Eowyn Ivey: Lumilapsi
Bazar, 2014
415 sivua
Suomentanut: Marja Helanen
(The Snow Child, 2012)
Luettu: 8.5.2023
Mistä: oma ostos
Lumilapsi ei ole mikään kesäisin kirja, mutta tämän vuoro oli nyt postausjonossa (johon on kertynyt useampi kirja jo ennen lukumaratonia). Toimikoon Lumilapsi muistutuksena menneestä tai tulevasta talvesta ja onhan tässä tarinassa muitakin vuodenaikoja.
Eletään 1920-lukua. Viittäkymmentä lähestyvät Jack ja Mabel ovat kokeneet kymmenisen vuotta sitten kipeän lapsenmenetyksen. Saadakseen uuden alun he ovat jättäneet taakseen kodin, sukulaiset ja koko entisen elämänsä ja muuttaneet Alaskan syrjäseudulle, jonne liittohallitus on etsinyt asukkaita territorioon tehdyn uuden junareitin varrelle. Elämä Wolverinejoella on aloitettava täysin tyhjästä, täytyy raivata paikka uudistilalle, kaataa puut, rakentaa niistä mökki ja navetta, viljellä maata ja metsästää riistaa. Eräänä ensilumen hetkenä Mabel ja Jack innostuvat tekemään lumiukon, tai siis lumitytön, eikä heidän elämänsä ole tuon illan jälkeen ennallaan. Lumityttö katoaa, mutta Mabel ja Jack saavat tilalle jotain muuta, luonnonlapsi Fainan, joka kulkee kuinka tahtoo. Mistä Faina on tullut, kenen lapsi hän on ja minne hän aina katoaa?
Lumilapsen alun tunnelma on kipeän lohduton ja kaunis. Uusi alku uudisasukkaina ei ole ollut varsinainen menestys ja lapsen menetys on yhä läsnä, kiilana pariskunnan välissä. Alussa kerronnassa on sekavuutta mikä saa tarinaan uppoamisen takkuamaan. Mabel menee tuuliselle pihalle, kulkee tyyneen rantaan, jossa kuitenkin tuuli heiluttaa hänen helmojaan. Jack puolestaan valjastaa hevosen vankkureiden eteen, ratsastaa hevosella ja on sitten taas vankkureiden penkillä. Anteeksi vain, onko tuulista vai tyyntä ja onko hevosella perässään vankkurit vai ratsastetaanko sillä?
Pienen haparoinnin jälkeen epäloogisuudet jäävät kuitenkin pois ja tarina nytkähtää liikkeelle. Tarinassa vuorottelevat ja tasapainottelevat tunteen (Mabel) ja järjen (Jack) äänet, jotka myös risteävät ja järkkyvät. Alun surullinen tunnelma saa lisää sävyjä, iloa, toivoa ja salaperäisyyttä. Onko Faina toiveiden, rakkauden ja lumen tuomaa taikuutta vai oikea lapsi, joka vain on luonnossa kuin kotonaan?
Alaskan villi ja karu luonto, uudisasukkaiden arki, tunteen ja järjen vuoropuhelu ja roima ripaus taikapölyä saivat minut ihastumaan kirjaan. Tarinan luettuani olin kuin sumussa tai lumimyrskyssä, missä meni toden ja tarun raja? Sillä ei loppujen lopuksi ole väliä, mutta rakkaudella on.
Sitaattikunniamaininnan saa:
Sinä iltana heille syntyi lapsi jäästä, lumesta ja kaipauksesta.
Helmet-lukuhaaste 2023: 4. Kirja, jonka aioit lukea viime vuonna
Se Eowyn kirja, jonka olen lukenut, oli aika raju ja pelottavakin, tämä Lumilapsi kuitenkin kiinnostaisi. Avaat hienosti tarinaa ja se herättää lukuhaluja.
VastaaPoistaKiitos kivasta kommentista Aino! Iveyn tyyli ihastutti,
Poistahänen Maailman kirkkaalle laidalle -teos pitänee myös lukea jossain vaiheessa.
Minulla on pyörinyt tämä teos pitkään hyllyä lämmittämässä, mutta kuvailit tätä sen verran kauniisti, että pitää ensi talvena viimein ottaa lukuunkin :)
VastaaPoistaKiitos Heidi H. 😊 Ihania talvisia lukuhetkiä sinulle Lumilapsen parissa!
PoistaLumilapsi jäi mieleeni kovin viehättävänä romaanina, ja nielin ihan iloisesti epäloogisuudetkin. Jotain muutakin kirjailijan romaania myöhemmin yritin mutta se ei innostanut samalla tavalla kuin tämä.
VastaaPoistaJonna, ehkä minä en ollut vielä täysin tarinan imussa tuossa alussa kun epäloogisuudet sattuivat silmiin. Eivät ne onneksi haitanneet lukukokemusta. En taida tarttua seuraavaan Iveyn kirjaan ihan heti ettei Lumilapsi kummittele taustalla ja nosta odotuksia liikaa.
Poista