tiistai 29. marraskuuta 2011

Muumilaakson marraskuu (ja muidenkin)



Tove Jansson: Muumilaakson marraskuu
(Sent i november, 1970)
WSOY, 1991
172 sivua


Tove Janssonilla taas jatketaan! Koko lailla kirjallisesti -blogissa käynnistyi muumimaraton, ja koska omien muumikirjojeni lukemisesta on jo jonkin aikaa päätin osallistua haasteeseen. Viimeisin lukemani muumiromaani taisi olla Taikatalvi, jota luin ääneen odottaessani esikoistamme. Sain lapsena kummitädiltäni muumiboksin, josta löytyy kahdeksan muumipokkaria. En tiedä vielä luenko haasteeseen ne kaikki vai vain muutaman, mutta koska eletään vielä hetki marraskuuta sai Muumilaakson marraskuu kunnian toimia aloittajana.

Nuuskamuikkunen, homssu nimeltään Tuhto, Vilijonkka, Hemuli, Ruttuvaari ja Mymmeli päätyvät kuka mistäkin syystä Muumilaaksoon. Joku etsii viittä sointua, toinen puolestaan pakenee siivousta. Kaikilla on kuitenkin halu päästä muumiperheen luo. Sekalaisen joukon saapuessa yksitellen muumitaloon he kuitenkin huomaavat, että muumiperhe on poissa. Muumimaiseen tapaan ovet eivät ole lukossa, joten vieraat asettautuvat taloksi -saattavathan muumit palata pian.

Kirjan hahmot ja tunnelma ovat aivan erilaisia kuin tv:stä tutussa japanilaisanimaatiossa, jossa on riemua, vauhtia ja seikkailuja. Tämä kirja kertoo lähtemisestä ja luopumisesta, kaipuusta ja haikeudesta, aina kansikuvaa myöten. Ehkä vuodenajalla on vaikutusta, syksyllä päivät lyhenevät, ulkona hämärtää ja elämä hidastuu, miksei siis myös muumilaaksossa. Vaikka pinnan alla pirskahtelee ilo ja riemu, on muumitaloon tulevat vieraat enimmäkseen pohtivia ja vakavahkoja.
Lyhyt raivokas ukonilma oli tehnyt Mymmelin aivan sähköiseksi. Hänen tukkansa kipunoi ja säärien ja käsivarsien jokainen pieni haiven sojotti pystyssä ja värisi.
- Minä olen täynnä sähköä, olen villeydestä pakahtumaisillani, Mymmeli ajatteli. - Voisin tehdä mitä tahansa enkä kumminkaan tee yhtään mitään. Voi miten hauskaa on tehdä ihan mitä haluaa. Mymmeli käpertyi haahkanuntuvapeiton alle ja tunsi olevansa pieni pallosalama, tulinen kerä.
Muumilaakson marraskuu on viimeisimpiä Janssonin kirjoittamia muumikirjoja, sen teksti on hiottua ja kaunista. Vaikka lähikirjasto näkyy sijoittavan Muumilaakson marraskuun lasten osastolle, on se mielestäni ennemminkin aikuisten satu. En muista miten koin kirjan lukiessani sitä lapsena, mutta en usko ymmärtäneeni silloin sen kaikkia sävyjä. Tuskin silloin luin uudelleen ja uudelleen lauseita, pakahtuneena niiden tunnelmasta:
Äkkiä Vilijonkka ryntäsi yläkertaan. Siellä oli vielä koleampaa, talveksi teljetyn kesäkodin liikkumaton vilu.
Ja toisin kuin ehkä valitsemistani tekstipätkistä voisi päätellä, ihastuin eniten Tuhtoon ja Ruttuvaariin.

Voi minkä aarteen kummitätini minulle antoikaan!

10 kommenttia:

  1. Tämä on NIIN surullinen ja jotenkin haikea, marraskuu totta totisesti. Enemmän aikuisten kuin lasten kamaa, minustakin.

    VastaaPoista
  2. Minun pitäisi raivata lukijonosta tilaa näille oikeille muumeille. Viimeisimmästä lukukerrasta on jo yli 10 vuotta ja olisi kiva nähdä, minkä verran on unohtanut ja millaisen vaikutuksen kirjat nyt tekisivät.

    Ihana tuo viimeinen lainaus! Hurjan kuvaava, alkoi palella heti.

    VastaaPoista
  3. Ihana ja surullinen kirja... Hienosti tavoitit sen tunnelman tässä kirjoituksessasi!

