sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Elina Hirvonen: Kauimpana kuolemasta



Elina Hirvonen: Kauimpana kuolemasta
Avain, 2011 (2010)
239 sivua
Luettu: 10.9.2013
Mistä: kirjablogiystävältä


Helsingin Sanomien järjestämässä 2000-luvun paras kotimainen romaani -kisassa sijalle 39 äänestetty Elina Hirvosen kaunisniminen Kauimpana kuolemasta on ollut pitkään luettavien listallani. Sain kirjan yli vuosi sitten Hannalta hänen siivotessaan kirjahyllyään ja nyt tuli viimein aika tarttua teokseen.

Paul jättää taakseen hajonneen perheen sekä elämän Suomessa ja matkustaa lapsuutensa maisemiin eteläiseen Afrikkaan kohtaamaan kuolemansa. Esther ei ole koskaan täysin toipunut suuresta menetyksestään kun kohdalle osuu jo toinen. Onneksi työ vähäosaisten hyväksi ja etenkin pieni Susan-tyttö tuovat elämään jonkinlaista lohtua ja järjestystä. Paul ja Esther tapaavat toisensa sattumalta, mutta heidän elämänsä ovat heidän siitä tietämättään sivunneet toisiaan jo vuosia sitten.

     "Minä olen sinun enkelisi", Bessy sanoi ja kuljetti minut silmäni suljettuina pellon reunaan, ja minä puristin otsan ryppyyn, jotta pieninkään valonsäde ei tunkeutuisi mustaan, kukilta ja vuohenkakalta tuoksuvaan maailmaan, jossa maa oli kalteva ja kuoppia täynnä, Bessyn käsi lämmin ja ote luja. "Minä syön sinun sielusi", sanoin, kun hän unohti varoittaa polulle vierineestä kivestä, minä kompastuin ja vedin hänet mukanani maahan, ja me kierimme päällekkäin sateen upottavaksi pesemällä polulla, hänen huulensa yhtäkkiä niin lähellä omiani, että jotain oli pakko sanoa. "Minä syön sinun sielusi ja sinä elät minussa kaikkialla minne menen, ja minun naurussani kuuluu aina kaksi naurua ja silmieni takana on toiset silmät."

Voi miten oikeassa Esther olikaan... Estherin tarina ystävyydestä, hänestä ja Bessystä, laajenee moniulotteiseksi ja polveilevaksi, useisiin ihmisiin ja paikkoihin ulottuvaksi kertomukseksi, joka vuorottelee Paulin tarinan kanssa. Miten saisi kiinni nykyhetkestä ja tulevaisuudesta kun menneisyydellä on edelleen suuri merkitys ja vahva vaikutus sekä Estheriin että Pauliin? Olisiko elämä toisenlaista jos olisi jättänyt jotain tekemättä tai tehnyt asioita toisin? Jos olisi jättänyt käärmeennahan mudan sekaan. Jos ei olisi vienyt rakastaan matkalle. Jos, jos, jos...

Hirvonen maalaa lukijan silmien eteen rosoisen, elävän, epäoikeudenmukaisen ja upean vastakohtien Afrikan sekä lämpimän, joskin surullissävytteisen tarinan ystävyydestä, jossa on ripaus homoeroottista sävyä. Hirvonen kuvaa kaiken ihailtavan tyynesti ja vahvasti, sormea heristämättä ja mässäilemättä. Useiden henkilöiden ja heidän tarinoidensa esittely kuitenkin tuntui kaikessa runsaudessaan ja mielenkiintoudessaan kääntyvän itseään vastaan. Juuri kun kerrotusta henkilöstä ehti kiinnostua hyppäsi tarina jo muualle. Nämä Paulia ja varsinkin Estheriä koskettaneet henkilöt herättivät niin monia kysymyksiä, jotka jäivät vaille vastauksia, että tarinasta nauttiminen häiriintyi. Erityisesti minua jäi mietityttämään kirjan viimeinen lause. Oliko se faktaa vai fiktiota?

Kertojista Esther muodostui minulle läheisemmäksi. Koin Paulin tarinan jotenkin irrallisemmaksi ja repaleisemmaksi kun taas Estherin tarinaa oli ilo lukea. Silti kirja olisi mielestäni kaivannut hieman selkeyttämistä, tai sitten tarina olisi pitänyt lukea tiiviimmässä tahdissa kuin mihin minä kykenin. Suosittelen lukemaan Katjan ja Inan hienon osuvat arviot kirjasta, samankaltaisiin vahvoihin tunnelmiin minäkin jäin kirjan luettuani.


Sitaattikunniamaininnan saa:

Hän antoi päänsä levätä kaulaani vasten ja me istuimme siinä puhumatta niin kauan, että maailma ympärillä laimeni sumuksi, eikä hetkeen ollut muuta kuin meidän toisistaan tietoiset ihomme ja niiden alla lämpimänä, hiljaisena, omaa tahtiaan virtaava elämä.

TBR 15/100

8 kommenttia:

  1. Minustakin Kauimpana kuolemasta-kirjan tarinoiden, teemojen ja henkilöiden runsaus kääntyi hivenen kirjaa vastaan. Vähemmän olisi ollut enemmän ja päästänyt lukijan lähemmäs hahmoja. Hirvosen Että hän muistaisi saman on yksinkertaisuudessaan ja muutamissa henkilöhahmoissaan siksi minusta juuri niin koskettava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pihi nainen, luinkin tuon arviosi ja huomasin sinunkin olleen samoilla linjoilla runsauden kanssa. Kiva kuulla, että Että hän muistaisi saman on vielä parempi, todennäköisesti luen senkin jossain vaiheessa.

      Poista
  2. Haluan tämän lukea, sillä Että hän muistaisi saman teki suuren vaikutuksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pisarainen, ei muuta kuin lukemaan siis! Ennakko-odotukseni Että hän muistaisi saman -kirjaa kohtaan kasvavat kohisten :)

      Poista
  3. Minua tämä kirja kiinnostaa eniten siksi, että sijoittuu jonnekin Afrikkaan. Kaikki Afrikkaan sijoittuva kirjallisuus kiinnostaa minua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elegia, Afrikka tapahtumamaana kiinnosti minuakin :) Itse asiassa niin paljon, että Chimamanda Ngozi Adichien Purppuranpunainen hibiskus piti viimein kaivaa kirjahyllystä näkysälle.

      Poista
  4. Minulle tämä oli sellainen kirja, jonka ymmärtää hienoksi mutta josta ei oikein pidä. Jotenkin äärimmäisen kauniin kielen ja rankan sisällön yhdistelmä tuntui musertavalta. Mutta mieleen tämä kieltämättä jäi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Booksy, tästä oli minunkin vaikea muodostaa mielipidettä. Runsaus alkoi kääntyä heikkoudeksi, ärsytti se, että juuri kun aloin kiinnostua jonkun henkilön tarinasta näkökulma taas vaihtui.

      Poista