keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Enid Blyton: Viisikko kesälomalla



Enid Blyton: Viisikko kesälomalla (#5)
(Five Go Off in a Caravan, 1946)
Tammi, 2004
189 sivua


Lapset aloittelevat kesälomaansa Annen, Dickin ja Leon kotona miettien mitä lomallaan tekisivät. Kun ohitse kulkee sirkusseurue hauska Nobby-poika mukanaan saa Pauli idean retkeilystä. Pian on kaksi asuntovaunua vuokrattuna ja viisikko suuntaa kohti kukkuloita ja Merran-järveä tarkoituksenaan tutustua samalla sirkusväkeen. Vastaanotto ei kuitenkaan ole Nobbya lukuunottamatta ystävällinen, sillä sirkuksen klovni ja akrobaatti harmistuvat lasten ilmestymisestä heidän leirinsä läheisyyteen. Jostain syystä lasten valitsema leiriytymispaikka kauempana solassa ei sekään tunnu miehiä miellyttävän, vaan he yrittävät ajaa viisikon tiehensä keinoja kaihtamatta. Lapset päättävät selvittää miksi sola on miehille niin tärkeä.

     - Oi miten pidän kesäloman ensimmäisistä päivistä, sanoi Leo.
- Silloin ihan tuntuu, etteivät ne lopu koskaan.
     - Aika kuluu ensin niin hiljaa ja huomaamatta, mutta sitten se kyllä alkaa mennä oikeaa pikajunavauhtia, yhtyi hänen pikkusisarensa Anne.
     Muut nauroivat. He tiesivät täsmälleen mitä hän tarkoitti.

Kirjaan tarttuminen tuntui jostain syystä aluksi hieman työläältä (syksyinen ajankohta? sarjan lukemisen aiheuttama kisaväsymys?), mutta heti ensimmäisiltä sivuilta tuttu tunnelma löytyi. Kukkulat, kanervikko, retkieväitä ja seikkailu, voiko syysiltoina kirjalta muuta vaatia? Varsinkaan kun tarinassa on mukana norsu, joka tunnetusti aiheuttaa tämän bloggarin sydämessä läikähdyksen  Toista asuntovaunua vetää sisarusten hevonen Dobby, josta tuli auttamatta mieleen Harry Pottereista tuttu samanniminen kotitonttu, pienenä sivuhuomautuksena mainittakoon.

Näistä viidestä ensimmäisestä Viisikosta tämä nousi suosikikseni siitäkin huolimatta, että Anne vaikutti saaneen liika-annostuksen kanaemomaisuutta ja Leon vastuuta alleviivattiin jatkuvasti. Salaisuuden selvittelyssä nämä luonteenpiirteet tasoittuivat, onneksi. Blyton tuntuu kirjoittavan rikollisensa yhä ilkeämmiksi ja raakalaismaisemmiksi, mikä ei ainakaan aikuislukijaa haittaa yhtään. Välillä jopa jännitti, sillä lailla sievästi. Neljä seuraavaa Viisikkoa on lainattuna kirjastosta, joten enköhän ainakin ne lue vielä lähiaikoina, katson sitten luenko sarjaa eteenpäin vasta myöhemmin. Myös Aino on jatkanut Viisikoiden lukua.

Jäin vain ihmettelemään mistä kellarista Anne nousee kesken retkeilyn? Solassa ei ainakaan minun tietääkseni sellaista ollut ja tuskin myöskään asuntovaunuissa.


Sitaattikunniamaininnan saa:

Nyt juoksemme taas pari kierrosta, ja sitten syömme kakkua.

14 kommenttia:

  1. Blytoniin olen tutustunut kirjabloggaukseni myötä ja vaimoni kirjoja olen lukenut. Blytonilaiseen maailmaan kuuluvat minusta riittävän selkeät suht' vakaat henkilöt, ehkä se selittää myös suosiota. Minusta hieno bloggaus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jokke :) Muistinkin, että tutustuit Viisikoihin vasta aikuisena. Minä olen lukenut ison osan sarjasta jo lapsena, mutta tästä kyseisestä kirjasta ei ollut muistikuvia. Totta, henkilöt ja heidän väliset roolit ovat hyvin samanlaiset läpi sarjan, tuttua ja turvallista lukea ;)

      Poista
  2. "Nyt juoksemme taas pari kierrosta, ja sitten syömme kakkua." Ihana elämäntapa, siitä minä tykkään! =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin ihastuin tuohon lainaukseen!

      Itse olen Viisikkoni jo lapsena lukenut mutta pitäisi ihan lukea ainakin yksi katsoakseni millaisena koen ne aikuisen silmin.
      Kiva postaus Villasukka!

      Poista
    2. Irene K ja Salka, tuossa tosiaan on elämänviisautta parhaimmillaan - tasapaino säilyy ;D

      Viisikoihin on kyllä kiva palata näin aikuisiällä, suosittelen :) Kiitos, Salka :)

      Poista
  3. Lapsethan hakivat ruokaa läheiseltä farmilta, olisiko ollut kyse farmin kellarista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aino, ei ollut farmin kellari. Olivat leiripaikalla ja Leo juuri kiikaroi järvelle Nobbyn näyttämiä merkkejä.

      Poista
    2. Täytyykin katsoa kirjasta, jos löytäisi kohdan.

      Poista
  4. Oi, minä aivan ahmin Viisikkoja! Voiko olla ollut joku, joka ei olisi näitä ihania kirjoja lukenut...

    Sinulle on jotain blogissani arvontatulos -jutussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, kiitos <3 Laitoin sinulle juuri sähköpostia :)

      Minäkin olen ahminut Viisikkoni jo lapsuudessa, nyt olen siis uusintakierroksella :) Kaikkia en ole lukenut lapsena, mutta osan olen lukenut jo useampaan kertaan. Nyt luen siis kaikki ilmestymisjärjestyksessä, avoimella aikataululla.

      Poista
  5. OIH! Viisikot ovat lapsuuden lemooareita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin, Ahmu :) Olenkin nostalgiamatkalla näiden parissa :)

      Poista
  6. Muistan ahmineeni näitä ala-asteella tosi paljon. Tykkäsin kyllä enemmän Blytonin hieman pidemmpistä Seikkailu-kirjoista. Minulle aina tuli kamala nälkä Viisikoita lukiessa :D
    Pitäisi lukea enemmän, kun on hyllyssä isän vanhoja 70-luvulta peräisin olevia painoksia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reta, minäkin ahmin näistä ison osan ala-asteella, päällimmäisenä jäi tosiaan mieleen nuo ruokakuvaukset ;) Oi, onko noissa isäsi vanhoissa Viisikoissa ne "valokuvakannet"? Tykkään niistä kansista eniten, ne ovat minulle ne aidot ja oikeat ;)

      En ole aivan varma olenko lukenut noita Seikkailu -kirjoja...

      Poista