torstai 14. maaliskuuta 2013

Mia Vänskä: Saattaja



Mia Vänskä: Saattaja
Atena, 2011
308 sivua
Luettu 13.3.2013
Mistä: kirjastosta


Mia Vänskän kirja kiinnitti huomioni jo julkaisuvuonna, sillä kauhukirjallisuuden (pidättäydyin kirjoittamasta väliin Stephen Kingiä) ystävänä myös kotimainen kauhu kiinnostaa. Saattaja on odotellut lukuvuoroaan jo useamman uusimiskerran ajan, mutta vihdoin sain sopivan innostuksen tarttua kirjaan.

Nelikymppinen Lilja jättää Helsingin taakseen ja palaa Keski-Suomen lapsuudenmaisemiin. Lilja ostaa oman lapsuudenkotinsa edellisiltä omistajilta, joilla on kiire muuttaa muualle. Lapsuudenystävä Kristiina ja lähellä asuva äiti auttavat Liljaa kotiutumaan, mutta kellarissa mahdollisesti piilevän vesivahingon, varastohuoneen lattialle toistuvasti ilmestyvän vesilammikon alkuperän selvittäminen vaatii ammattilaisen apua. Talossa ja lähiympäristössä alkaa tapahtuu kummia ja samalla Liljaa vaivaavat oudot tuntemukset, näyt, ja lapsuusmuistot lisääntyvät. Kun Liljan äiti sairastuu on Liljan kohdattava tosiasiat, laajennettava maailmankuvaansa sekä pohdittava pystyykö hän ottamaan vastaan vaativan tehtävän.

     Minä en halua tätä, Lilja ajatteli. Minä haluan vain elää normaalia elämää ja selvitä omista maallisista ongelmistani.
     Mutta halusi hän tai ei, hänelle oli väkisin työnnetty tämä tieto, ja alkoi yhä enemmän vaikuttaa siltä, ettei hän pystyisi ohittamaan sitä hölynpölynä, vanhan kansan uskomuksina. Tiedon kanssa hän ehkä pystyisi vielä elämään, mutta vanha nainen odotti, että hän tekisi asialle jotain. Liljasta tuntui kuin hänen keuhkonsa rutistuisivat kasaan. Miksi minä? Kuka tahansa muu olisi parempi. Kristiina vaikka, se olisi suorastaan innoissaan tästä.
     Ehkä hän voisi unohtaa koko asian.

Alku oli hieman kliseinen, mutta tarina vaikutti kuitenkin lupaavalta. Jotkut kielikuvat kuulostivat hieman omituisilta ja kakistelin myös Liljan sinisilmäisyyttä talokauppojen suhteen, jos myyjillä on kiire saada nimet paperiin niin luulisi hälytyskellojen soivan hieman kovemmin. Tarina eteni yllättävän hitaasti ja kerronnan painopiste tuntui välillä karkaavan kauemmas aiheesta useisiin teemoihin, joista osa vielä toistui useamman henkilön kohdalla. En valitettavasti tavoittanut takakannessa lupailtua piinaavuutta kuin pariin otteeseen, ei vaikka musta viha pulppusi (kyllä sitä pulputusta sitten riittikin!) ja vaikka Vänskä on selvästi yrittänyt luoda jännittävää tunnelmaa. Jotain vain jäi puuttumaan. Osa kauheuksista ennemmin huvitti kuin pelotti, varsinkin kun paikoitellen tuo pimeys ja mustuus muistutti Harry Pottereiden ankeuttajia.

Oli uskomattoman hienojen, Jussi S. Karjalaisen käsialaa olevien kansien välissä kehuttavaakin. Vänskä on ammentanut tarinaansa aineksia kansantarinoista ja myyteistä mielenkiintoisella ja ilahduttavalla tavalla sekä onnistunut yhdistämään ne hienosti nykypäivään. Vaikka kaipasin tarinaan kauhua oli Saattajasta luettava sivu toisensa jälkeen, jotta sain tietää miten Liljan käy. Vänskässä on selvästi tarinankertojan aineksia kunhan hänen onnistuu saada lukijansa pelkäämään ja odottamaan kauhulla seuraavan rivin ja seuraavan sivun tapahtumia, kuten kauhugenreen kuuluisi. Toivottavasti kaipaamaani kauhua löytyy Vänskän toisesta romaanista Musta kuu, jonka luultavasti vielä joskus luen.

Saattajan ovat lukeneet myös mm. Ahmu  ja Morre, jotka pohtivat samoja asioita mitkä mietityttivät minuakin: teemoja oli ehkä liikaa ja Lilja vaikutti ikäistään nuoremmalta.


Sitaattikunniamaininnan saa:

Kuollut on lakannut olemasta, ei mitään leijumisia tai harhailuja enää.
 

10 kommenttia:

  1. Heh, sain pari päivää sitten myös kyseisen romaanin päätökseen ja bloggasinkin tästä myös juuri :D Hauska huomata, että on hyvin samanlaisia kokemuksia meillä tuosta kirjasta. Alku oli todella lupaava, mutta loppua kohden alkoivat langanpäät hieman harittaa. Ei kauheasti pelottanut, mutta tarinankerronta on silti Vänskällä hallussa. Täytynee joka tapauksessa itsekin lukea tuo Musta kuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna Maria, melkoinen sattuma :) Tulen lukemaan arviosi ajan kanssa kunhan ehdin. Lopussa noille langanpätkille olisi melkein tarvinnut kokonaisen korin... Silti kelpo kirja.

      Poista
    2. Jep :D Pidin ehdottomasti kirjasta ja uskon, että vauhtiin päästyään Vänskältä ilmestyy vielä jotain oikein hienoa!

      Poista
  2. Mie taidan olla sen verran kauhukirjallisuuteen tottumaton, että sain Saattajasta ihan kiitettävästi niitä väristyksiä :D Kannattaa kokeilla Musta kuuta. Moni on pitänyt sitä esikoista parempana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika K, Saattaja soveltuu varmasti hyvin kauhunoviisille :) Musta kuu kyllä kiinnostaa, moni on sitä kehunut paremmaksi.

      Poista
  3. Minähän en kauhukirjoja uskalla lukea, mutta tuo "kunniasitaatti" on kyllä jotenkin hieno!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuules nyt Pikkusisko, tämä soveltuu varmasti sinullekin kun ei ole niin kauhean jännä! En silti suosittele lukemaan rintamamiestalossa ;) Tuo lause oli jokseenkin hauska :)

      Poista
    2. No sitten voi harkita, jos ei ole niin kauhean jännä! :D

      Poista
  4. Olen harkinnut lukevani Vänskää; minähän en pelkää kauhua, vaan suomalaisia kirjailijoita! =D Voipi olla, etten kovin ihastu arvostelusi perusteella, mutta kuka tietää. Aion yrittää. Tuntuisi kuitenkin sellaiselta "turvalliselta" valinnalta kotimaiselta puolelta. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa Irene kokeilla, genre ainakin on tuttu :)

      Vänskälle on ehkä hieman epäreilusti yritetty jossain mediassa sovittaa Kingin suuria saappaita, asettaa mielestäni kohtuuttoman suuret odotukset esikoisteokselle.

      Poista