keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Joanne Harris: Karamellikengät



Joanne Harris: Karamellikengät
Otava, 2008
511 sivua
(The Lollipop Shoes, 2007)
Luettu: 29.1.2013
Mistä: oma ostos


Ryntäsin Pienestä suklaapuodista kiireellä Viannen ja Anoukin matkaan. Karamellikengät on siis suoraa jatkoa heidän tarinalleen. Edellisestä lukukerrasta ei ole kuin pari vuotta, mutta enhän nyt missään nimessä voi hypätä yhden osan yli ;)

Vianne ja Anouk jättivät suklaapuotinsa ja Lansquenetin ja jatkoivat matkaansa kohti Pariisia. Vanhat nimet ovat jääneet matkan varrelle, he ovat nyt Yanne ja Annie Charbonneau. Perhe on kasvanut toisella tyttärellä, pienellä ja erilaisella pian 4-vuotta täyttävällä Rosettella, jonka Yanne synnytti Rennesin lähellä. Yannella on uusi suklaapuoti, joka on tosin vain varjo entisestään sillä hän on luopunut niin suklaan valmistamisesta kuin taikuudestakin. Eräänä päivänä puotiin astelee toinen henkilöllisyyden vaihtaja, Zozie de L'alba, eräänlainen huijari ja elämien varastaja, joka kiinnostuu salaperäisestä perheestä. Pian Zozie kiemurtelee itsensä 11-vuotiaan Annien ystäväksi, osaksi Charbonneaun perheen elämää ja suklaapuotia, mutta ei suinkaan auttaakseen Yannea vaan viedäkseen häneltä jotain hyvin tärkeää.

     Mutta pelkkä tulolähde ei minulle nyt riitä, vaan haluan paljon enemmän. Ikävystyminen on kammottava ajatus. Minä tarvitsen muuta. Haluan mahdollisuuden käyttää kykyjäni, kaipaan seikkailua, haasteita, vaihtelua.
     Haluan elämän.
     Ja sen kohtalo antoi minulle kuin sattumalta Montmartressa tänä tuulisena aamuna, kun lokakuu on lopuillaan.
 
Vaikka Pieni suklaapuoti oli ihana ei Karamellikengät jää lainkaan huonommaksi, varsinkin kun tämä sijoittuu iki-ihanaan Pariisiin, Montmartren kukkulalle. Juoni on vielä vetävämpi ja lopun tapahtumissa on jopa hieman kauhumaisia piirteitä, ikään kuin varovaisesti ripoteltuna. Myös magian osuus korostuu entisestään - jos Yannessa on ripaus taikaa on sitä Zoziessa roppakaupalla. Minuun taikuus upposi oikein hyvin. Suklaan aromitkin pääsevät oikeuksiinsa (vähemmän suklaisen alun jälkeen) kun Yanne alkaa Zozien kannustamana jälleen valmistamaan herkkujaan. Harmi vain kun kirjaa lukiessa tekisi koko ajan mieli suklaata, tai Yannen kaakaota...

Mutta kaakaota ehtii aina juoda. Äiti valmistaa sen suklaasta, jonka kaakaoprosentti on seitsemänkymmentä - hän on sitä mieltä, ettei muunlaista suklaata kannata edes ostaa - ja lisää mukaan maitoa, raastettua muskottipähkinää, vaniljaa, chiliä, ruskeaa sokeria, kardemummaa. Valmiina se maistuu täyteläiseltä ja kielen takaosan päällä lievästi kitkerältä, samanlaiselta kuin karamelli siinä vaiheessa, kun se muuttuu happaman makuiseksi. Chili antaa kaakaolle kirpeyttä - sitä ei saa panna liikaa, vaan ainoastaan sen verran että se maistuu (...).

Tämä elämästä, luopumisesta, uusista aluista, taisteluista ja rakkaudesta -erityisesti äidinrakkaudesta- kertova kirja oli oikein nautinnollista ja koukuttavaa luettavaa! Samalla heräsi Pariisiin kohdistuvan kroonisen matkakuumeen lisäksi kiinnostus sekä asteekkien että mayojen kulttuuria, tapoja ja historiaa kohtaan.


Sitaattikunniamaininnan saa haikean kaunis ja osuva kuvaus äidin tunteista lapsen kasvua seuratessa:

Minua jaksaa ihmetyttää, miten ihan pienet asiat voivat raastaa sydäntä - unohtunut suukko, hylätty lelu, satu, jota ei haluta kuunnella, ärtyisä ilme vastaukseksi johonkin, mikä aikaisemmin olisi nostattanut hymyn huulille...