    VastaaPoista
  4. Minäkin luin tämän vasta viime viikolla uudelleen, edellisen kerran joskus vuosia sitten. Kyllä tämä vaan jaksaa olla vaikuttava. Ihastelen taitoa, jolla Jansson tekee pienestä suurta. Se on upeaa.

    VastaaPoista
  5. Tämä on tosiaan Muumeista surullisin ja ehkä aikuisin. Muumipappa ja merikin on oikeastaan enemmän aikuisten elämää kuvaava, mutta siinä on jotenkin toiveikkaampiakin sävyjä kuin tässä, jossa Muumit ovat taka-alalla ja koko muu laakson väki toikkaroi talossa.

    Pidin tästä valtavasti. Elämyksenä kirja on ollut erilainen, sillä olen kuunnellut tämän äänikirjana. Ajelin Islannin hämärissä päivissä tätä kuunnellen. Ihana yhdistelmä! Jotenkin maisemat ja tunnelma menivät yksiin. Surumielistä kaihoa täysi, ihan kuin marraskuukin.

    Onnea Muumi-maratonille!

    VastaaPoista
  6. Oi että, tämä olisi varmasti niin marras(ja miksei vetisen/harmaan joulukuun alunkin)kirja kuin olla voi!

    VastaaPoista
  7. Muumilaakson marraskuu on mulle hyvin tärkeä lohtukirja ja samalla myös yksi ihanimmista kirjoista, jonka olen koskaan lukenut. Luen sen melkein aina syksyisin (tänä vuonna en ole vielä lukenut), koska se oikeasti antaa lohtua pimeyden ja kaamoksen keskellä. Kirja on niin herkkä ja pakahduttava, mutta samalla myös lohduttava ja kaunis.

    VastaaPoista
  8. Tervetuloa uudet lukijat, mukava että olette löytäneet tänne! Ja heippa vain teillekin, jotka olette olleet mukana pidempään :)

    Kirsi Hietanen:
    Totta! Tytöt halusivat, että lukisin tämän heille. Mieluummin luen jonkin muun muumikirjan...

    Maija:
    Pitkäänpä olet pärjännyt ilman muumikirjoja, ei muuta kuin raivaamaan muumien mentävää koloa lukujonoon :) Minäkin ihastelin tuota viimeksi lainaamaani pätkää kauan, miten Jansson voi ilmaista asian noin kauniisti ja kuvaavasti!

    Maria/Sinisen linnan kirjasto:
    Kiitos! Kiva kuulla, että onnistuin kuvaamaan tunnelmaa, minuun kirja vaikutti kovasti!

    Suketus:
    Samaa minäkin ihmettelen. Miten ihmeessä Jansson sen tekee? Tekisi mieli vain huokailla ja ihastella, mutta samalla tarina vie mennessään.

    Valkoinen Kirahvi:
    Tuo muumien poissaolo tosiaan vaikutti erikoisella tavalla tunnelmaan. Vaikka he olivat poissa, he olivat kaikkien mielessä, melkein kuin olisivat läsnä. Vau, melkoisissa maisemissa olet kirjasta nauttinut! Kiitos, taidan jatkaa seuraavaksi Taikatalveen, vaikka ensin ajattelinkin edetä julkaisujärjestyksessä...

    Susa:
    Kyllä, sopi täydellisesti tähän ajankohtaan. Ei varmasti pilaa lukukokemusta vaikka lukisi joulukuussakin :) Varsinkin kun ainakaan meillä ei ole lunta, vettä sataa kaatamalla ja lähes vaakasuorassa :( (Laita tässä sitten jouluvaloja ja luo tunnelmaa...)

    Anna Elina/Vielä yksi rivi...:
    Lohtukirja, loistavasti kuvattu, sehän Muumilaakson marraskuu juuri on :)

    VastaaPoista
  9. En tiedä tämän parempaa lukemista marraskuulle/syksylle, harmi etten ehtinyt lukea tänä vuonna "oikeaan" aikaan. Tuhto on aina ollut mun lemppari, erityisesti kun muut ovat luovuttaneet, mutta hän odottaa kirjan lopussa yhä muumeja kotiin.

    VastaaPoista
  10. ANNI:
    Säiden puolesta ilma on enemmän marras- kuin joulukuuta, joten sen puolestahan aika on melkein kuin oikea. Pientä itsensä huijaamista ;)

    Niinpä, Tuhto on sinnikäs pikku ötökkä <3

    VastaaPoista