perjantai 23. joulukuuta 2011

Elämän viidakossa ja joulun (t)aikaa



Sabine Kuegler: Elämän viidakossa
(Jägerin und Gejagte, 2009)
Tammi, 2011
199 sivua


Pitkää pinnaani koeteltiin toden teolla, kun odottelin Sabine Kueglerin uusinta kirjastosta. En tehnyt kirjasta varausta (harvoin teen), joten ei auttanut kuin käydä aina välillä tarkistamassa kirjan lainaustilanne kirjaston nettisivuilta. Olen lukenut Kueglerin aikaisemmat teokset, joten pitihän tämä viimeisinkin lukea.

Sabine Kuegler on syntynyt Nepalissa, asunut perheineen lapsuutensa Indonesiassa, Länsi-Papuan viidakossa fayu-heimon parissa ja muuttanut 17-vuotiaana Sveitsiin ja sieltä Saksaan. Viidakkolapsi -esikoisteoksessaan Kuegler kertoi lapsuudestaan alkuperäiskansan luona, Paluu viidakkoon -kirjassa hän muisteli tekemiään matkoja lapsuutensa maisemiin ja sitä, minkälaiset olot Länsi-Papuassa tuolloin oli.

Kolmannessa kirjassaan Elämän viidakko Kuegler kuvailee sitä, minkälainen muutos oli lähteä viidakkoperheen luota Eurooppaan, ns. sivistyneeseen, outoon maailmaan. Miten moni asia on aivan erillä tavalla kuin viidakossa. Kueglerin sopeutuminen uuteen ympäristöön ja uusiin ihmisiin ei käy helposti.

Ensimmäistä kertaa elämässäni olin aivan yksin ilman heimon, sisäoppilaitoksen tai perheen suojaa. Kaikki vaistoni, tunteeni, kaikki mitä olin oppinut, palveli ryhmässä elämisen tarkoitusta. Nyt olin kuitenkin maailmassa, joka oli täysin päinvastainen kuin se, joka oli minulle tuttu.
      Tämä ei ole parempi tai huonompi kuin Papuan maailma, se on vain erilainen.

Sabine yrittää valita elääkö fayu-heimon oppien vai eurooppalaisten tapojen mukaan. Hän puhuu näiden kahden kulttuurin parhaista puolista ja niiden yhdistämisestä. Kestää silti kauan ennen kuin hän huomaa, että ratkaisu ei ole puolen valitseminen vaan tasapainon löytäminen.
Viidakkolapsi oli loistava, Paluu viidakkoon oli poliittisuudessaan paikoitellen ärsyttävä ja Elämän viidakossa sijoittuu jonnekin näiden kahden välille. Kirja oli ristiriitainen; jotenkin liian teatraalinen, kielikuviltaan ja tunteiden toistoltaan turhauttava, mielenkiintoinen, osittain epäuskottava (esim. Hilde) ja sekava. Erityisesti kirjassa häiritsi tarinan hyppiminen ajallisesti. En välillä tiennyt mihin ajankohtaan mikäkin tapahtuma sijoittui. Silti kirjan halusi lukea loppuun, saada Sabinen tarina päätökseen. Kueglerin kirjoja ei juuri blogistaniassa ole näkynyt, mutta ainakin Viidakkolapsi -kirjaan kannattaa tutustua.
Ajatukset alkavat olla aika lailla joulussa. Täksi viikonlopuksi on luvassa rauhoittumista, yhdessäoloa perheen kanssa, hyvää ruokaa ja toivon mukaan vähän lukemista ;) Ihanaa ja rauhallista joulua kaikille!
Tässä vielä vähän joulutunnelmaa, yksi lempijoululaulujani:

8 kommenttia:

  1. Hyvää ja rentouttavaa joulua myös sinne! PS. Marco rocks :)

    VastaaPoista
  2. Mä oon tosi kauan halunnut tutustua näihin Sabine Kueglerin kirjoihin, mutta... Ehkä piakkoin ;)

    Kirjoituksesi perusteella ainakin ensimmäinen teos on välttämätön.

    VastaaPoista
  3. Taina:
    Kiitos :) "Virallisista" joulujutuista on selvitty, nyt nautitaan rauhasta, suklaasta ja kirjoista :) Jep, rokkaapa hyvinkin!

    ANNI:
    Lue ihmeessä ainakin ensimmäinen Kueglerin kirja! Kaksi seuraavaa ei temmannut samalla tavalla mukaansa.

    VastaaPoista
  4. Viidakkolapsi oli tosi hyvä! Jotenkin on jäänyt huomaamatta tuo Paluu Viidakkoon kokonaan enkä tätä uusintakaan ole lukenut. Kesällä löysin Viidakkolapsen pokkariversiona omaan hyllyyn ;)

    VastaaPoista
  5. Susa:
    Ai sinulla on Viidakkolapsi ihan omassa hyllyssä! Et ole ihan hirveästi menettänyt vaikka nuo kaksi muuta onkin lukematta. Viidakkolapsesta jäi paljon mukavampi mielikuva kuin noista uudemmista. Mutta kuten sanoin, saapahan ainakin Sabinen tarinan päätökseen kun lukee kaikki...

    VastaaPoista
  6. Samaa ajallista hyppimistä on myös Viidakkolapsessa. Pidin kyllä kirjasta ja lukisin mielelläni jatko-osatkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aino, Blogger oli merkinnyt viestisi roskapostiksi :(

      Viidakkolapsen lukemisesta on minulla jo niin pitkä aika, että en enää edes muista sen puutteita/ongelmia. Aika kultaa muistot ;)

      Poista
  7. Mielenkiintoinen oli tämä Viidakkolapsi kirja, kun sen luin. Mielelläni lukisin jatko-osatkin, syvenisi ehkä näkemys. Kahden maan välissä on varmaan hankala olla, oman itsensä etsintää tämä paljolti on.

    VastaaPoista