16 kommenttia:

  1. Oi, niin ihana arvio♥ Tämän kirjan jatko lähtö juuri lainaan parhaalle ystävälleni, joka muisteli Pientä suklaapuotia, mutta hänkään ei ollut lukenut tätä. Laitankin hänelle linkin muistutukseksi.

    Minä olen nyt Vianne-koukussa Persikoiden aikaan jälkeen. Ja pidän siitä että mukana on ruokaa ja magiaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leena :) Oi linkitä ihmeessä, tämä kirja ansaitsee kaiken huomion!

      Vianne-koukussa ja suklaan huumassa olen minäkin, taidan aloittaa jo tänään Persikoiden aikaan -kirjan lukemisen <3

      Poista
  2. Tutultakin kuulin kehuja tästä kirjasta, kuulostaa mukaansatempaavalta! Tällaisia kirjoja on hyvä olla mielessä. Välillä osuu vastaan niin takkuavia kirjoja, että on ihana vaihteeksi päästä kunnolla koukuttumaan lukemaansa.

    Minullakin on krooninen matkakuume Pariisiin. Olisi mukava taas edes kirjan kautta matkata Montmartreen.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pihi nainen, Karamellikengät tosiaan tempaa mukaansa :) Ihana, ahmittava kirja.

      Olisi ihana päästä uudestaan Pariisiin, menisin varmasti Montmartrelle ja kävisin kierroksen siellä hautausmaallakin...

      Poista
  3. Myönnän, etten lukenut tätä arviota ihan kokonaan, koska en halua tietää tulevia tapahtumia ennen kuin olen lukenut Pienen suklaapuodin. Se nimittäin tarttui eilen kirjastosta mukaani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annami, kiva että aiot lukea Pienen suklaapuodin, ehkä innostut lukemaan vielä jatko-osatkin :) Yritän välttää juonipaljastuksia postauksissani, toki väkisinkin tulee juonta paljastettua hieman kun kyseessä on jatko-osa. Minäkin yritän olla lukematta arviot kirjoista, jotka aion lähiaikoina lukea. Säilyy yllätyksellisyys kun ei tiedä liikaa :)

      Poista
  4. Minulla on ollut Harrisista jotenkin omituinen mielikuva. Tämä postaus muutti sen. Ehkä voisin kokeilla joskus. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paula, kokeile ihmeessä, kiva jos onnistuin herättämään kiinnostuksen :) En muistaakseni pitänyt kovin paljoa Harrisin Sarkaa ja samettia -kirjasta, mutta nämä uppoavat kuin kuuma veitsi voihin ;) Aion lukea Harrisilta muutakin.

      Poista
  5. Jotenkin herkullisen kuuloista kirjallisuutta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pisarainen, kyllä vain :) Suklaan aromit voi lähes haistaa ja maistaa... Nam :P

      Poista
  6. Minäkin pidin tästä jatko-osasta paljon! Haluttaisi lukea nyt uudestaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Emilie, oletko postannut tästä? En ainakaan löytänyt blogistasi pikasilmäyksellä. Kyllä tällaisen suklaantuoksuisen kirjan lukee mielellään kahdesti ja miksei useamminkin ;)

      Poista
    2. En ole postannut, luin kirjan ennen kirjablogia! Minäkin muuten haaveilein juuri tuosta kaakaosta. Saisikohan jostain suklaaliikkeestä Suomessa tuollaista tuhtia herkkua? Esim. Kaakaopuusta..?

      Poista
    3. Emilie, ei mitään tietoa, luulisi kyllä. Täytynee testata itse :)

      Poista
  7. Sen verran pitäisi malttaa tämän kirjan lukemista, että saisi ensin luettua Pienen suklaapuodin. Joanne Harrisin kirjat ovat lumonneet jo nyt minut täysin, vaikka vasta yhden teoksen olen häneltä lukenut.

    Sinulle löytyy muuten haaste blogistani. :)

    http://ei-mustaa-valkoisella.blogspot.fi/2013/01/haaste.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiina, kannattaa malttaa odottaa, nämä ovat ehdottomasti parhaat järjestyksessä luettuna :)

      Kiitos haasteesta, yritän jossain vaiheessa ainakin vastata kysymyksiisi :)

      Poista