etten ärsyynny, jos juoni ei kuljekaan aivan samalla tavalla kuin kirjassa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marile, toivottavasti pidät kirjasta yhtä paljon kuin elokuvasta :)

      Poista
  5. Blogissani on sinulle tunnustus ja haaste. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä olisi kiinnostavaa joko lukea tai nähdä elokuvana. Uskon, että on karmiva. Onko mikään vahvempi kuin on tuoksumuisto...

      Poista
    2. Kiitos Pihi nainen, kävin kurkkaamassa :) Täytyy laittaa mietintämyssy päähän jossain sopivassa vaiheessa ;)

      Poista
    3. Leena Lumi, karmiva kuvaa sekä kirjaa että elokuvaa hyvin. Toisaalta varsinkin elokuva oli jotenkin kaunis, ei tietenkään ne hirveydet, mutta yleisilme tuoksukuvauksineen. Suosittelen molempia :)

      Poista
  6. Luin tämän joskus lukioikäisenä ja fiilikset oliat aika samanlaiset silloin kuin mitä kirjoitit - kamala, mutta silti jotenkin sympaattinen hahmo. Loppukohtaus jäi myös ikuisiksi ajoiksi mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tessa, loppukohtaus tosiaan oli... melkoinen! Katsoin sitten elokuvankin uudelleen ja sen loppukohtaus oli hyvin uskollinen kirjalle. Kirja oli (tässäkin tapauksessa) parempi.

      Poista